Havaintoja Dublinista

Lyhyehkö vierailu Dublinissa oli monessakin mielessä mielenkiintoinen. Haikeuden matkaan toi tyttären perheen muutto uuteen kotimaahan ja ajatus yli 2000 kilometrin etäisyydestä tuntui riipaisevalta. Ja tuntuu entistä enemmän nyt, kun kirjoitan tätä mökkisohvalla Suomessa.
Mitä havaintoja tein?

• Sää oli yllättävän samanlainen kuin Suomessa. Vaikka saavuimme hyvin sateisena iltana, seuraavat päivät olivat aurinkoisia ja kohtuullisen lämpimiäkin. Paikallisilla näkyi katukuvassa shortseja, mutta itse pidin takkia tiukasti kiinni. Haloo, lokakuu!
• Ihmiset olivat kovin ystävällisiä ja avuliaita. 
• Vasemmanpuoleinen liikenne on ihan väärin ja kummallista. Risteyksissä päätä piti käännellä useampaan kertaan, mutta siltikään ei voinut olla ihan varma kummasta suunnasta autot tulevat. Puhumattakaan autoista, joita lapset ajoivat. Katuun maalatut "Look right", "Look left" - tekstit helpottivat kadun ylityksiä hieman. Opimme myös nopeasti huonoille tavoille eli kävelemään päin punaisia. Niin tekivät kaikki. 
• Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista (outoa). Kauniit ja rumat rakennukset kököttivät toisistaan piittaamatta kylki kyljessä.  
• Ravintolaruoka oli varsin kallista, mutta olut ei. Kaupoissa ruoka oli Suomen hintoihin verrattuna edullista. Ihania juustoja sai parilla eurolla.
• Julkinen liikenne vaikutti toimivalta. Näppärä puhelimeen ladattava sovellus oli kätevä aikataulujen ja reittien suunnittelussa. Matkat taitoimme pääasiassa Dart-kaupunkijunalla. Emmekä nostaneet jalkoja penkille, sillä se oli kovasti kielletty.
• Pubeissa oli paljon miehiä ja telkkareita, joista kaikista tuli jalkapalloa.
• Matkamuistoja riitti. Enpä ole missään nähnyt yhtä paljon turisteille suunnattuja tavaroita. Kokonaisia isoja kauppoja täynnä (vihreitä) tekstiilejä, astioita, koriste-esineitä, herkkuja. Me ostimme kuitenkin vain sen perinteisen magneetin jääkaapin oveen.
• Asunnoista on havaintoja vain yhdestä, mutta oletettavasti samoja juttuja on muissakin. Kuten pesukone keittiössä. Eikä juuri kaappitilaa.
• Kierrätys oli aika lailla vielä vaiheessa. Itselle aina kova paikka, kun on tottunut lajittelemaan ihan kaiken.
• Hyvien palkkojen vastapainoksi vuokrat ovat huikeita. Helsingin vuokrat eivät pärjää näille alkuunkaan. Myynnissä näytti olevan taloja, joiden hinnoissa oli niin monta nollaa, että hirvitti. Tosin ne näyttivät kyllä enemmänkin kartanoilta. 
• Dublinin lentokenttä on vilkas. Kaikki sujui kohtuullisessa ajassa ihmispaljoudesta huolimatta. Finnairin lennot lähtevät perimmäisestä nurkasta ja saapuvat Suomessa jonnekin lentokentän takapihalle, jonka jälkeen saa nauttia vielä bussikyydistäkin. Mutta ei hätää, terminaalissa ei tarvitse kävellä kuin kolmisen kilometriä. Kiitos myös jälleen kerran hienosti jaetuista istumapaikoista. Kukapa sitä nyt oman miehensä vieressä haluaisikaan istua. Tai edes samalla rivillä.

Kuvat: Honor 10

Matka kuumaan Kuubaan: osa 3 Jibacoa

Havannan vilskeen jälkeen oli aika pakata laukut ja vaihtaa hotellia. Pääsimme nauttimaan uudesta käytänteestä eli jokaikiseen matkalaukkuun kiinnitettiin vyöte ja vastalahjaksi saimme pienet tarralaput, joissa oli sama numero. Tähän saatiinkin sitten kulumaan hyvä tovi aikaa, sillä kiinnitys ei näyttänyt olevan ihan simppeliä. Perillä kukaan ei ensimmäisten laukkujen jälkeen enää ehtinyt verrata, oliko lappusen numero sama kuin laukussa.

Saavuimme siis Jibacoan rantalomakohteeseen, joka sijaitsee Havannan ja Varaderon välissä. Jibacoassa on vain kaksi hotellia upealla hiekkarannalla, joten paikkana se on todella rauhallinen.

