Pikapullaa ystävälle

Pitkästä aikaa tein pikaisen pullan vanhalla tutulla reseptillä. Leivinjauheella kohotettava taikina on superhelppo ja paistoaikakin vain puoli tuntia, joten tämän leivonnaisen kanssa ei kauaa aikaa mene. Eihän tämä ihan perinteiselle pullalle maistu, vaan enemmänkin rakenne muistuttaa kakkua. Joka tapauksessa oikein hyvin tämä kahvin kanssa maistuu. Parhaimmillaan pulla on tuoreena, mutta seuraavanakin päivänä vielä ihan syötävää, etenkin pidin sitä jääkaapissa.
Ystävänpäivän sopivasti lähestyessä tämä pulla paistui sydänvuoassa.

Ainekset:

100g voita sulatettuna 

4dl vehnäjauhoja

1dl sokeria

2tl leivinjauhetta

1,5tl kardemummaa

1tl vaniljasokeria

0,5tl suolaa 

1 kananmuna 

2dl maitoa

Pinnalle kanelia ja raesokeria

Sekoita kuivat aineet ja lisää sulatettu voi, muna ja maito. 

Sekoita, älä vaivaa. 

Paista voidellussa vuoassa puolisen tuntia. Nauti hyvän ystävän seurassa. 

Nopean emännän kinkkupiirakka

Äkilliseen piirakanmielitekoon voi vastata vaikkapa tällä piirakalla. Piirakka on helppo, nopea, maistuva ja tuottaa varsin vähän tiskejä. Sopii hyvin vaikka mökillä tehtäväksi. Pohjan ainekset sekoitetaan keskenään ja samassa kulhossa voi tehdä myös täytteeseen tuleville kermaviilille ja mausteille saman tempun.

Piirakkaa on helppo muunnella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Olen laittanut täytteeksi mm. tonnikalaa ja broileria ja persikkaa. Seuraavaksi aion kokeilla kasvisversiota. Erilaisilla täytteillä ja mausteilla leikittelemällä saa piirakasta joka kerta uuden makuelämyksen. 

Kinkkupiirakka

Pohja:

2dl kermaviiliä

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Täyte vaikkapa näin:

250 g kinkkusuikaleita

1 suippopaprika suikaleina

40 g aurajuustoa murusina

2 dl kermaviiliä

2 kananmunaa

savupaprikaa, sinappia, mustapippuria, cayennea, suolaa

Pinnalle: 50 g juustoraastetta

Paista 200 asteessa kauniin väriseksi reilut puoli tuntia. Nauti hyvässä seurassa. Älä unohda punaviiniä.

Eipäs unohdeta pataleipää

Juhannuksen jälkeen loppui leipä. Jääkaappi oli vielä ruokaa pullollaan, eikä pelkän leivän takia viitsi ajella 25 kilometriä lähimpään kauppaan. Mies ehdotti, että voisin leipoa. Onneksi kaapeista löytyi jauhoja ja kuivahiivaa. Pataleivän helppous palasi mieleen, vaikka sitten muistinkin, että toimitusaika sillä on melko pitkä. Ratkaisin asian käyttämällä hieman lämpimänpää vettä jouduttaakseni kohoamista. Pataakaan ei mökiltä löydy, mutta teräskattilassakin homma hoitui. Kovin kaunis leivästä ei tullut (kun en siihen sormiani juurikaan sotkenut), mutta kuori oli ihanan rapea ja maku oli vallan mainio. Vaikeinta oli malttaa odottaa hetkinen sen jäähtymistä.

Pataleipä on herkullista

Pataleipä

6 dl sämpyläjauhoja

 1dl vehnäjauhoja 

n. 2 dl kaurahiutaleita

2 tl suolaa

ripaus sokeria

½ tl kuivahiivaa

n. 3 rkl parmesanraastetta

3,5 dl vettä

Sekoitin kuivat aineet. Lisäsin veden. Itse käytin noin 50-asteista. Sekoitin taikinaksi ja annoin kohota vedottomassa paikassa eli uunissa kuutisen tuntia. Sitten pyöräytin taikinaa puulastalla muutamasti ja kumosin leivinpaperin päälle odottamaan, kun kattila kuumeni uunissa. Kun uuni oli kuuma (225), pudotin leiväntekeleen paperikäärössään kattilaan. Olisin laittanut kannen päälle, vaan eipä se mahtunut pikkuiseen uuniini. Paistoin noin 45 minuuttia.

