perjantai 19. helmikuuta 2021

Airfryerin testailua

Airfryer, kiertoilmakeitin, ilmafriteerauskeitin, pöhötin. Ainakin näitä nimiä uusi musta pötikkäni tottelee. Laitteen ostossa oli himpun verran heräteostoksen makua (ainakin Miehen mielestä), vaikka ennen ostopäätöstä käytin useita iltoja aikaa ja selasin kaikki nettisivut, keskustelupalstat ja hintavertailut huolella. Eikä selailu mennyt hukkaan. Kovin pientä ei kannata ostaa, eikä ainakaan minun mielestäni ylettömän kallista. Ulkonäöltään nuo näyttävät muistuttavan yllättävän paljon toisiaan: mustia möhkäleitä. Aika äkkiä tuohon pötikkään työpöydällä on kuitenkin tottunut, vaikka se oman tilansa ottaakin. Paikkansa se on todella ansainnut, sillä se on ollut saapumisestaan asti lähes päivittäin käytössä.

Käytön oppii parhaiten kokeilemalla. Tavallista uunia jonkin verran alempi lämpötila riittää - maksimissaan laite pyörittää 200 astetta. Laitteessa on useampia valmiita ohjelmia, mutta ainakin itse tykkään kokeilla ja etsiä sopivia lämpötiloja ja kypsennysaikoja. Pöydällä on kynä ja paperia, jotta voin laittaa kokkailuni muistiin. 

Kypsennysastiaan voi kurkistaa välillä kuten uuniin ja mikroonkin ja ravistella, jos tarvitsee. Laite jatkaa kypsennystä, kun kori työnnetään takaisin. 

Kaikenkaikkiaan kokemukseni ovat vain positiivisia. Kokkailla voi kaikkea mitä uunissakin. Lopputulos on mehevä, maukas ja tarvittaessa rapea ilman rasvalla läträämistä ja paistamisen käryjä. Ainut miinus omassa laitteessani oli melkoisen vaatimaton ohjekirja. Muutoin Prinsessani on oikein kelpo laite ja vastinetta 119 euron sijoitukselle on riittävästi. Puhdistaminenkin on helppoa. Korissa on tarttumaton pinnoite ja pieni pesaisu riittää.




Tähän mennessä olen Prinsessallani tehnyt mm. lihapullia, kanaa, kalaa, perunoita eri muodoissa, sämpylöitä, tacoveneitä. Ei paistamisen käryä, ei rasvan hajua, ei hellan vieressä seisoskelua, ei juurikaan tiskiä. 

Tämä on vallan mainio keksintö! Samalla ratkesi mökin uunipulmat. Jos omistaisin asuntoauton tai -vaunun, niin pöhöttimen kyllä ottaisin mukaan. 

Taidankin tästä lähteä ruoanlaittoon! 


maanantai 15. helmikuuta 2021

Pientä pintaremonttia 2

Edellisissä postauksissa kirjoitin seinistä. Ne saivat siis maalipinnat ensimmäisenä. Lisäksi uuden valkoisen maalin saivat myös leveät verholaudat. Ne eivät ihan suosikkejani ole, mutta niiden poistaminen olisi vaatinut hieman isomman työn, joten ne saivat jäädä. Lattioissa oli alkuperäinen beigehtävä muovimatto. Se oli hyvässä kunnossa, mutta auttamattoman vaatimaton ja vaisu. Laminaatin valinta vaati netin selailua, mallipalasten ihmettelyä, mutta niin vain löytyi juuri toiveiden mukainen harmaanruskea sävy. Ei liian tumma, eikä liian vaalea. Mies katseli youtubesta videoita sillä silmällä, mutta kehotin katselemaan mieluummin ammatti-ihmistä. Sellainen löytyikin ja tämä naputti ne paikalleen parissa päivässä. Nyt on hetki aikaa nauttia ja katsella taulujen paikkoja ennen kuin on siirryttävä kylpyhuoneen laittoon.




perjantai 5. helmikuuta 2021

Pientä pintaremonttia 1,5

 Tunturipaju, uni, kookos ja magnolia. Miltä ne näyttävät seinällä? No, hyvältä. Erityisen ihastunut olen tunturipajun väriin, jossa yhdistyy vihreä ja harmaa mitä kiehtovimmin. Vihreä ei ole koskaan ollut varsinainen lempiväri, mutta mieli näköjään muuttuu. Murretulla vihreällä on lisäksi helppo harjoitella. Viherkasvit sisustuksessa innostavat  myös erityisesti juuri nyt.

