Kasvihuonekuulumisia

Tämä kesä on ollut upea myös tällaisen amatööriviljelijän kannalta.
Satoa on tullut yli oman tarpeen ja jatkuva veden kantaminen järvestä on pitänyt kuntoa yllä.
Kasvihuoneessa tomaatit ovat kerrankin kerenneet kypsyä makeiksi maittaviksi ja jopa myöhään kasvamaan laitetut chilit ehtinevät valmistua tässä loppukesän mittaan. Lämpötila kasvihuoneessa nousi heinäkuussa välillä huimiin lukemiin, mutta onneksi siitä ei ole näyttänyt olevan pahemmin haittaa. Ensi kesänä omenapuut tarjoavat jo toivottavasti hieman suojaa kasvihuoneen asukkaille päivän paahteisimpina aikoina.
Kurkkua ja kesäkurpitsaa on tullut jo viikkoja ja satokausi sen kun jatkuu.

Kesäkurpitsareseptejä on tänä kesänä saanut plarailla jo useita. Kesäkurpitsalasagne on aina takuuvarma herkku ja mainiolta maistuivat myös kesäkurpitsa-halloumipihvit. Kuvaa valmiista pihveistä en ehtinyt edes ottaa, sillä ne kelpasivat kesävieraille kylmän yrttisen kastikkeen kanssa oikein hyvin - ja nopeasti.

(Suuren) sadonkorjuun aika alkaa

Kasvihuoneessa tuhajavien taimien määrästä voisi kuvitella tämän suurperheen (kaksi henkeä) elävän tuotolla varsin mukavasti jouluun saakka, mutta totuus ei taida olla ihan sellainen.

Kurkku on kuitenkin ystäväni. Ilmeisesti se on niin takuuvarma kasvi kasvatettavaksi, ettei oikeastaan mitään voi mokata.
Vai mitäs sanotte tästä?

Hmmm... Asiaan. Kurkkua on kokeilussa kahta eri lajiketta: Futuraa ja Bellaa. Molemmat kasvavat hyvin ja ovat sopivan satoisia.

Tomaattipuskia on kuin sademetsässä ja kyllä ne pitkän harkinnan jälkeen ovat ymmärtäneet, että tomaatteja tässä odotellaan. Kuumeisesti. Punaisia.
Nämä toimisivat vain värisokeilla?

Herukoista ensimmäisenä maaliin ehti Vertti eli viherherukka. Mukava maku ja nämä päätyvät pakkaseen kokonaisina. Talviaamuina ne pääsevät hieman kohmeisina jugurtin joukkoon. En ole mehunkeittäjä enkä hillonhämmentäjä. Marjat marjoina.
Karviaiset syödään suoraan puskasta. Mielellään hieman raakoina - ihan niin kuin lapsena mummolan puskista.

Tuleeko tästä ikinä mitään?

Kun ulkosalla lähestytään 30 astetta, niin asuntovaunussa päästään reippaasti korkeampiin lukemiin, vaikka joka ikinen luukku on auki. Tuska-festivaalitunnelmia muistuttavaa meininkiä. No, tämähän on silkka oletus. Tässä mihinkään festivaaleille kerkeä, kun on näitä pieniä projekteja...
Olikohan meillä tavoitteena saada vaunu nukkumiskuntoon juhannukseksi? Heinäkuuksi? Ensi kesäksi? Ensi vuosikymmeneksi?

Perään (vaunun siis) saatiin hiellä ja vaivalla uusia tukipuita.
Keulasta riivin lisää tapetteja ja ikkunan tiivisteitä irti, eivätkä alta paljastuneet kostuneet kohdat jaksaneet enää hirveästi yllättää. Oikeastaan enemmän yllättää se, kun löytää jostain ehjää puuta.

Oikea etunurkka

 Välillä on mukava käydä rauhoittumassa kasvihuoneessa. Kaikki kasvaa vauhdilla!

Vihreitä unelmia

Keväinen keli saa minut unelmoimaan kesästä. Selailen innokkaasti puutarhalehtiä ja näen jo mielessäni kasvihuoneen viidakon, jossa vihreät oksat notkuvat herkullisten tomaattien painosta.
Siemenpussit ja mullat on ostettu ja takatekstit tavattu. Ajoittaminen vaan taas mietityttää. Jos laittaa taimet kasvamaan liian aikaisin, niiden liikuttaminen käy hankalaksi. Kasvihuoneessa ei ole lämmitystä, joten taimia ei voi mökin kasvuvyöhykkeellä kovin aikaisin sinne viedä. Jos laittaa liian myöhään, sato ei ehdi kypsyä. Kurkkujen kanssa sentään olen yleensä onnistunut, mutta chilien ja paprikoiden kanssa on ollut hankaluuksia. Päätinkin, etten laita niitä tänä vuonna lainkaan kasvamaan. Keskityn kurkkuihin, tomaatteihin, yrtteihin, kesäkurpitsoihin ja kesäkukkiin. Voi olla, että mieli muuttuu toukokuussa. On muuttunut nimittäin ennenkin. Sitten hankin valmiita taimia.

Kesäkukkia odotellessa täytyy tyytyä sisäkukkien kukintaan. Vaaleanpunaiset kukat miellyttävät tällä hetkellä erityisesti silmääni.