Muhkea raparperipiirakka

Raparperi on tuottanut ensi kertaa sellaisen sadon, että hennoin taitella varsia surutta. Piirakkaa, piirakkaa, trallallallaaa... Ihan päivän ensimmäisille kahveille piirakka ei ehtinyt, mutta toisille kahveille sentään.

Piirakka on melko helppo ja nopea tehdä. Raparperipalasia pehmitetään minuutti mikrossa. (tai sitten ei). Muutoin ainekset vain sekoitetaan - ei vatkaamista eikä vaahdottamista. Pohja on mehevä ja raparperin palaset uppoavat siihen mukavasti. Päällisessä maistuu raparperi ja vanilja. Jugurttina käytin Lidlin kermaista vaniljajugurttia.

Raparperipiirakka

Muutama raparperin varsi

Hieman sokeria

Taikina:

1 muna

1 dl sokeria

2 dl kevytkermaa

1 tl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

0,25 tl kardemummaa

50 g sulatettua voita

Päälle:

2 dl vaniljajugurttia

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

Paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia ja sitten hieman jäähtyneenä maistetaan.

Mun muffineille kävi näin

Valitsin muffinikirjasta terveellisen vaihtoehdon. Hedelmäkulhossa odotti kypsiä banaaneja ja taateleitakin kaapista löytyi.
Iris-tyttönen auttoi taikinan sekoittelussa.

Banaani-taatelimuffinit

225g vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

½ tl jauhettua maustepippuria

5 rkl sokeria (laitoin intiaanisokeria)

2 kananmunan valkuaista

2 kypsää banaania

55g taateleita pilkottuna

4 rkl maitoa

5 rkl vaahterasiirappia

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja pippuri. Vaahdota valkuaiset ja lisää joukkoon haarukalla soseutetut banaanit. Lisää pilkotut taatelit, maito ja siirappi. Sekoita. Yhdistä muna-taateliseos jauhoseokseen ja sekoita hellävaraisesti taikinaksi.

Jaa taikina muffinipellin syvennyksiin (voitele!) tai paperivuokiin. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Aluksi kaikki sujui mainiosti. Jaksoin jopa vaahdottaa valkuaiset, tosin jupisten jotain käsittämätöntä. Käytin nättejä vaaleanpunakuvioisia paperivuokia, jotka laitoin muffinipellin koloihin. Napsautin ajastimen päälle ja työnsin muffinit uuniin ja palasin asiaan kellon soidessa todetakseni, että lyhyempikin paistoaika olisi varmasti riittänyt. Syömisen yhteydessä paljastui toinen seikka. Paperiset vuoat olivat tarttuneet muffineihin kiinni. On myös mahdollista, että muffinit olivat tarttuneet vuokiin kiinni. Näin on käynyt joskus aikaisemminkin, mutten muista, olivatko kyseessä samat paperivuoat.
Maku oli kuitenkin hyvä, banaani maistui voimakkaasti ja taatelinpalaset olivat herkullisia.

Loput vuoat päätyivät roskiin. Mokomat.

Herkullista herukoista

Meilläkö ei muka leivota? Taas leivoin. 

Tunnustan, että käytin tällä kertaa valmista piirakkapohjaa. Oikaisin, sillä samalla piti siivota myös litratolkulla karviaisia ja herukoita, pakastaa niitä ja keittää hilloa. Kurkkukasa odottaa myös säilöjäänsä. Edelleen.

Herukkapiirakka

pohja: mieleinen

täyte:

reippaasti punaherukoita

500 g maitorahkaa

1 muna

2 tl vaniljasokeria

n. 1½ dl intiaanisokeria

Paistoaika n. 35 minuuuttia

Kahvin kanssa

Toipilaan päivä rytmittyy kahvin avulla. Aamupäiväkahvi, päiväkahvi, jälkiruokakahvi...  Iltakahvista olen kuitenkin luopunut, vaikka olisihan se hyvä päätös päivälle. Kattoon tuijotteleminen ja unen odottelu taas yöaikaan ei olisi ollenkaan mukavaa.
Kahvi toki maistuu sellaisenaankin, mutta leivonnaisen (tai ainakin suklaapalasen) kera vielä paremmalta. Joku piirakka voisi olla kiva... Näissä leipomusasioissa saan aina mieheltä vankan kannatuksen. Kyllä, kahvin kanssa hunajaista juustopiirakkaa!