Trooppista kuumuutta riitti myös täällä, mutta ilmankosteus oli siedettävää. Päivälämpötilat olivat +30 asteen hujakoilla, mutta helpotusta toi mereltä puhaltava pasaatituuli, joka oli ajoittain melko voimakaskin. Kampaukselle saattoi heittää hyvästit koko reissun ajaksi. Ikävöin pitkiä hiuksia, jotka olisi voinut kiskoa kireälle poninhännälle...
Sadetta koko matkan aikana saimme muutamana yönä ja yhtenä aamupäivänä noin viiden minuutin ajan.

Yön aikana rannalle kulkeutui aina muutamia portugalin sotalaivoja. 

Hotellin ympäristö tarjoaa mahdollisuudet myös patikointiin vaikkapa läheisille kukkuloille, joilta tämäkin kuva on otettu.

Lähellä rantaa on valtavat koralliriutta-alueet, joten snorklaamisesta innostuneille riittää tutkailtavaa.

Hotelli oli hyvin varustettu ja ruokaa ja juomaa oli saatavilla kellon ympäri.
Eikä unohtunut adapterikaan ollut ongelma, sillä kaapista löytyi tällainen:

Kaipa sitä pitäisi tämäkin taiteenlaji opetella...


Hotellialueen ulkopuolella oli mahdollisuus nähdä ihan muutakin kuin hiekkarantaa. Tien varsilla laiduntavat lehmät olivat kaikkialla tuttu näky.

Teimme pienen retken läheiseen pikkukaupunkiin nimeltä Santa Cruz del Norte. Iltapäivän kuumuudessa kaupunki oli melko hiljainen.

Amerikkalainen suklaaruhtinas Mr.Hershey omisti aikanaan valtavat sokeriruokopellot Kuubassa ja perusti sokeritehtaansa ympärille kokonaisen kaupungin. Entinen loisto on mennyt ja tehdas ruostuu vähitellen, mutta kaupungissa asutaan yhä.

Hersheyn  virkistysalue on käytössä edelleen:

Tätä puuta paikalliset kutsuvat turistipuuksi...

Viimeisiin päiviin Kuubassa mahtui rannalla kuljeskelua, auringonottoa, musiikkia, monia ruokahetkiä, vatsatauti (ihan kaikkia ruokia ei sittenkään kannata syödä), rentoumista, rentoutumista ja rentoutumista.

Maahan tulo sujui sujuvasti, mutta lähteminen olikin sitten vähän toista sorttia. Lentokentälle piti saapua tolkuttoman aikaisin ja pian ymmärsimme miksi. Jonotus alkoi jo ulkona ja jono eteni äärimmäisen hitaasti. Onneksi olimme tuhlanneet kaikki paikalliset rahamme, sillä niiden takaisinvaihtoon ihmiset joutuivat jonottamaan todella pitkään. Itse piti kuulemma ne rahatkin laskea. Koneemme oli saapunut ajallaan ja kaikki näytti olevan kunnossa, mutta koneeseen otto ei alkanut.  Lentokenttävirkalijat olivat pääasiassa viistoistavuotiaan näköisiä tyttösiä, joilla oli rikotut sukkahousut, minihame ja purkka suussa. Mitään tiedotusta ei ollut, joten sitten vain odoteltiin.

Koneeseen pääsimme noin puolitoista tuntia myöhässä. Seuraava viivytys tuli, kun paikalliset virkailijat kaipasivat yhtä matkalipun kantaa, joka oli jäänyt repäisemättä lipuntarkastuksessa.

Onneksi niitä löytyi koneessa olijoilta sitten kaksikin kappaletta.

Kapteenin mukaan lähtö viivästyi, koska lentokentällä ollaan vähän verkkaisia.

Kuvan lahjat saimme, kun kävimme rantakävelyllä. Valitettavasti niitä ei voinut ottaa Suomeen mukaan, mutta sen sijaan otimme mukaan paljon muistoja ja hauskoja hetkiä.

Matka kuumaan Kuubaan: osa 2 Viñales

Matkasimme Kuuban länsiosaan kohti karstivuoria ja Viñalesin laaksoa. Ei kuitenkaan härillä tai hevosilla vaan ihan bussilla. Hevosia matkan aikana näkyi tosin enemmän kuin busseja.

Viñales on UNESCO:n luonnonperintökohde, jonka vuorten siimeksessä on paljon tippukiviluolastoja. Musiikin saattamana rohkenimme yhden sisälle. Luolassa oli mukavan viileää, sillä päivä oli todella kuuma. Kestin niskaan tippuvat vesipisarat urhoollisesti samoin kuin pari melkoisen ahdasta kohtaa.