Tässä kuvassa tunturipaju makuuhuoneen seinässä. 



Sama tunturipaju eri valaistuksessa olohuoneen seinässä. Viereisellä seinällä uni. 


Keittiön seinällä magnolia näyttää tältä:



torstai 4. helmikuuta 2021

Pientä pintaremonttia 1

Kakkoskodin eli talvitukikohdan remontointi alkaa olla hyvällä mallilla. Viikonloput ollaankin aika tiukasti oltu työn touhussa. Miksipä ei, sillä palkitsevaa touhuahan se on, kun omaansa laittaa. Periaatteessa kaikki on sujunut yllättävänkin hyvin ja tapettien irrotusyritykset ovat muisto vain. Seinät on nyt maalattu Tikkurilan boheemi värimalleista poimituilla väreillä. Halusimme tänne jotain erilaista kuin omaan varsinaiseen kotiin tai mökille. Värien nimetkin on nykyään niin kivoja ja houkuttelevia: uni, magnolia, tunturipaju, kookos...




Nämä alemman kuvan värit löytyvät nyt meiltä. Pehmeitä kauniita sävyjä, jotka elävät valon mukana. Erityisesti tunturipaju vaihtaa taidokkaasti   tummuutta ja väriä vihreästä harmahtavaan riippuen valaistuksesta. Makuuhuoneesta löytyy tunturipaju ja kookos, olohuoneesta tunturipaju ja uni ja pikkuiseen keittiöön valitsin herkullisen vaaleanpunaisen magnolian. Vielä jäi käyttämättä hehkeä villiruusu ja tummanpuhuvat  ficus ja munakoiso.
Ne tuntuivat meille hieman liian rohkeilta väreiltä seinille sipaistaviksi, mutta niitä voisin sujauttaa väripilkuiksi tekstiileihin, kenties.
Kuljenkin aina nämä väriliuskat käsilaukussani, jotta voin kaupassa tsekata samantien, miten joku juttu meidän pikkuisen kodin väreihin sopisi.





lauantai 9. tammikuuta 2021

Uusia tuulia mökkiläisillä

Olohuone 

Pikkuinen keittiö

Makuuhuone

 Ankea syksy on vaihtunut ihanaan talveen. Jospa taas jaksan kirjoitellakin jotain, kun on selvästi valoisampaa ja olo kevyempi. No, kevyempi ja kevyempi. Joulumässäilyn jälkimainigit vielä havaittavissa vyötärön seudulla, mutta korjausliikkeet jo aloitettu.

Mutta mökkiasioista piti kirjoittaa. Viihdymme hyvin maaseudun rauhassa ja talvisinkin tekee mökille mieli. Mökki ei kuitenkaan ole talviasuttava, vaikka sen saa lämpöiseksi kovalla lämmittämisellä. Monet keskustelut on toki käyty siitä, miten siitä voisi (vai voisiko?) tehdä talviasuttava. Ei mitenkään. Rakenteet ovat sellaiset, ettei se onnistu. Seuraavaksi keskusteltiin pitkään uuden mökin rakentamisesta, mutta sepä ei ole kovin halpa homma se, varsinkin kun tarvittaisiin vesi- ja viemärijärjestelmät.

Keskustelut virisivät aina mökkikauden lopulla ja niitä on käyty useana syksynä. Viimein päädyimme ratkaisuun, jota aina joskus olimme väläytelleet, mutta emme olleet sen enempää harkinneet. Pyörin netissä katselemassa asuntoja eräälle tutulle toiselle puolelle Suomea, mutta jotenkin eksyin (kohtalo?) tutuille kulmille. Siinä se oli! Meidän asunto! Tätä lähdetään katsomaan. Niin sitten kävikin, että pian huomasimme olevamme kakkosasunnon omistajia. Sijoitusasunnosta puhuminen on näillä kulmilla ehkä hieman ylimitoitettua.  Olohuone, makuuhuone, pikkuinen keittiö, reilunkokoinen kylppäri ja hyvä sauna, iso terassi ja kohtuullinen määrä remontoitavaa. Mökille tästä on matkaa alle viisi kilometriä, eikä tästäkään järven rantaan ole montaa sataa metriä.

Pintaremontteja on nyt tehty: tapetteja poistettu (hirveää hommaa, osa oli pakko jättää, kun oli liimattu kiinni), seinät ja verholaudat maalattu. Seuraavaksi vuorossa lattioiden laitto.

Mutta onpa ollut mukavaa, kun on viikonloppuisin joku projekti! Ihana sisustaa ja suunnitella ja tehdä jotain erilaista kuin kaupunkikodissa.