Matka kuumaan Kuubaan 1: Havanna

Pitkään itänyt halu vierailla Kuubassa toteutui tänä vuonna. Päädyimme yhdistelmämatkaan ja vielä melko helppoon ja turvalliseen versioon eli matkatoimiston järjestämään. Loman alkuosa vietettiin Havannassa ja sen lähiympäristössä ja loppuosa rantakohteessa nimeltä Jibacoa.

Matkan tilasimme vasta loppuvuodesta. kun vihdoin ja viimein pääsimme yhteisymmärrykseen siitä mikä matkakohteemme helmikuussa tulee olemaan. Tuossa vaiheessa saimme reissusta jo jonkin verran alennustakin, vaikkei ihan äkkilähdöllä tuohon maahan lähdetäkään, sillä matkustamiseen tarvitaan turistikortti. Niitä saa Kuuban konsulaatista joko asioimalla paikan päällä tai hoitamalla asian postitse. Käytimme jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka tiedossa on pariskunta, joka joutui hiljattain noutamaan kortit Helsingistä, koska sieltä lähettäminen oli "unohtunut".  Turistikortit tulivat kuitenkin ajoissa, mutta vasta paria päivää ennen lähtöä, joten ehdimme niiden perään soitellakin jo kerran. Kortti osoittautui pieneksi vaatimattomaksi kaksiosaiseksi lappuseksi. Hintaa kuitenkin oli 47 euroa (+valokuva ja postikulut).

Finnairin sinisin siivin matkustimme sujuvasti ja mukavasti. Reilun 11 tunnin matka ei tuntunut mahdottomalta, vaikka istuimmekin käytävän eri puolilla. Ehkä juuri siksi.

Maahan saapuminen sujui yllättävän helposti ja muodollisuudet hoidettiin sutjakkaasti, mitä nyt välillä leimasin oli epäkunnossa. Eipä ihme, kun sillä iskettiin niin voimallisesti kaikkiin papereihin. Ei tosin passiin. Lentokoneessa piti täyttää paperilappunen, jossa piti selvittää mukana olevaa elektroniikkaa, matkatavaroiden arvoa ym. Tämä paperi kerättiin viimeisimpänä, mutta tuskin ilman sitä olisi maahan ollut asiaa.

Aikaero Kuubaan on seitsemän tuntia. Enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen olimmekin sitten ensimmäisten joukossa aamiaisella ilman herätyskelloa.

Kuvia eri puolilta Havannaa. (Kuvat puhelimella otettuja)

Vapauden aukio

Kuvia vanhasta kaupungista, jossa riittii nähtävää:

Olimme melko aikaisin liikkeellä ja vanha kaupunkikin heräsi kunnolla vasta puolen päivän maissa, jolloin joka kuppilasta kuului musiikkia. Lahjakkaita muusikoita tuntuu riittävän. Kuvassa oleva bändi oli reissun paras. Harmi, että heiltä ostamamme CD osoittautui Suomessa tyhjäksi...

Havannasta löytyy myös sademetsäalue, jota kutsutaan Havannan keuhkoiksi. Joen ympäristö on myös Santeria-uskonnon harjoittajien temmellyskenttää. Vesi ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.

Hemingwayn jalanjälkiä Havannassa ja sen lähiympäristössä riitti. Suosikkikuppiloita oli lukuisia ja pakko myöntää, että täällä kyllä saa maailman parhaat mojitot. Lukuisat turistit olivat saaneet samoista paikoista vihiä, joten porukkaa piisasi, mutta siitä huolimatta palvelu pelasi.

Hempan huvila oli hienolla paikalla kauniissa ympäristössä. Hyvä siellä on ollut kirjoitella.

Vähän vaihtelua mojitoille: rommia ja sokeriruokomehua.

Jälleen löytyi yksi Hemingwayn kantaravintola. Paikka oli hieno, mutta ruoka melko keskinkertaista.
Kuubalainen ruoka ei jättänyt erityisiä muistoja. Määrä tuntui korvaavan laadun: annokset olivat todella suuria, mutta varsin mauttomia. Mausteita ei juurikaan käytetä. Ei edes suolaa. Paikallinen olut oli hyvää ja kylmää; viinit sen sijaan hyvin vaatimattomia.

