lauantai 24. elokuuta 2019

Vohvelit katkaravuilla

Tänä viikonloppuna vietettiin tällaisia rapujuhliin harjoittavia esirapujuhlia. Tässä nyt löyhästi viittaan lähinnä vaivannäköön. Pakasteravut (ne punaiset saksiniekat) saavat odottaa ensi viikonloppuun, sillä nyt estradin valloittivat katkaravut (purkista). Omalta maalta näytökseen pääsivät tällä kertaa vain kurkku ja tilli, mutta aplodit ansainnevat nekin.


Tyhjentelen mökillä vähitellen kuiva-ainevarastoja, sillä kesäkausi oikeasti alkaa olla kohta takana päin. Vohvelitaikina syntyikin ihan valmiista pussista, joka oli kesältä kaappiin jäänyt. Lisää vain vesi: nopeaa ja helppoa mökkiolosuhteissa. Arvostan.



Vohveleiden suolainen täyte: (ei tarkkoja mittoja) 

katkarapuja (maustoin sitruunamehulla ja mustapippurilla)
kurkkua pieninä kuutioina 
ranskankermaa
sitruunamajoneesia
tilliä
Aurajuustoa murusina (Missä muruseni on?) 
ripaus suolaa
ripaus cayennepippuria


Kortilla voidaan katsoa, kuka keittiössä tai sen tapaisessa parhaiten kestää paistamisen käryä. Hän hoitakoon vohveliraudan. Itselleni tämä on hienoinen ongelma, sillä paisto-operaation jälkeen itse ruoka ei enää juurikaan maistu. Tällä kertaa onneksi maistui, vaikka ilman arpapeliä lupauduin raudan varteen. Mies lupasi sillä aikaa korjata kaivon oven. Vesi muuten loppui kaivosta tänäkin kesänä. Miten alhaalla pohjavedet oikein lienevätkään?

Ruokaan palatakseni: kylmä valkoviini ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto ruokajuomaksi.