Hunajainen sitruuna-juustopiirakka

pohja:

2 rkl seesaminsiemeniä

n. 3 dl luomuvehnäjauhoja

0.25 dl sokeria

100 g margariinia (voita)

1 kananmuna

täyte:

200 g sitruunatuorejuustoa

3 rkl tomusokeria

0.5 dl hunajaa

1 dl kermaa

1 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa

Paahda siemenet kuivassa paistinpannussa. Yhdistä pohjan ainekset taikinaksi. Monitoimikone olisi näppärä, itse käytin vatkainta. Onnistui silläkin.
Painele taikina irtopohjavuokaan (26cm)  ja esipaista 225-asteessa 10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja paista 15 -  20 minuuttia.
Tarjoile jäähtyneenä. 
Pohjasta tuli mukavan rapea, hieman keksimäinen. Kokonaisuutena piirakka on maistuva, muttei kovin makea.

Lisää kahvin kanssa tarjottavaa löytyy Ideakeittiöstä

Joulu mielellä - vesi kielellä

Olen päättänyt unohtaa ulkona vyöryvän pimeyden. Helpoiten se unohtuu, kun ei mene sinne. Olen siis viihtynyt sisätiloissa ja reilun viikon verran olen selaillut vanhoja ja vähän uudempiakin joululehtiä. Nämä ovat edullisia ruokamatkoja, vaikka suuntautuvatkin näin joulun alla lähinnä oman maan kolkkiin. Tekisinkö tänä vuonna porkkanalaatikkoa tällä vai tällä reseptillä? Mikä on tämän joulun uusi tulokas alkuruokapöytään? Entäpä jälkiruoka? Nämä ovat suuria kysymyksiä. Toinen toistaan kiehtovammat herkut vain odottavat poimijaansa. Huokaisen ja puraisen palasen näkkileipää.

Suuri ruokashow alkaa vasta juuri ennen joulua. Olen listaihminen ja minulla on tallella monien vuosien joulumenut ja työlistat, joiden avulla organisoin ruuanlaiton. Joka vuosi se toimii. Voin siis allekirjoittaa vanhan sanonnan "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty".
En tee joululaatikoitakaan etukäteen pakastimeen, koska parhaat maut tulevat juuri tehdyistä laatikoista. Saa olla eri mieltä.

Sen verran annan sentään periksi, että piparkakkuja voi tehdä etukäteen. Ison piparkakkutalon teon kiersin tänä vuonna ovelasti satsaamalla seiniin. Nimittäin etuseiniin. Mennäänpä 2014 sellaisella periaatteella, että julkisivu ratkaisee.

Laitanpa nyt kuvan tästä vähän isommastakin "talosta", vaikka tällä ei taideta piparikisoissa sijoittua pistesijoille mitalisijoista puhumattakaan. Ideakeittiön kuvagalleriassa olen nähnyt ihan oikeita piparitaloja. Neljä seinää! Ja katto!
Ainut nerokas juttu "talossani" on se, että sain ujutettua nuo helmirakeet tuohon kattoon. Niitä ei juuri muuhun voi käyttää, kun ovat aivan järkyttävän kovia.

Joulun odotusta itse kullekin. Palaan lehtieni pariin.

Tee meistä jotakin!

huusivat banaanit keittiössä. Niillä oli hieman hätä, sillä ne olivat hirmuisen pilkullisia ja muuttuivat koko ajan ruskeammiksi ja ruskeammiksi, vaikkeivat olleet nähneet aurinkoa aikoihin.
Tee meistä muffineja! Tai leipää! Tai kakku!
Pakko oli heltyä, sillä tänään on ollut keittiöpäivä jo muutenkin. Kattilaleipä on liinan alla kohoamassa ja huomenna se pääsee uuniin. Tänään siis pikaisesti banaanikakkua kaapista löytyvistä aineksista:

Banaanikakku

100g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 banaania (kaksikin riittänee, mutta huutavia banaaneja oli kolme)

3 rkl nutellaa

n. 2½ dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

Vaahdotellaan voi ja sokeri. Lisätään muna ja muussatut banaanit. Kuivat aineet sekoitellaan ja lisätään. Kaadetaan voideltuun&jauhotettuun pitkulaiseen vuokaan. Paistetaan 200 asteessa  reilu puoli tuntia. Syödään. Ei koristella.

banaanikakku

Kuppikakuista tämän verran

Tulin luvanneeksi leipoa ja lupaus on lupaus. Että paakkelseja arkipäivänä.
No. Kun kerran lupasin.

