Nukesta tuli Papu

Nukkelahja vaatteineen toimitettiin pienelle vastaanottajalleen. Nukke sai iloisen vastaanoton, vaikkei kovin helläkätistä kohtelua. Onneksi virkatut ja hieman joustavat vaatteet kestävät vähän raisumpiakin otteita. Nuken pukeminen ja riisuminen kiinnostivat kovasti ja sitä tehtiinkin aikuisen avustuksella pitkään.
Puhuimme aluksi vain nukesta ja vauvasta, mutta pitäähän sillä nimi olla. Nimeä tyttönen ei kovin kauan miettinyt: Papu. Oikein hyvältä kuulostaa!

Muutama uusi vaatekappale on tämän jälkeen jo valmistunut. Kerään niitä nimipäiväpakettiin.

Juustopiirakka

En tiedä, mitä tapahtui hyvälle aikomukselleni tehdä kevyttä kasvispiirakkaa iltaruoaksi. Ainut kevyt asia juustopiirakassani onkin raejuusto ja kaurahiutaleilla yritin hieman hiljentää huonoa omaatuntoani. Piirakan kalorimäärää ei kannata laskea, eikä edes ajatella.

Piirakka on helppo ja nopea tehdä ja maistuu raikkaan salaatin kera tainnuttaen kovankin nälän.

Juustopiirakka pepperonilla

pohja:

125 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita (ei pika)

20 siivua pepperonimakkaraa suikaleina tai puolikkaina

150 g raejuustoa

150 g juustoraastetta
2 dl ruokakermaa

2 munaa

½ tl suolaa

ripaus cayennepippuria

Nypi pohja ja taputtele piirakkavuoan pohjalle. Lisää pinnalle pepperonimakkara (tai kinkkusuikaleita tai jätä kokonaan pois). Sekoita muut täytteen ainekset ja mausteet. Kaada piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin  35 minuuttia.

Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Lihamureke punajuurella ja aurajuustolla

Tämä taitaa olla kasvisruokaa, sanoi mies, kun kerroin, että lihamurekkeessa on enemmän punajuurta kuin jauhelihaa. Ei nyt ihan kasvisruokaa, mutta selvästi kevyempää ja silti maistuvaa.

Lapsuuden traumoista ehjänä selvinneenä punajuuret ovat nykyään suurta herkkuani. Laittaisin niistä varmasti ruokaa useamminkin, ellei se olisi niin sottaista ja aikaa vievää puuhaa. Onneksi kaupasta saa valmiiksi esikäsiteltyjä punajuuria. Espanjan äitien kasvattamia olivat nämä komeat yksilöt, mutta jos kotimaisia vastaavia olisi ollut tarjolla, niin toki olisin valinnut ne.
Punajuuret ja aurajuusto ovat oiva yhdistelmä ja  sunnuntairuokaan sain molemmat herkkuni yhdistettyä.

Aurajuusto ja punajuuri- vastustamaton yhdistelmä

Lihamureke punajuurella ja aurajuustolla

1 kpl sipuli hienonnettuna 

voita

450 g punajuuria (esikypsennettyjä)

400 g kevyttä jauhelihaa 9,5%

100 g aurajuustoa murustettuna

1 kanamuna

1 tl rosmariinia morttelin kautta

1 tl mustapippuria

0,5 tl suolaa

Pehmennä sipulisilppu voissa. Raasta, muussaa tai muulla tavalla saata punajuuret pienemmäksi. Joku kone on kätevä tähän. Sitten vain sekoitat kaiken taikinaksi. Ei korppujauhoja eikä muitakaan jauhoja, ellet erityisesti niitä kaipaa. Pysyy koossa näinkin. Muotoile murekkeeksi ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Nauti hyvässä seurassa perunamuusin ja/tai kasvislisäkkeen kera.

