Styroksia hiuksissani

Kauniita kevätpäiviä voi viettää myös vaihtoehtoisella tavalla. Järisyttävän hieno tapa on esimerkiksi repiä lahoja vanereita asuntovaunun seinistä. Kuka nämä on liimannut kiinni? Jos saan sen tyypin käsiini, niin saatanpa sanoa muutaman estottoman sanan. Suomeksi. Joka pala on väännettävä irti hirveällä työllä. Ainoastaan ihan pehmeät osat suostuvat irtoamaan helpommin.
Kahden päivän jälkeen vanerit ovat suurimmaksi osaksi irti. Kämmenessä on euron kolikon kokoinen rakko. Mieliala vaihtelee syvästä epätoivoista keskivaikeaan ahdistukseen. Onko tässä mitään järkeä?
Purku kun ei lopu tähän. Sama tyyppi (jolle ei olisi koskaan pitänyt antaa liima-astiaa) on saanut liimata myös styroksit seiniin. Ne lähtevät irti noin neliösenttimetrin palasina. Tähän tarvitaan joku parempi työkalu...

Keittiöosa näytti aluksi kohtuukuntoiselta, mutta yhden pehmeän kohdan perusteella revimme irti koko kaluston. Ja seinän. Se oli oikea ratkaisu, sillä ainakin yksi vuotopaikka löytyi "keittiön" ikkunan yläpuolelta. 

Ennen

 

 

 

 

 

Jälkeen

Nyt koko komeus on pressun alla odottamassa vappua.
Vappuhan on työn juhla.