Sain äitienpäiväsyntymäpäivälahjaksi tyttäriltäni kirjan Baking instinct, joka sisältää makeita ja vielä makeampia leivonnaisohjeita. Tähän asti on riittänyt kirjan herkullisten kuvien katselu ja reseptien ihmettely. Ihan perusaineksilla näistä resepteistä ei selviä. Kauppaan jouduin minäkin, tosin vain appelsiinin ja voin ostoon. Järkytyksekseni unohdin ostaa kuohukermaa, tuota kaikkien leivonnaisten äitiä! Sovelsin sitten hieman ja lorautin omalla vastuulla kerman tilalle maustamatonta jugurttia. Eleonora von Smöör luultavasti puistelee päätään moiselle kevennykselle, mutta vaikenen asiasta visusti.
Lisäksi kuvittelin olevani fiksu ja tein kuorrutuksen vastoin ohjetta. Sainpahan nenälleni. Siitä tuli lirua. Onneksi kaapista löytyi toinenkin rasia tuorejuustoa, joten sain pursotukset tehtyä. Ei tullut ihan priimat. Ei kyllä ohjeen mukaan tälläkään kertaa.

Tiikeri-cupcaket onnistuivat muutoin mainiosti ja jo taikina oli käsittämättömän hyvää. Kunhan täydentelen ruoka-ainevarastojani muscovadosokerilla, hillotulla appelsiinikuorella, viskillä, vihreällä matchateejauheella, seljankukkamehulla, tyrnihillolla ja  kuivatuilla laventelinkukilla sekä tietenkin sillä kuohukermalla, olen valmis seuraaviin kokeiluihin.

Tiikeri-cupcaket (ohje hieman lyhennettynä...)

taikina 

3 munaa

2½ dl sokeria

1tl vaniljasokeria

150 g voita

1½ dl kuohukermaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

3½dl erikoisvehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

½ dl appelsiinimehua

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

kuorrutus

70 g pehmeää voita

3 dl tomusokeria

1 appelsiinin kuori raastettuna

½ rkl appelsiinimehua

200 g maustamatonta tuorejuustoa

Wiener Nougat Crush -rouhetta

Uuni 175 astetta.

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi.

Sulata voi. Lisää voisulaan kerman ja appelsiininkuori.

 Anna jäähtyä. 

Yhdistä jauhot ja leivinjauhe.

Lisää ne munasokerivaahtoon vuorotellen voikerman ja appelsiinimehun kanssa.

Sekoita nopeasti tasaiseksi.

Jaa taikina puoliksi ja sekoita toiseen osaan kaakaojauhe.

Laitaa muffipellin lokeroihin paperivuoat (12 - 15 kpl).
 Laita vuokiin vaaleaa, tummaa ja lopuksi vaaleaa taikinaa.

Sekauta hieman esim. lusikalla.

Paista 15 - 20 minuuttia.

Jäähdytä.

Kuorrutus

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää appelsiininkuori, mehua ja tuorejuusto. Sekoita.

Levitä leivonnaisille.

Koristele rouheella.

Nauti...

Helppo raparperipiirakka

Meidänkin raparperipuska päätti vihdoin viimein tuottaa satoa. Piirakkaan päätyivät komeat varret.
Pohja on kaupan pakastealtaasta. Siitä tuo "helppo". Täyte tyylillä "katsotaanpa, mitä kaapista löytyy".

Helppo raparperipiirakka

valmis piirakkapohja (tai itse tehty)

raparperia palasina

purkki rahkaa

2 munaa

1 dl vaniljajugurttia

2 rkl sitruunamehua

½ dl sokeria

ripaus kanelia

Paistetaan 200 asteessa noin 35 min

Kesäinen viikonloppu

Mahtavaa, upeeta! Vihreää alkaa pilkahdella oikeastikin jo puissa ja maassa. Viileä jakso on pidätellyt kesän tuloa, mutta nyt sitä ei enää pidättele mikään! Kuskasin sisällä odotelleet taimet vihdoin kasvihuoneeseen. Tomaatit ja kurkut ainakin vaikuttivat tyytyväisiltä: ojentelivat lehtiään levollisina ja luultavasti makustelivat kanankakan lähes tuoretta aromia ihastellen. Itse olen jo tottunut kakanhajuun, kun sitä pussia tuli auton takakontissa kuskailtua useamman päivän ajan. 