Matkalla uuniin

Vieläkin virkkaan

Kolmas satsi nukenvaatteita valmiina ja nyt taitaa vimma hieman hellittää. Takin tein ohjeesta ja siihenpä sainkin sitten aikaa kulumaan useamman tunnin. Kuusikulmiossani oli jostain syystä sitkeästi viisi kulmaa, vaikka kuinka aloituksessa laskin huolellisesti. Purkamallahan siitä selviää, vaikka toisella kerralla jo vähän rassasikin. Ohje on Strömsöstä: kahdesta kuusikulmiosta virkattu takki ja lopulta kaikki sujui niin  kuin pitikin. Kahdesta kuusikulmiosta voikin tehdä melkein taikatempun:

Tarvitaan kaksi kuusikulmiota

Virkattu takki ja baskeri

Takin kanssa tarvitaan tietenkin tyyliin sopiva päähine! Baskerin koristeeksi virkkasin pienen kukan.

Illan mittaan asukokonaisuus täydentyi vielä otsapannalla, pienellä olkalaukulla ja tossuilla.

25.2.

Pakkaset jatkuvat, joten keltaoranssiin vaatesettiin oli tehtävä vielä housut. Virkkaamisen sijaan tein ne kutomalla (joku neuloo, minä kudon). Aloitin vyötäröltä resorilla, lisäilin peppupuolella hieman silmukoita ja lahkeet kudoin erikseen. Lahkeensuihin tein helmineuletta. Lopuksi tarvitsi vain ommella haarasauma. Nopeaa ja helppoa. 

Kohta on aika viedä nukke ja vaatteet tyttären tyttärelle. Tämä on kovin innokas vaatteiden sovittelija, joten nuken pukeminen saattaa olla mieleistä puuhaa.

Lisää virkattuja nukenvaatteita

Virkattu kaulaliina, liivihame ja ruokalappu nukelle

Tämä osoittautuikin niin hauskaksi puuhaksi, ettei millään malttaisi lopettaa. Pysyttelen edelleen helpoissa ilman ohjeita onnistuvissa perusvaatekappaleissa, joita tekee yhdessä illassa useita.
Väreinä olen edelleen käyttänyt pastellisävyjä terästettynä reippaalla pinkillä.

Liivihame valmistui yhdestä kappaleesta; kiinnitys napeilla olkapäiltä. Ruokalapun virkkasin yhdestä kappaleesta ja kiinnitys virkatuilla nauhoilla niskan taakse. Raidallinen kaulaliina talven pakkasiin on helppo ja nopea tehdä. Toistaiseksi se on ilman hapsuja - luultavasti jääkin.

Virkattu kaulaliina

Virkattu liivihame

Ruokalappu

Seuraavaksi teen joko housut tai takin...

Nukenvaatteita

Käsityösormia syyhysi ja mieli teki virkata välillä jotain muutakin kuin tilkkupeittoa. Viimeisin tilkkupeitto on jo lähes valmis ja lupaan ja vannon, että seuraava peitto saa odottaa tekijäänsä jonkin aikaa.
Avasin siis pikkuneidille ostetun paketin ja päätin tehdä nukelle muutamia vaatteita virkkaamalla. Ompeluakin harkitsin, mutta virkkaaminen ja olympialaisten katselu onnistuvat paremmin kuin ompelukoneella huristelu ja telkkarin katselu. Sitäpaitsi ompelutaitoni ovat pahasti ruosteessa.

Aloitin helpoista jutuista eli myssystä ja pikkuisista tossuista. Näiden pukeminen onnistunee pieneltäkin tyttöseltä.
Tällaisten yksinkertaisten pienten juttujen virkkaus sujuu kätevästi virkkaa-sovita-virkkaa-sovita -tekniikalla, eikä niihin juuri kummempia ohjeita tarvita. Tossut aloitin kärjestä.

