sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ei omena kauas puusta putoa

Omenainen herkku

½ kg omenoita
1 dl vettä
1 dl ruokokidesokeria
1 tl kanelia

½ prk Flora vanillaa
½ prk Mascarpone-tuorejuustoa

Omenat kuoritaan, poistetaan siemenkodat ja paloitellaan.
Keitellään kattilassa sokeriliemessä, kunnes pehmenevät sopivasti. Itse tykkään, etteivät mene ihan soseeksi. Annetaan jäähtyä.

Flora Vanilla vaahdotetaan, lisätään tuorejuusto ja omenasose. Annostellaan jälkiruokakippoihin. Ripotellaan pinnalle kanelia, keksimuruja, mantelirouhetta tms.



Eivät ole nämä omenat oman puun satoa, vaikkakin lähiruokaa sentään. Omien puiden istutus on suunnitteilla. Paikkakin alkaa olla katsottuna. Tämä nyt vaan tiedoksi jäniksille, että ihan turha vaivautua vielä tänä talvena.

Hyvää iltaa, Herra Rapu.

Elokuun viimeistä viikonloppua vietettiin rapujuhlatunnelmissa. Selkeästi säässä oli jo syksyä. Illalla poltettiin tulta takassa muutenkin kuin tunnelman vuoksi ja rakkaat villasukat olivat tarpeen.

Haikeaa, muttei vaikeaa. Luotan siihen, että reippaita kuulaita syksyviikonloppuja on tulossa, ja auton nokka kääntyy mökkiä kohti uskollisesti perjantaina heti töiden jälkeen.


Lohipiirakka




torstai 21. elokuuta 2014

Kuppikakuista tämän verran

Tulin luvanneeksi leipoa ja lupaus on lupaus. Että paakkelseja arkipäivänä.
No. Kun kerran lupasin.


Sain äitienpäiväsyntymäpäivälahjaksi tyttäriltäni kirjan Baking instinct, joka sisältää makeita ja vielä makeampia leivonnaisohjeita. Tähän asti on riittänyt kirjan herkullisten kuvien katselu ja reseptien ihmettely. Ihan perusaineksilla näistä resepteistä ei selviä. Kauppaan jouduin minäkin, tosin vain appelsiinin ja voin ostoon. Järkytyksekseni unohdin ostaa kuohukermaa, tuota kaikkien leivonnaisten äitiä! Sovelsin sitten hieman ja lorautin omalla vastuulla kerman tilalle maustamatonta jugurttia. Eleonora von Smöör luultavasti puistelee päätään moiselle kevennykselle, mutta vaikenen asiasta visusti.
Lisäksi kuvittelin olevani fiksu ja tein kuorrutuksen vastoin ohjetta. Sainpahan nenälleni. Siitä tuli lirua. Onneksi kaapista löytyi toinenkin rasia tuorejuustoa, joten sain pursotukset tehtyä. Ei tullut ihan priimat. Ei kyllä ohjeen mukaan tälläkään kertaa.




Tiikeri-cupcaket onnistuivat muutoin mainiosti ja jo taikina oli käsittämättömän hyvää. Kunhan täydentelen ruoka-ainevarastojani muscovadosokerilla, hillotulla appelsiinikuorella, viskillä, vihreällä matchateejauheella, seljankukkamehulla, tyrnihillolla ja  kuivatuilla laventelinkukilla sekä tietenkin sillä kuohukermalla, olen valmis seuraaviin kokeiluihin.

Tiikeri-cupcaket (ohje hieman lyhennettynä...)

taikina 
3 munaa
2½ dl sokeria
1tl vaniljasokeria
150 g voita
1½ dl kuohukermaa
1 appelsiinin kuori raastettuna
3½dl erikoisvehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
½ dl appelsiinimehua
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

kuorrutus
70 g pehmeää voita
3 dl tomusokeria
1 appelsiinin kuori raastettuna
½ rkl appelsiinimehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa
Wiener Nougat Crush -rouhetta

Uuni 175 astetta.
Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi.
Sulata voi. Lisää voisulaan kerman ja appelsiininkuori.
 Anna jäähtyä. 
Yhdistä jauhot ja leivinjauhe.
Lisää ne munasokerivaahtoon vuorotellen voikerman ja appelsiinimehun kanssa.
Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Jaa taikina puoliksi ja sekoita toiseen osaan kaakaojauhe.
Laitaa muffipellin lokeroihin paperivuoat (12 - 15 kpl).
 Laita vuokiin vaaleaa, tummaa ja lopuksi vaaleaa taikinaa.
Sekauta hieman esim. lusikalla.
Paista 15 - 20 minuuttia.
Jäähdytä.

Kuorrutus
Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää appelsiininkuori, mehua ja tuorejuusto. Sekoita.
Levitä leivonnaisille.
Koristele rouheella.


Nauti...

tiistai 12. elokuuta 2014

(Suuren) sadonkorjuun aika alkaa

Kasvihuoneessa tuhajavien taimien määrästä voisi kuvitella tämän suurperheen (kaksi henkeä) elävän tuotolla varsin mukavasti jouluun saakka, mutta totuus ei taida olla ihan sellainen.

Kurkku on kuitenkin ystäväni. Ilmeisesti se on niin takuuvarma kasvi kasvatettavaksi, ettei oikeastaan mitään voi mokata.
Vai mitäs sanotte tästä?


Hmmm... Asiaan. Kurkkua on kokeilussa kahta eri lajiketta: Futuraa ja Bellaa. Molemmat kasvavat hyvin ja ovat sopivan satoisia.

Tomaattipuskia on kuin sademetsässä ja kyllä ne pitkän harkinnan jälkeen ovat ymmärtäneet, että tomaatteja tässä odotellaan. Kuumeisesti. Punaisia.
Nämä toimisivat vain värisokeilla?


Herukoista ensimmäisenä maaliin ehti Vertti eli viherherukka. Mukava maku ja nämä päätyvät pakkaseen kokonaisina. Talviaamuina ne pääsevät hieman kohmeisina jugurtin joukkoon. En ole mehunkeittäjä enkä hillonhämmentäjä. Marjat marjoina.
Karviaiset syödään suoraan puskasta. Mielellään hieman raakoina - ihan niin kuin lapsena mummolan puskista.


tiistai 5. elokuuta 2014

Perhosia

Tänä kesänä on ainakin täällä meidän mökillämme ollut tavallista vähemmän perhosia. Alkukesän sitruunaperhosten jälkeen ei montaa päiväperhosta ole pihassa lennellyt. Yksi haapaperhoshavainto ja kaaliperhosia. Siinäpä ne.

Ehkäpä juuri tämän puutostilan vuoksi kauppareissulla sain miehen eksytettyä grillimakkaraosastolla ja kiidin sisustuspuolelle. Siellä niitä oli: perhosia!




Tänään terassilla lepattelikin sitten neitoperhonen. Ehkäpä uudet mökkiostokseni houkuttelivat sen paikalle...