Grillipäivää vietimme lauantaina, vaikka tuuli puhalsikin rantaan melkoisella voimalla. Kaasugrilli sai taistella tuulta vastaan ja ihan hyvin se pärjäsikin jälleen kerran. Lihan seuraksi grillasimme unkarilaista parsaa. Nopea ja maistuva lisuke.

Mökkileivonnaisosastolla tein pieniä sitruunakakkusia muffinivuokiin. Ensimmäiset maistiaiset tuli syötyä päiväkahvin kanssa ihan liian lämpiminä, jolloin maku ei vielä päässyt esiin. Seuraavana päivänä viileät leivonnaiset olivat parhaimmillaan.

Sitruunakakkuset (12 kpl)

pohja:

puoli pakettia kaurakeksejä (murskattuna)

n. 70g voita

1 prk sitruunarahkaa

1 rs sitruunatuorejuustoa

2 munaa

½ dl sokeria

½ sitruunan puristettu mehu

n. 3 rkl maizenaa

Keksipohja taputellaan muffinivuoan lokeroihin. Täyteaineet sekoitellaan ja annostellaan vuokiin. Paistetaan 175 asteessa noin 25 minuuttia. Ihana tuoksu!

Herkuttelujen vastapainoksi on tietenkin täytynyt paiskia töitä. Hyvin tarkeni muuten asuntovaunussakin tänä viikonloppuna. Nyt ollaan vaiheessa "lähes kaikki kostunut poistettu ja toivotaan, että vaunu pysyy kasassa". Yllättävän vähän vaunussa niitä tukipuita alunperinkään oli, mutta nyt kori pysyy koossa varmaankin lähinnä ainoan kiinteän osan eli "vessan" tukemana. Sitä ei pureta. 

Vaunun heikot kohdat on paikallistettu. Vesi on päässyt sisään etenkin sivusaumojen niittauksista ja muistakin ruuvien kohdista. Vasemman kyljen pyöräkotelo on myös falskannut oikein urakalla. Purkamiset alkavat olla voiton puolella, joten nyt onkin ollut myös tiivisteiden ja läpivientien korjailun aika. Ei vettä enää rakenteisiin, kiitos. Sikaflex on osoittautunut käyttäjäystävälliseksi mönjäksi.

Vaihtoehtovappu

Sen sijaan että patsastelisin kaupungilla lähes valkoinen lakki päässä ja kävisin syömässä ja juomassa vappulounasta jossain viihtyisässä, mutta ruuhkaisessa ravintelissa, olenkin pukeutunut lämpimiin työpukineisiin, kuulo- ja silmäsuojiin sekä aseistautunut monitoimikoneella. Ei sellaisella joka tekee selvää metsästä kuin metsästä vaan tällaisella:

Tällä lähtee styroksi vähitellen irti seinistä. Hyvä peli, tosin melko äänekäs. Mutta kyllä vappuun ääntä mahtuu. Työtuntien määrä on melkoinen siltikin. 

Vappusapuskat ovat jääneet hieman vähemmälle tänä vuonna. Piirakan sentään pyöräytin. Hieman väsyneenä ja kiireisenä nappasin kaupasta täysjyvävehnäjauhojen sijaan ruisvastaavia. Eipä ollut ollenkaan huonompi homma!
Ohje on viimeisimmästä Yhteishyvän Ruoka -lehtisestä:

Quiche Lorraine

100g voita

3 dl vehnäjauhoja (laitoin siis ruisjauhoja)

½ tl suolaa

½ dl vettä

Täytteeseen:

140 g pekonia

1 sipuli

150 g emmentaljuustoraastetta

4 munaa

3 dl kermaa

½ tl suolaa

mustapippuria, timjamia, persiljasilppua

 