Helmikuun Bette Box 2018

Pienten mutkien ja säätöjen jälkeen sain vihdoin viimein helmikuun boxini avattavaksi. Olin visusti karttanut kaikkia blogeja, joissa sisältö paljastettiin, sillä halusin sen olevan yllätys. Vaikka olenkin varmaan viimeinen laatikon avaaja ja sisällön tutkailija, teen sen silti, sillä tällä kertaa laatikon sisältö vaikuttaa kivalta. 

Oma laatikkoni oli saanut postireissun aikana jonkin verran osumaa, mutta sisältö oli onneksi kunnossa. Laatikko oli selvästi painavampi kuin tammikuussa.Teemoina suloinen sydäntalvi, kasvoille kuulautta ja lämpöä pakkasen keskelle.

Boxeissa on tällä kertaa ollut vaihtoehtoisia kokoonpanoja ja omani näytti tällaiselta:

Herbinan Gloss&Shine kosteuttava shampoo 200 ml

Herbina on toki varsin tuttu merkki, mutta enpä aikoihin muista käyttäneeni sen shampoota. Nyt on hyvä tilaisuus testata. Korkkia olen raottanut ja nuuhkinut tuoksua, joka vaikuttaa melko makealta. Kotimaisuudelle lisäpisteitä. Aurinkoisen matkan jäljiltä hiukseni kyllä kosteutta ja kiiltoa kaipaavatkin. 

Amika Perk kuivashampoo 43,9 ml

Tunnen itseni ikivanhaksi, kun joudun toteamaan, että kuivashampoota olen käyttänyt viimeksi joskus viime vuosituhannella :) En ole koskaan oikein ymmärtänyt niiden ideaa, kun vettä kerran on saatavilla, niin miksi ihmeessä puhdistaisin hiukseni jollain muulla. Tässä asiassa minulla lienee jotain opittavaa. Hintava tuote näyttää olevan, joten ehkä näissä jotain taikaa on. Testattava on.

BIO2YOU ravitseva 24h tyrnivoide pantenonilla 50 ml

Tämä vaikuttaa kiinnostavalta! Voide tuoksuu miellyttävältä ja imeytyy nopeasti. 50 ml ovh. näyttää olevan 29,70e, joten boxin arvo tähän mennessä on jo ylittänyt tilaushinnan reippaasti. 

Lumenen Sisu syväpuhdistava naamio 15 ml

Kaikille ihotyypeille sopiva naamio, joka jättää ihon sileäksi, raikkaaksi ja säteileväksi. Aika paljon luvattu, joten kokeiltavahan moista on mahdollisimman pian.

Sense Me Oh Yes stimuloiva intiimigeeli 10 ml

Onpa nätti pikkuinen pinkki tuubi! Hauska yllätys. Mikä mahtaa olla sen vaihtoehtoinen tuote?

Carmex Classic huulivoide 7,5 g

Vaihtelua ainaisiin huulirasvapuikkoihin. Viileä tunne huulissa tuntuu aluksi vähän oudolta, mutta siihen tottunee nopeasti.

Yllätyksenä boxissa on myös Mentos Sour Fruits - makeisia. 

Mielestäni  kaiken kaikkiaan hyvä boxi, jonka sisältö sopii varmaan monelle. 

Onnea Runebergille!

Torttujen ystävä en ole. Tämä saattaa johtua siitä, että en ole onnistunut maistamaan riittävän hyviä. Usein ne ovat jotenkin tunkkaisia tai liian kuivia. Itse tein niitä viimeksi viime vuosituhannella.
Jostain luin, että on pyhäinhäväistys muunnella Runebergin torttuja kakuiksi ja etenkin kääretortuksi. Tästä innostuin heti ja päätin pyöräyttää kääretortun!

