Kahvin kanssa

Toipilaan päivä rytmittyy kahvin avulla. Aamupäiväkahvi, päiväkahvi, jälkiruokakahvi...  Iltakahvista olen kuitenkin luopunut, vaikka olisihan se hyvä päätös päivälle. Kattoon tuijotteleminen ja unen odottelu taas yöaikaan ei olisi ollenkaan mukavaa.
Kahvi toki maistuu sellaisenaankin, mutta leivonnaisen (tai ainakin suklaapalasen) kera vielä paremmalta. Joku piirakka voisi olla kiva... Näissä leipomusasioissa saan aina mieheltä vankan kannatuksen. Kyllä, kahvin kanssa hunajaista juustopiirakkaa!

Hunajainen sitruuna-juustopiirakka

pohja:

2 rkl seesaminsiemeniä

n. 3 dl luomuvehnäjauhoja

0.25 dl sokeria

100 g margariinia (voita)

1 kananmuna

täyte:

200 g sitruunatuorejuustoa

3 rkl tomusokeria

0.5 dl hunajaa

1 dl kermaa

1 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa

Paahda siemenet kuivassa paistinpannussa. Yhdistä pohjan ainekset taikinaksi. Monitoimikone olisi näppärä, itse käytin vatkainta. Onnistui silläkin.
Painele taikina irtopohjavuokaan (26cm)  ja esipaista 225-asteessa 10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja paista 15 -  20 minuuttia.
Tarjoile jäähtyneenä. 
Pohjasta tuli mukavan rapea, hieman keksimäinen. Kokonaisuutena piirakka on maistuva, muttei kovin makea.

Lisää kahvin kanssa tarjottavaa löytyy Ideakeittiöstä

Kuka poistaa sidokset?

Korvalääkäri tietenkin, mutta sunnuntaina olin jo avulias ja aloitin poiston itsekin. En tosin tarkoituksella. Halusin vain vaihtaa siistin vanutupon pyhäpäivän kunniaksi ja mielenkiintoista kyllä vanutuppoa seurasi jotain muutakin. Ei kuitenkaan mitään hätää, sanottiin maanantain korvapolilla, kun sinne soittelin ja tunnustin tekoni. En kuulemma itse saa mitenkään kaikkia täytteitä sieltä pois.
Tänään poistettiin loput. Lääkäri kysyi, kuulenko. Vähän tuohon oli helppo vastata, koska  a) mies oli puolen metrin päässä b) puhui reippaalla äänellä c) en tosin osannut sanoa, kummalla korvalla kuulin. Tällä hetkellä vaikea sanoa asiasta sen enempää, sillä korva on täynnä antibioottisalvaa. Seuraava kontrolli kuukauden kuluttua ja silloin tutkitaan kuuloakin ihan oikeasti.

Olen testaillut kuuloani kuitenkin musiikin avulla:

Ei toistoa saa/variointeja vaan/

juuri tällaista kauneutta/

ei saa samanlaista/

Tartutaan kii/

painetaan sydämiin/tämä hetki/tämä onni//

Se tuli tervehtimään/ei se pitkäksi jää/siis sulje jo muut/anna itsesi nyt

 

Chisu: Onni

Käsityöt ovat sopivaa rauhallista toipilashommaa ja sain kolmannen torkkupeittoni valmiiksi paljon aikaisemmin kuin kuvittelin. Syynä saattaa kyllä olla se, että siitä tuli pienten unien peitto pienehköille ihmisille...

Luulin, että tuo on peitto jää viimeiseksi vähään aikaan, mutta eipä aikaakaan, niin huomaan taas olevani ruutujen kimpussa. Vähänkö nämä koukuttaa? Ihan käsittämätöntä. Värimaailma tosin aivan toisenlainen tällä kertaa. Sopisikohan keltainen mukaan?

Aika hoitaa

Follow my blog with Bloglovin

Leikkauksesta toipuminen jatkuu, vaikka selvästi vie aikaa. Unentarve on suuri. Pitkien yöunien jälkeen päiväunet maistuvat silti oikein hyvin. Sateinen ja harmaa ilma lisäävät raukeutta.

Leikkauksessa korvakäytävää leikattiin hieman auki ja sen vuoksi korvalehden yläreunassa on muutama tikki. Päähän yöksi laitettavan todella soman verkkosukan ja pistelevien tikkien vuoksi nukkuminen oikealla kyljellä ei oikein onnistu. Yöuni on siis aika pätkittäistä.
Kävellessä välillä tuntuu kuin kävelisi vähän vinossa, muuten liikkuminen sujuu ongelmitta. Särkyä ei onneksi juurikaan ole. Ilta-aikaan olen ottanut tavallisen särkylääkeen ja se auttaa nukahtamaan. 
Makuhermoa leikkauksessa joudutaan venyttämään ja kielen oikealla reunalla olenkin huomannut, että monet maut tuntuvat kylmiltä. Ehkä se on sama kuin metallinen maku, josta puhuttiin jossain artikkelissa.