Hurmaava huhtikuu

Auringossa paistattelun ihanuutta pitkän talven jälkeen ei voita mikään. Osittain aurinko virittää minut työteliääksi, mutta enemmänkin juutun kyllä terassiasteelle tyyliin "vitsit, kun paistaa ihanasti, onko meillä aurinkovoidetta, eikö oo, onko aurinkolaseja, ai ne on kaupungissa, no, onko jotain juomista edes, joo, okei, mä katson ite jääkaapista". 
Jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Kasvihuone on siivottu ottamaan vastaan uudet innokkaat asukkaat. Aitat on tsekattu ja jotain sisustusuunnittelua on mielessä. Yrttipenkin reunustin noin viiden vuoden suunnittelun jälkeen viimeinkin tiilillä. Näyttää aika kivalta!
Lehtiä olen haravoinut kuutioittain. Puutarhaohjeissa usein neuvotaan jättämään lehdet haravoimatta "sinne ne maatuvat ja tuottavat ravinteita blaa...blaa". Häh, siellähän ne keväällä odottavat, eikä talvi ole tehnyt niille juurikaan mitään. Siis haravoimaan. Se on hyvin fyysistä hommaa. Minulle on iskostunut tapa haravoida ilman hanskoja. Sillä tapaa saattaa saada  rakkojakin, mutta ei haittaa.
Kesän projekteista ykkösenä on saunarakennuksen peltikaton uusiminen. Viime kesänä mökki sai uuden katon, joten hommahan menee ainakin teoriassa varsin helposti. Seuraavana työlistalla on maalaushommia. Osa niistä on niitä ikuisuuksia listalla roikkuneita, mutta jospa tänä kesänä olisi niiden vuoro. Mökki on työleiri, mutta kun se on oma ja itselleen tekee, niin mikäs sen mukavampaa...
Projektia riittää aina ja mies haaveilee talviasuttavasta mökistä. Lottoa, mies, lottoa, sanon minä ja kannustan toki.
Yksi uusi projekti on lähes hankittu, mutta kerron siitä sitten tarkemmin, kunhan se saadaan tuohon pihaan kuskattua. Se voi olla tosi hyvä juttu tai sitten pahuksenmoinen risti. Katsotaan, aika näyttää.

Pääsiäispyhien ruuat ovat olleet maistuvia. Mökillähän kaikki yleensäkin maistuu; varmaan johtuu tuosta raittiista ilmasta. Suklaakakun tein tällä kertaa jo kaupungissa etukäteen ja se oli niin herkullinen, että jaan reseptin. Ohje on repäisty jonkin lehden keksimainoksesta ja tuunailin sitä tähän malliin:

Suklaakakku

keksipohja:

1 pkt dominokeksejä

pari rkl voita

täyte:

200g maustamatonta tuorejuustoa

1 tl vaniljasokeria

levy Maraboun lakritsisuklaata (sulatettuna)

2 kananmunaa 

Keksipohjaa varten murskasin keksit ja sekoitin ne sulaan voihin. Esipaistoin pohjaa vajaat 10 min irtopohjavuoassa.

Täytteet ainekset vips vaan sekaisin ja pohjan päälle. Uunissa muhitin kakkua n. 45 minuuttia.

Pinnalle vispasin kermaa ja koristeeksi oli tarkoitus laittaa pääsiäismunia, mutta suunnitelma muuttui kaupassa, kun espanjalaiset mansikat pyysivät mukaani. Ne maistuivat melkein oikeilta mansikoilta.

Lasken viikkoja

Työviikon jälkeen auton keula kääntyy mökkiä kohti aivan varmasti. En seuraa säätiedotuksia kovin tarkasti, jottei tulisi kovin suuria pettymyksiä. Toivon kuitenkin aina aurinkoa ja lämpenevää. No, toivoahan aina saa. Nyt tuuli kuin Tanskassa ja lauantaina vihmoi lisäksi vettä. Pääsin kuitenkin jo haravan varteen ja rapsuttelin tonttia sieltä sun täältä. Aika turhaa touhua, sillä tuuli puhalsi lehtikasani matkoihinsa. Tärkeintähän kuitenkin on päästä aloittamaan keväthommia. Ehdotin miehelle vaahteran kaatamista, sillä sitä tuleva lehtimäärä on ihan tolkuton. Ehdotus ei mennyt läpi.

Ruokapuoli mökillä oli tänä viikonloppuna yksinkertaista, mutta tukevaa. Puutarhatyöt vaativat kunnon sapuskat. Tulipahan kuitattua taas viikon kalorivajeet viimeistä myöten. Ei siis ihme, ettei laihdutus etene ihan toivotulla vauhdilla.