Luolassa sai mielikuvitus lentää

Loppumatka taittui veneellä

La Rosa - mainio lounaspaikka

Tutustuimme myös tupakkaviljelmiin. Maa näytti kovin kuivalta, mutta hyvin siinä tupakka kasvoi. Tilalla kasvatettiin myös kahvia ja yllätys, yllätys valmistettiin rommia...
Saimme pikakurssin tupakan viljelyyn ja sikareiden valmistukseen. Monella mitalilla palkittua rommia maistettiin hunajan kera. 

Sikari valmistuu käsityönä

Joillekin ei vain piirustuspaperi riitä...

Tupakkitauko :)

Matka kuumaan Kuubaan 1: Havanna

Pitkään itänyt halu vierailla Kuubassa toteutui tänä vuonna. Päädyimme yhdistelmämatkaan ja vielä melko helppoon ja turvalliseen versioon eli matkatoimiston järjestämään. Loman alkuosa vietettiin Havannassa ja sen lähiympäristössä ja loppuosa rantakohteessa nimeltä Jibacoa.

Matkan tilasimme vasta loppuvuodesta. kun vihdoin ja viimein pääsimme yhteisymmärrykseen siitä mikä matkakohteemme helmikuussa tulee olemaan. Tuossa vaiheessa saimme reissusta jo jonkin verran alennustakin, vaikkei ihan äkkilähdöllä tuohon maahan lähdetäkään, sillä matkustamiseen tarvitaan turistikortti. Niitä saa Kuuban konsulaatista joko asioimalla paikan päällä tai hoitamalla asian postitse. Käytimme jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka tiedossa on pariskunta, joka joutui hiljattain noutamaan kortit Helsingistä, koska sieltä lähettäminen oli "unohtunut".  Turistikortit tulivat kuitenkin ajoissa, mutta vasta paria päivää ennen lähtöä, joten ehdimme niiden perään soitellakin jo kerran. Kortti osoittautui pieneksi vaatimattomaksi kaksiosaiseksi lappuseksi. Hintaa kuitenkin oli 47 euroa (+valokuva ja postikulut).

Finnairin sinisin siivin matkustimme sujuvasti ja mukavasti. Reilun 11 tunnin matka ei tuntunut mahdottomalta, vaikka istuimmekin käytävän eri puolilla. Ehkä juuri siksi.

Maahan saapuminen sujui yllättävän helposti ja muodollisuudet hoidettiin sutjakkaasti, mitä nyt välillä leimasin oli epäkunnossa. Eipä ihme, kun sillä iskettiin niin voimallisesti kaikkiin papereihin. Ei tosin passiin. Lentokoneessa piti täyttää paperilappunen, jossa piti selvittää mukana olevaa elektroniikkaa, matkatavaroiden arvoa ym. Tämä paperi kerättiin viimeisimpänä, mutta tuskin ilman sitä olisi maahan ollut asiaa.

Aikaero Kuubaan on seitsemän tuntia. Enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen olimmekin sitten ensimmäisten joukossa aamiaisella ilman herätyskelloa.

Kuvia eri puolilta Havannaa. (Kuvat puhelimella otettuja)

Vapauden aukio

Kuvia vanhasta kaupungista, jossa riittii nähtävää:

Olimme melko aikaisin liikkeellä ja vanha kaupunkikin heräsi kunnolla vasta puolen päivän maissa, jolloin joka kuppilasta kuului musiikkia. Lahjakkaita muusikoita tuntuu riittävän. Kuvassa oleva bändi oli reissun paras. Harmi, että heiltä ostamamme CD osoittautui Suomessa tyhjäksi...

Havannasta löytyy myös sademetsäalue, jota kutsutaan Havannan keuhkoiksi. Joen ympäristö on myös Santeria-uskonnon harjoittajien temmellyskenttää. Vesi ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.

Hemingwayn jalanjälkiä Havannassa ja sen lähiympäristössä riitti. Suosikkikuppiloita oli lukuisia ja pakko myöntää, että täällä kyllä saa maailman parhaat mojitot. Lukuisat turistit olivat saaneet samoista paikoista vihiä, joten porukkaa piisasi, mutta siitä huolimatta palvelu pelasi.

Hempan huvila oli hienolla paikalla kauniissa ympäristössä. Hyvä siellä on ollut kirjoitella.

Vähän vaihtelua mojitoille: rommia ja sokeriruokomehua.

Jälleen löytyi yksi Hemingwayn kantaravintola. Paikka oli hieno, mutta ruoka melko keskinkertaista.
Kuubalainen ruoka ei jättänyt erityisiä muistoja. Määrä tuntui korvaavan laadun: annokset olivat todella suuria, mutta varsin mauttomia. Mausteita ei juurikaan käytetä. Ei edes suolaa. Paikallinen olut oli hyvää ja kylmää; viinit sen sijaan hyvin vaatimattomia.