Vanha huussi - uusi huussi

 Vanha punamultainen ulkohuussi on seissyt häveliäästi pihan perällä 1970-luvulta asti. Hyvin ja siististi pytinki on aikanaan rakennettu  ja oikein kahdella reiällä! Yleensä nämä kuulemma kallistuvat vanhetessaan taaksepäin, mutta tämä on päättänyt ottaa etukenoa. Kaupunkilaislapset hieman vierastavat vanhanajan ulkovessaa, eikä se tietenkään ihme ole, kun ovat hienoihin posliinipönttöihin pienestä pitäen tottuneet. Itse olen sitä ikäluokkaa, että ulkohuussi on tuttu varhaislapsuudesta. Mummon ja papan luona ulkohuoneessa oli ainakin neljä reikää. Pohjanmaalla vessatkin taisivat olla suurempia...

 Tottahan se on, että etenkin helteillä ja tyynellä säällä huussissa saattaa olla oma tuoksunsa, eikä sen tyhjentäminen sovi herkkähipiäisille. Melko nopeasti astia myös täyttyy, etenkin jos pissivää naisväkeä on paikalla enemmän.

Uudelle huussille oli siis tilausta. Vanhaakin olisi voinut tuunata, mutta se olisi vaatinut aika paljon työtä ja rakenteita olisi joka tapauksessa pitänyt uusia. Maan tasalle huussia ei kuitenkaan jyrätty - olkoot varavessana.

Kevät kului netistä erilaisia ulkovessojen  valmispaketteja ja jätösten käsittelysysteemejä selaillen. Kun uudelle huussille löytyi sopiva paikka, perustukset valmistuivat ja puuvalmis rakennelma Perhosta oli peräkärryllä haettu, loppu sujuikin vauhdilla. Hyvä ja ahkera timpuri teki pitkää päivää ja komea vessa nousi pystyyn parissa päivässä.

Monien vertailujen ja arvostelujen lukemisen jälkeen päädyin Kekkilän kompostoivaan Teho - käymälään. Pidin hintaa kohtuullisena ja luotin hyviin arvosteluihin. Tilasin käymälän Netraudasta ja Kaukokiito sen kiidätti paikalle heti juhannuksen jälkeen. Lisäksi tilaukseen sai tuuletusputkipaketin, mikä oli kätevää.

Pari päivää on mennytkin sitten maalaushommissa. Aluksi huussista piti tulla tummanruskea, mutta sitten innostuin Ilveksen mustamultamaalista. Mustana melko kookas pömpeli maastoutuu mukavasti vihreyteen. Sisäseinille huussi sai keltaisen värin ja lattialle mustan, sillä sitä sisustusideani vaativat. 

Nyt odotellaan maalien kuivumista. Sisustusta ja huussin käyttökokemuksia tulossa heinäkuussa.

Mökki on nyt mun!

 Viimeisin postaus on vuodelta 2023. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut tässä Kalajärvessä ja kaivosta saunalle.

Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä kaikki niistä ole ollenkaan mukavia. Mökin piti olla meidän yhteinen eläkevuosien tyyssija, mutta toisin oli tähtiin kirjoitettu. Onneksi tällaisia asioita ei tiedä etukäteen. Mies menehtyi täysin yllättäin ja jäin leskeksi. Toipuminen vei pitkän aikaa, mutta pakko oli viimein miettiä, mitä mökille tehdään: laitetaanko myyntiin, pidetäänkö, jotain muuta, mitä? Vanhan mökin myynti ei ole ihan helppoa hommaa, eikä tunnearvosta makseta. Mökistä huolehtiminen ei myöskään ole turhan helppoa, eikä ilmaista. Mökkiin liittyy myös järisyttävän paljon tunteita ja muistoja, joita ei noin vain ohiteta, vaan ne on kohdattava. Millaista on nukkua mökillä yksin? Jaksanko ja osaanko sitä hoitaa?

Kaikkien monimutkaisten vaiheiden, lukuisten pohdintojen, unettomien öiden ja epätoivon hetkien ja viimein pesänselvityksen jälkeen päädyin  lunastamaan mökin perikunnalta.  Mökki on nyt mun!