Korvaani asennettiin titaaninen implantti, mäntä, joka auttaa ääniä siirtymään sisäkorvaan. Toivottavasti se viihtyy korvassani. Yritän kuunnella paljon mukavia asioita jatkossa.
Korva on edelleen tamponoitu umpeen, joten kuulosta ei vielä voi sanoa mitään. Kuitenkin kovat äänet tulevat läpi yllättävän jopa luonnottoman kovan kuuloisina. Suihkukopin suhina tuntuu rajulta.
Suihkusta puheen ollen, hiusten pesuun pitää keksiä kohta jokin viritys.

Korvaleikkaus

Minut oli kutsuttu sairaalaan jo seitsemäksi. Sain rannekkeen, sairaalavaatteet tukisukkineen ja erinomaisen ystävällistä kohtelua. Sairaanhoitajan haastattelun ja parturoinnin (korvan ympäriltä ajeltiin hiukset pois)  jälkeen minua tultiin hakemaan leikkaussaliin. Olin etukäteen hieman jännittänyt, mutta rauhallinen ilmapiiri rentoutti. Salissa tehtiin valmisteluja ja sain suoneen ensimmäisen aineen - mitä sitten olikaan.  Tehokkaalta vaikutti, koska siihen putosin.
Seuraava havainto oli pää paketissa heräämössä noin kolme tuntia myöhemmin. Päätä särki kovasti, myös korvaan sattui. Pyörryttikin hieman. Sain kivunlievitystä useaan kertaan, mutta pääsärky oli sitkeä. Pahoinvointia ei onneksi ollut. Leikannut lääkäri kävi tervehtimässä ja kertomassa,  että leikkaus oli onnistunut. Omaa osuuttani keskustelussa en juurikaan muista.
Puolen päivän jälkeen pääsin osastolle. Heikko olo oli. Tiputuksessa edelleen ja happiviikset naamalla. Niin huono olo ei kuitenkaan ollut, etten hieman somettamaan olisi pystynyt. Päätä särki kuitenkin edelleen, mutta lääkkeillä se helpotti. Iltapäivällä sain kupin kahvia. Jippii!
Eka vessareissu oli hutera. Äkkinäiset liikkeet huimasivat, mutta hyvin meni. Olo parani tunti tunnilta.
Päivällisen makkarakeitto maistui mainiolta, vaikka sairaalaruokaa olikin. Iltateetä odotin jo innolla.

Erään korvan tarina

Aloitetaanpa sitten aika alusta eli oudon korvan tarina.

Kolmekymppisenä valittelin tukkoista korvaani työterveyslääkärille. Duact-reseptin kanssa lähdin. Samaa lääkettä tarjottiin vuosien varrella useasti, mutten koskaan siitä apua kokenut saavani. Korva oli "outo",  kuin lukossa, välillä  se taas suhisi ja piti omaa elämäänsä ja omia ääniään. Tinnitus haittasi usein nukahtamista. Välillä korva oli ääniyliherkkä. Kovaäänisten ihmisten seura sai kananlihalle.
Nelikymppistarkastuksessa kehotettiin putsaamaan korvasta vaikku. Vuodet vierivät ja sain lähetteen erikoislääkärille. Ilmastointiongelmaa korvassa oli selitys ja yksi Duact-resepti lisää. Totuin vuosien mittaan korvaani ja myös vähitellen siihen, että kuulo heikkeni,  mutta hyvin hitaasti. Vihdoin kuuloani alettiin seurata tarkemmin ja muutama vuosi sitten varmistui, että korvassani on mitä todennäköisimmin otoskleroosi.
Otoskleroosihan on sairaus, jossa sisimmäinen kuuloluu eli jalustin, kiinnittyy virheellisesti sisä- ja välikorvan väliseen soikeaan ikkunaan.  Tämä vaikeuttaa äänten kulkeutumista sisäkorvaan. Otoskleroosin syytä ei tiedetä, vaikkakin tuhkarokkoa on jossain tutkimuksissa epäilty osasyylliseksi.

Vihdoin aloin olla kypsä leikkaukseen. "Mitä" -sanan esiintymisfrekvenssi puheessani oli taaja, suuntakuulo mennyttä, hälyssä olin pulassa, kun en pystynyt seuraamaan keskustelua, vaikkakin olin oppinut kääntelemään päätäni, asettumaan parempi korva puhujaan päin. Hyvä puoli korvassa oli se, että oli helppo nukahtaa, kun painoi terveen korvan tyynyyn, niin hiljaisuus alkoi.

Syysloman aikoihin

Mökkikausi lähes lopuillaan,  vaikka tämä syksy onkin hellinyt keleillään. Syyslomaviikolla ehdimme käydä sekä Ruotsissa sukuloimassa (ajokilometrejä reilut 1600) että laittamassa mökillä loputkin paikat kuntoon. Hiirten sinisiä herkkuja unohtamatta. Myös omenapuiden ympäristö on miinoitettu.

Maanantaina en poikkeuksellisesti palannutkaan työn ääreen,  vaan marssin sairaalaan. Tässä vaiheessa blogistani tuleekin nyt sitten joksikin aikaa sairaskertomus...