Joulu 2014

Joulukattaus vuosimallia 2014. Löysin sentään pari kelvollista kuvaa. Ilmeisesti jouluna on sen verran paljon säätämistä tuon ruuan kanssa, että olisi ehkä kannattanut käyttää kamerassa automaattiasetuksia.

Joulu mielellä - vesi kielellä

Olen päättänyt unohtaa ulkona vyöryvän pimeyden. Helpoiten se unohtuu, kun ei mene sinne. Olen siis viihtynyt sisätiloissa ja reilun viikon verran olen selaillut vanhoja ja vähän uudempiakin joululehtiä. Nämä ovat edullisia ruokamatkoja, vaikka suuntautuvatkin näin joulun alla lähinnä oman maan kolkkiin. Tekisinkö tänä vuonna porkkanalaatikkoa tällä vai tällä reseptillä? Mikä on tämän joulun uusi tulokas alkuruokapöytään? Entäpä jälkiruoka? Nämä ovat suuria kysymyksiä. Toinen toistaan kiehtovammat herkut vain odottavat poimijaansa. Huokaisen ja puraisen palasen näkkileipää.

Suuri ruokashow alkaa vasta juuri ennen joulua. Olen listaihminen ja minulla on tallella monien vuosien joulumenut ja työlistat, joiden avulla organisoin ruuanlaiton. Joka vuosi se toimii. Voin siis allekirjoittaa vanhan sanonnan "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty".
En tee joululaatikoitakaan etukäteen pakastimeen, koska parhaat maut tulevat juuri tehdyistä laatikoista. Saa olla eri mieltä.

Sen verran annan sentään periksi, että piparkakkuja voi tehdä etukäteen. Ison piparkakkutalon teon kiersin tänä vuonna ovelasti satsaamalla seiniin. Nimittäin etuseiniin. Mennäänpä 2014 sellaisella periaatteella, että julkisivu ratkaisee.

Laitanpa nyt kuvan tästä vähän isommastakin "talosta", vaikka tällä ei taideta piparikisoissa sijoittua pistesijoille mitalisijoista puhumattakaan. Ideakeittiön kuvagalleriassa olen nähnyt ihan oikeita piparitaloja. Neljä seinää! Ja katto!
Ainut nerokas juttu "talossani" on se, että sain ujutettua nuo helmirakeet tuohon kattoon. Niitä ei juuri muuhun voi käyttää, kun ovat aivan järkyttävän kovia.

Joulun odotusta itse kullekin. Palaan lehtieni pariin.

6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään olemme juhlistaneet päivää katsomalla laadukkaan elokuvan ja luonnollisestikin syömällä hyvin. Lisäksi olemme kuunnelleet, miten sade/räntä ropisee ikkunaan. Ei siis kovin talvista vieläkään.

Kattauksessa hieman sinistä

Alkuruuaksi katkarapuja ruisleivällä

Pääruuaksi poronkäristystä

Jälkiruuaksi mustikoita ja valkosuklaamoussea

 Linnanjuhlia odotellaan.

Joulukuun ensimmäinen

Ihanaa vihdoinkin marraskuu päättyi! Olen aivan varma, että joku on salaa lisännyt päiviä kalenteriin ja oikeasti marraskuu kesti 46 päivää. Noista päivistä 40 oli harmaita, sumuisia ja pimeitä ja ankeita. Loput kuusi olivat sitten koleita ja erityisen pimeitä.
Olen ottanut vasta muutaman askeleen kohti joulua. Ripustellut jouluvaloja (tai kaamosvaloja), sytytellyt kynttilöitä ja ostanut yhden hyasintin. 
Tänään avattiin kalenterista luukku. Tyhjähän se oli, kun ei ajoissa tullut sinne laitettua muuta kuin lämpöisiä ajatuksia. Onneksi kyseessä onkin aikuisten kalenteri, joten konvehdin voi piilottaa sinne vasta iltasellakin.

Viikonloppuna käväistiin mökillä saunomassa. Helppohan sinne on mennä, kun ei tarvitse lumia aurata. Lämpimäksikin tuvan saa aika nopeasti näillä nollakeleillä.

Parasta oli sunnuntaiaamu, kun saatiin nauttia ihan oikeasta auringon valosta. Oikein häikäisi! Vau! Sininen taivas!

Sunnuntairuuaksi nautimme tällä kertaa uuniperunoita, katkarapukastiketta ja kylmäsavulohta.

Katkarapukastikkeen ohjeen tallensin Ideakeittiöön. Sieltä löytyy paljon maistuvia reseptejä.