Ihan surutta laitoin tuorejuustoakin sisälle ja pinnan koristelin valkosuklaalla. Anteeksi :)

Oma numeronsa oli karvasmanteliöljyn hankinta. Prismasta en löytänyt sitä lainkaan, luontaistuotekaupassa oli jättipullo jotain sekoitusta, mutta Citymarketin hyllystä viimein poimin "karvasmanteliaromia".Taikinan maustamiseen kului  siitä pari tippaa. Mihin ihmeeseen loput voisi käyttää? Karvasmantelin maku/haju ei kyllä äkkiä tunnu tutulta muualta kuin vanhoista dekkareista. Ja likööristä.

Kääretortun tein manteli- ja perunajauhoista. Täytteeksi laitoin rasian Philadelphia-tuorejuustoa. Vadelmahilloa valitsin kaupassa pitkään ja tutkin joka ikisen purkin marjapitoisuuden. Pienimmillään se oli noin 30% ja löytöni purkissa luvattiin 80%. Hintavampaa se toki oli, mutta miksipä maksaa vedestä ja sokerista, jos haluaa marjaisaa. Valmistaja on Hommanäs gård, Porvoo. Hillossa ei myöskään ole lisä- eikä säilöntaineita.

Kunnon vadelmahilloa

Viinin viehätys

Viinihyllyjä tutkaillessani pullojen erikoiset etiketit herättävät mielenkiintoni. Niin varmaan on tarkoituskin, vaikka usein hyvinkin vaatimattoman ulkokuoren takaa voi paljastua varsin erinomainen viini.
Tämän punaviinin meille kotiin toi kuitenkin mies, joten jokin siinä on vedonnut myös miehiseen makuun.Viehättäväksi hän ei kyllä sitä sanonut, vaan ennemminkin mielenkiintoiseksi.

Parasta viinin kiinnostavan ulkomuodon (keppi ja kaunis etiketti) lisäksi on se, että viini on todella hyvää. Todellakin hintansa väärti, vaikka hintojen nousun jälkeen ylittääkin nyt 15 euron rajan. Se on vähän auts. Alkossa luonnehtivat osuvasti:  keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpalohilloinen, tumman kirsikkainen, maitokahvinen, kevyen mausteinen, tamminen. Mitäpä siihen lisäämään.

Tuollainen kiva pieni keppi laitettu koristeeksi. Viehättävää.

Vuosikertaa 2015

Broilerijauhelihapata

Helppoa ja kohtuullisen nopeaa arkiruokaa  mausta tinkimättä on joskus vaikea keksiä. Tavoitteena on myös saada ujutettua ruokaan aimo annos kasviksia. Onneksi reseptejä löytyy, kun omat loppuvat! Yhteishyvästä nappasin ohjeen:  Koko perheen broilerijauhelihapata. Vaikka koko perhe meillä käsittikin kaksi aikuista, niin ohjeen laitan muistiin lapsenlapsen vierailuja varten. Ennen srirachakastikkeen lisäämistä tämä maistuu taatusti pikkuisellekin.

Muokkailin ohjetta hieman aikuiseen makuun sopivaksi ja perunan tilalle laitoin parsakaalia, muutoin toimin  melko lailla ohjeen mukaan. 

Broilerijauhelihapata

400 g kananpojanjauhelihaa

öljyä paistamiseem

1 iso sipuli

1 iso valkosipulinkynsi

1 tl paprikajauhetta

1 tl currya

½ tl kanelia

½ tl mustapippuria

ripaus jos toinenkin cayennepippuria

½ tl suolaa

5 dl vettä + 2 rkl kanafondia

500 g bataattia

150 g parsakaalia

1 pss pakastemaissia (200g)

3 rkl puristettua sitruunamehua

srirachakastiketta maun mukaan

pinnalle persiljaa

Paista jauheliha lähes kypsäksi. Lisää mausteet, hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Paista hetki. Kuumenna kattilassa vesi ja fondi. Lisää veteen kuoritut ja kuutioidut bataatit sekä pilkottu parsakaali. Anna kiehahtaa hetkonen ja lisää sitten jauheliha. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Lisää maissi, sitruunamehu ja chilikastike. Tarkista maku. Ripottele pinnalle persiljaa.