Lasken viikkoja

Työviikon jälkeen auton keula kääntyy mökkiä kohti aivan varmasti. En seuraa säätiedotuksia kovin tarkasti, jottei tulisi kovin suuria pettymyksiä. Toivon kuitenkin aina aurinkoa ja lämpenevää. No, toivoahan aina saa. Nyt tuuli kuin Tanskassa ja lauantaina vihmoi lisäksi vettä. Pääsin kuitenkin jo haravan varteen ja rapsuttelin tonttia sieltä sun täältä. Aika turhaa touhua, sillä tuuli puhalsi lehtikasani matkoihinsa. Tärkeintähän kuitenkin on päästä aloittamaan keväthommia. Ehdotin miehelle vaahteran kaatamista, sillä sitä tuleva lehtimäärä on ihan tolkuton. Ehdotus ei mennyt läpi.

Ruokapuoli mökillä oli tänä viikonloppuna yksinkertaista, mutta tukevaa. Puutarhatyöt vaativat kunnon sapuskat. Tulipahan kuitattua taas viikon kalorivajeet viimeistä myöten. Ei siis ihme, ettei laihdutus etene ihan toivotulla vauhdilla.

Kinkkupaprikapiirakan teko sujui näppärästi, sillä olin jo kotosalla laittanut pakastepussiin kuivat aineet ja mökillä lisäsin vain voisulaa ja vettä. Kätevä emäntä. Päälle reilusti paprikaa, kinkkua ja Koskenlaskijaa. Punaviinin kera piirakka katosi. Joku sen söi.

 

Olemme seuranneet jo viikkoja järvemme joutsenpariskunnan ylilentoja. Tänä viikonloppuna lähellä rantaamme oli sulavedessä uusi pariskunta. Ainakin toistaiseksi ne saivat pulikoida samalla järvellä kuin vakipariskunta. Otinpa sitten vuoden luontokuvaa hipovan kuvan joutsenista. Kyllä siellä kaksi joutsenta pitäisi näkyä...