Eipäs unohdeta pataleipää

Juhannuksen jälkeen loppui leipä. Jääkaappi oli vielä ruokaa pullollaan, eikä pelkän leivän takia viitsi ajella 25 kilometriä lähimpään kauppaan. Mies ehdotti, että voisin leipoa. Onneksi kaapeista löytyi jauhoja ja kuivahiivaa. Pataleivän helppous palasi mieleen, vaikka sitten muistinkin, että toimitusaika sillä on melko pitkä. Ratkaisin asian käyttämällä hieman lämpimänpää vettä jouduttaakseni kohoamista. Pataakaan ei mökiltä löydy, mutta teräskattilassakin homma hoitui. Kovin kaunis leivästä ei tullut (kun en siihen sormiani juurikaan sotkenut), mutta kuori oli ihanan rapea ja maku oli vallan mainio. Vaikeinta oli malttaa odottaa hetkinen sen jäähtymistä.

Pataleipä on herkullista

Pataleipä

6 dl sämpyläjauhoja

 1dl vehnäjauhoja 

n. 2 dl kaurahiutaleita

2 tl suolaa

ripaus sokeria

½ tl kuivahiivaa

n. 3 rkl parmesanraastetta

3,5 dl vettä

Sekoitin kuivat aineet. Lisäsin veden. Itse käytin noin 50-asteista. Sekoitin taikinaksi ja annoin kohota vedottomassa paikassa eli uunissa kuutisen tuntia. Sitten pyöräytin taikinaa puulastalla muutamasti ja kumosin leivinpaperin päälle odottamaan, kun kattila kuumeni uunissa. Kun uuni oli kuuma (225), pudotin leiväntekeleen paperikäärössään kattilaan. Olisin laittanut kannen päälle, vaan eipä se mahtunut pikkuiseen uuniini. Paistoin noin 45 minuuttia.