Kööpenhamina, köhä ja kinkkupiirakka

Harmaa, mutta viehättävä Kööpenhamina oli mukava paikka käydä. Ohi on ajeltu aikaisemmin, ja tälläkin kertaa tutustuminen jäi melko pintapuoliseksi. Säästimme aikaa ja jalkoja ja teimme kiertoajelun bussilla. Ehkä seuraavalla kerralla paistaa aurinko.

Pieni merenneito oli pieni.

Selittäkääpä tämä ihme!

Kööpenhaminan ja Ruotsin tuliaisina saatiin flunssa. Voi, sitä pärskimisen määrää! Normaaliin työkuntoon palaaminen on yhä kesken. 
Mökkiviikonlopun saimme siis unohtaa. Flunssaisena viileähköön mökkiin meno ei ole kovin viisasta, joten päätimme parannella tautia kotosalla. Ruoka on hyvä lääke (=lohduke). Ei ole nimittäin vienyt makuaistia eikä ruokahalua tämäkään pöpö.

Perjantain kinkkupiirakka oli maittava. Voinen ja tuhti eväs, mutta ah, niin suussasulava. Salaattia viereen ja heti näyttää terveellisemmältä.

Miksi aurinko paistaa aina vasta sunnuntaina?

Lauantai laahataan harmaassa kosteassa rätinraskaassa kelissä ja sitten "poks" tulee sunnuntai ja kotiin valumisen päivä. Mitä sanoo sää? No, aurinko paistaa tietenkin. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta.

Lyhtykolmikko siirtyi sisälle

Onneksi on loma! Siirrymme nyt kuitenkin takaisin kaupunkiin, sillä tarkoitus on tehdä pikku reissu Tanska-Ruotsi -maisemissa. Melkein kuin etelään menisi. Silta-sarjan innokkaana katsojana vatsaa kutittaa tuleva junamatka...


Loman kunniaksi tein leivoksia jälkiruuaksi. Kaakaokekseistä pohja, täytteeksi kerma-valkosuklaamoussea ja kirsikoita. Aika nam! Mieheni sanoo aina, ettei pidä makeista jälkiruuista ja sitten kuitenkin aina tykkää. Ota tuostakin nyt sitten selvä. 

Syyslomatunnelmia

Loman aloittajaisia kesämökillä. Syysmökillä sopisi ehkä paremmin. Ruska alkaa olla ohi - lehdet jo maassa. Onneksi ilma on vielä leuto. Haravoin, vaikka voiko turhempaa hommaa olla. Huomenna polut ovat kuitenkin taas lehtien peitossa. Illalla oli komea iltarusko. Laukkasin rantaan kameran kanssa noin viisitoista kertaa ja aina tuntui, että paras väritys karkasi. Joko olin hidas tai sitten vain kuvittelin.

Yhden illan tossut

Varma syksyn merkki on se, kun alkaa kudotuttaa. Osittain tälle tielle ajaa lankakopassa pölyä keräävä jämälankavarasto, jolle ihan oikeasti pitäisi tehdä jotakin. Tänään kokeilin yksinkertaista tossuohjetta, joka löytyy Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta
Yhden illan tossut valmistuivat helposti ja nopeasti. Olisivat valmistuneet vieläkin nopeammin, ellen olisi joutunut purkamaan pari kertaa... TV:n katselu ja huolimaton ohjeen luku, mitäpä muuta sitä tarvitaan.

Joskus tilanne vaatii kakkua

Ruuanlaitto ja leivonta on jonkin verran helpompaa kaupunkiolosuhteissa kuin mökillä. Etenkin astianpesukoneeseen minulla on hyvin lämmin suhde. Kuulun siihen kokkaajakuntaan, joka tekee tiskiä aivan käsittämättömän määrän. 

Lauantain päiväkahville tein kevyehkön mangohyydykekakun.
Pohjaan laitoin sentään suklaakeksejä - joku raja se on keveydelläkin... Täytteessä Flora vispiä, purkki mango-appelsiinijugurttia, tomusokeria, sitruunamehua ja liivatetta. Kiille mangososeesta. Pienille vieraillekin kakku maistui jopa santsipalan verran!