Kinkkupaprikapiirakan teko sujui näppärästi, sillä olin jo kotosalla laittanut pakastepussiin kuivat aineet ja mökillä lisäsin vain voisulaa ja vettä. Kätevä emäntä. Päälle reilusti paprikaa, kinkkua ja Koskenlaskijaa. Punaviinin kera piirakka katosi. Joku sen söi.

 

Olemme seuranneet jo viikkoja järvemme joutsenpariskunnan ylilentoja. Tänä viikonloppuna lähellä rantaamme oli sulavedessä uusi pariskunta. Ainakin toistaiseksi ne saivat pulikoida samalla järvellä kuin vakipariskunta. Otinpa sitten vuoden luontokuvaa hipovan kuvan joutsenista. Kyllä siellä kaksi joutsenta pitäisi näkyä...

Tammikuun avaus

Joulu ja uusi vuosi ovat onnistuneesti hoidettu. Sukulaisia, hyvää ruokaa, reissussa täysihoidolla... Kaiken lomailun ja matkailun jälkeen viime viikko oli varsin askeettinen myös ruuan suhteen, joten viikonloppuun jaksoi satsata ihan uudella innolla. 
Perjantaina sain kukkia ihan vain pienellä vihjailulla.

Viikonloppuna testailin paria ohjetta kirjasta
Hot - chiliä ja muita mauste-elämyksiä. (Marianne Kiskola ja Sanna Miettunen)
Gingerin muffinit olivat maistuvia! Tähtianiksen maku miellytti. Normaalisti sujauttelen muffinit silikonisiin vuokiin, mutta nyt käytin paperisia melko ohuita vuokia. Virhe. Leivonnaiset levisivät jonkin verran ja kaiken lisäksi tarttuivat vuokiin kiinni. Maku ei onneksi tästä kärsinyt. Tein puolikkaan annoksen ja siitä tuli 15 muffinia.
Pinnalle laitoin hieman suklaa-pippurituorejuustokuorrutetta. Pippurisuus sopi leivonnaisiin oikein hyvin.

Gingerin muffinit

4dl vehnäjauhoja (riisijauhoja)

1½dl raakaruokosokeria

3tl leivinjauhetta

1tl soodaa

0,25 tl suolaa

50g raastetettua tummaa suklaata

½dl raastettua tuoretta inkivääriä

1kpl rouhittua tähtianista

1 kananmuna

3dl maitoa (riisimaitoa)

2rkl voisulaa (margariini)

Sekoita kuivat aineet. Raasta suklaa joukkoon.

Sekoita toisessa astiassa muna, maito, voisula ja inkivääriraaste. Vatkaa hetki.

Yhdistä seokset.

Jaa vuokiin. Paista 175 asteessa 15-20 min.

Suu makiaksi ja äkkiä

Välillä tulee näitä päiviä, jolloin voi ihmetellen todeta, että tätäkään en tiennyt. Ihan oikeasti en ollut ajatellutkaan, että mikrossa voi "leipoa". Sulattaminen ja lämmittäminen ovat sentään tuttuja juttuja, mutta että mikrokakku...
Pikaista suklaakakun reseptiä etsiskellessäni löysin useitakin ohjeita, joissa ainekset sekoitellaan ja kypsennetään hetkinen - mikrossa. Suhtauduin asiaan tietenkin terveen epäluuloisesti, mutta väsynyt ja kiireinen ihminen on valmis kokeiluun, jos tuloksena luvataan suklaakakku ja seuraava päivänä on kokous, johon aikoo viedä jotain itse tehtyä kahvipullaa.
Yhdistelin ohjeita, sulattelin, sekoittelin, voitelin, jauhotin ja kippasin uunivuokaan. Ei mennyt montaa minuuttia siihenkään.
Kypsennysvaihe oli varsin jännittävä. Kakku nimittäin kohosi moninkertaiseksi ja pysyi uunivuoassa juuri ja juuri. Olisihan siinä ollut oma hupinsa kaapia se mössö mikron pohjalta. Näin ei siis kuitenkaan käynyt. Kyllä siitä kakku tuli ja maultaan ihan hyvä. Ulkonäköpisteitä ei tälle kakulle voi hirveästi jaella, mutta onneksi tomusokerihunnulla voi tehdä ihmeitä. Ainakin lähes.

4 minuuttia - ja siinä se on!

Tomusokerihunnutettuna

Pikainen suklaakakku

100g Pandan tummaa suklaata

100g voita

3 kananmunaa
n.1dl ruokosokeria

vajaa 1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sulata voi ja suklaa. Sekoita kananmunat ja ruokosokeri. Yhdistä kaikki aineet. Laita taikina voideltuun ja jauhotettuun isoon vuokaan. Kypsennä täydellä teholla 4 min.

Tänään taas itkin

Perjantain itku johtui sipuleista, ei siis mitään kovin dramaattista luvassa, valitan.
Askeettisen viikon jälkeen oli pakko helliä ruokakuntaamme rakkaimmalla sipulipiirakallani. Veikkaisin, että Valiolla on alkuperäisessä ohjeessa näppinsä pelissä, sillä piirakkaan tulee sekä voita että kermaa. Oma versioni on tämä:

pohja:

kökkö voita (esim. 150g)

2,5 dl luomuvehnäjauhoja

loraus vettä

1 dl emmentalia raasteena

täyte:

iso kasa sipuleita renkaina (melkein kilo)

kuullottamiseen voita riittävästi

kunnon loraus valkoviinietikkaa (tämä on tärkeä!)

mustapippuria

muskottipähkinää

ripaus suolaa

3 munaa

reilu dl kermaa (kuohu passaa hyvin)

juustoraastetta mielin määrin

Aikomuksenani oli lisätä pannulle myös pekonia, mutta enpä sitä muistanut. Periksi en kuitenkaan antanut, joten muutaman hippusen laitoin lopuksi piirakan pinnalle - sanotaan nyt vaikka koristeeksi.

Juomasuositus:  Alamos Tempranillo Mendoza, Argentiina 2011

Tällä viikolla olen juonut töissä niin paljon mustaa ja osittain aivan hirveän makuista kahvia, että vieroitusoireiden pelosta viikonlopun kakun on oltava kahvinen:

Pikkuinen kahvikakku

pohja:
puoli paketillista Café Noir -keksejä

n. 75g voita
täyte:

prk kahvinmakuista jugurttia

100g Philadelphia-tuorejuustoa

70g valkosuklaata

½ dl tomusokeria

½ dl vahvaa kahvia

3 liivatelehteä

Kööpenhamina, köhä ja kinkkupiirakka

Harmaa, mutta viehättävä Kööpenhamina oli mukava paikka käydä. Ohi on ajeltu aikaisemmin, ja tälläkin kertaa tutustuminen jäi melko pintapuoliseksi. Säästimme aikaa ja jalkoja ja teimme kiertoajelun bussilla. Ehkä seuraavalla kerralla paistaa aurinko.

Pieni merenneito oli pieni.

Selittäkääpä tämä ihme!

Kööpenhaminan ja Ruotsin tuliaisina saatiin flunssa. Voi, sitä pärskimisen määrää! Normaaliin työkuntoon palaaminen on yhä kesken. 
Mökkiviikonlopun saimme siis unohtaa. Flunssaisena viileähköön mökkiin meno ei ole kovin viisasta, joten päätimme parannella tautia kotosalla. Ruoka on hyvä lääke (=lohduke). Ei ole nimittäin vienyt makuaistia eikä ruokahalua tämäkään pöpö.

Perjantain kinkkupiirakka oli maittava. Voinen ja tuhti eväs, mutta ah, niin suussasulava. Salaattia viereen ja heti näyttää terveellisemmältä.

Miksi aurinko paistaa aina vasta sunnuntaina?

Lauantai laahataan harmaassa kosteassa rätinraskaassa kelissä ja sitten "poks" tulee sunnuntai ja kotiin valumisen päivä. Mitä sanoo sää? No, aurinko paistaa tietenkin. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta.

Lyhtykolmikko siirtyi sisälle

Onneksi on loma! Siirrymme nyt kuitenkin takaisin kaupunkiin, sillä tarkoitus on tehdä pikku reissu Tanska-Ruotsi -maisemissa. Melkein kuin etelään menisi. Silta-sarjan innokkaana katsojana vatsaa kutittaa tuleva junamatka...


Loman kunniaksi tein leivoksia jälkiruuaksi. Kaakaokekseistä pohja, täytteeksi kerma-valkosuklaamoussea ja kirsikoita. Aika nam! Mieheni sanoo aina, ettei pidä makeista jälkiruuista ja sitten kuitenkin aina tykkää. Ota tuostakin nyt sitten selvä.