Kirppislöytöjä

Kirppisten kiertely on hauskaa ajanvietettä. Liian suuria odotuksia kun ei aseta, niin ei myöskään pahasti pety.  Valinnan teen täysin tunnepohjalta.  Toinen periaatteeni nykyään on se, että minulla täytyy olla mielessäni paikka tai käyttötarkoitus esineelle. Pelkästään kiva, kutsuva ulkonäkö ei vielä riitä.
Heikoin kohtani on astiat. Kaupunkikodin kaapit on täynnä, mutta mökille mahtuu. Ainakin jonkin verran vielä. Tosin paljon on tavaraa laitettu kiertämään, jotta uudemmille tulee tilaa. Olen opetellut luopumaan esineistä, jotka eivät oikeasti miellytä. Olkoot sitten perittyjä tai lahjaksi saatuja. Helppoa tämä opettelu ei ole ollut, kun säästäminen on perimässä tai jossain hyvin syvällä ainakin.

Tässä muutamia astioita, joita olen kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista löytänyt hyvin edullisesti.

Kultareunaiset kukkakuvioiset isot mukit löytyivät kierrätyskeskuksesta. Kunnoltaan ne ovat moitteettomat, luultavasti käyttämättömät. Iso koko tekee niistä mainiot teekupit kauniiseen kesäaamuun. Kultareunaiset astiat käyvät mökille mainiosti, kun ei ole houkutusta laittaa niitä astianpesukoneeseen.

Nämä kirppiseltä löytyneeet punaiset snapsilasit pääsevät pöytään ainakin aina elokuisissa rapujuhlissa. Harmi, että näitä on vain neljä kappaletta. Mutta näistä tykkäsin ostaessani ja tykkään edelleen. Värikin on säilynyt hyvin.

Kesä ja perhoset. Hyvä yhdistelmä, joten olen poiminut perhosia myös mökin sisustukseen ja astioihin, kun sopivia on kohdalle osunut. Nämä kolme pientä perhoslautasta ostin pelkästään kuvioiden takia. Kotitekoinen jäätelö maistuu kesäterassilla kauniilta lautaselta vieläkin paremmalta.
Olisipa jo kesä.

Tämä lasikippo kuuluu sarjaan: Osta minut, älä jätä enää yksin tänne. Tämä ainokainen päätyi mukaani eilen. Nuo pikkuiset pallukat ovat vain niin vastustamattomat. Tässä on lisäksi jotakin tuttua, mutta en keksi mitä. Jollakin pienellä herkulla tämän voisin täyttää. Ranskalaisilla pastilleilla esimerkiksi. Tai pikkuisilla pääsiäismunilla.

Sitruunainen juustokakku uunissa

Sitruunaiset leivonnaiset kiehtovat minua vuodesta toiseen ja erityisen hyvin ne sopivat kevääseen ja pääsiäiseen. Ja kesään.
Flunssa on vienyt voimani ja hermoni, mutta tänään kokosin itseni ja sain kuin sainkin juustokakun aikaiseksi. Hyydykekakkuja olen tehnyt niin paljon, että vaihteluksi halusin uuniversion.   Tiskiä tuli taas ihan kiitettävästi. Onneksi mies siivoaa aina jälkeni keittiössä, sillä siihen eivät heiveröiset voimani olisi tänään mitenkään riittäneet.

Sitruunainen juustokakku

200 g Kultamuro-keksejä

100 g voita

4 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina)

2 rasiaa sitruunatuorejuustoa

1 dl sokeria

2 rkl lemon curdia

1 luomusitruunan kuoriraaste

0,5 sitruunan mehu

0,4 dl perunajauhoja

Murustele keksit ja lisää sulatettu voi.

 Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. 

Painele muruseos vuoan pohjalle ja tästä keksimäärästä riittää hyvin reunoillekin.

Erottele keltuiset ja valkuaiset.

 Vatkaa keltuaiset, tuorejuusto, sokeri ja lemon curd. 

Lisää kuoriraaste, mehu ja perunajauhot. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. 

Yhdistä valkuaisvaahto ja keltuaismassa nuolijalla varovasti nostellen.

 Kaada massa vuokaan. (Käytin 20 cm irtopohjavuokaa) Paista 175 asteessa vajaa tunti.

Pinnasta tuli aika tumma, vaikka peitinkin kakun foliolla loppuvaiheessa.
Irtopohjavuokani alkavat olla tiensä päässä. Niin tämäkin vuoka lirutteli uunin pohjalle kivasti siivottavaa. Nyt oli ihan ihan pakko putsata uuni. Tätä hommaa en ole saanut siirrettyä miehen tehtäväksi.
Vaikein vaihe alkaa kakun uunista ottamisen jälkeen. Milloinkas sitä syödään ? - tyyppisiin kysymyksiin kun joutuu vastaamaan, että ei vielä, kun sen pitää ensin jäähtyä...

Odottavat palkittiin makoisalla kakulla. Tomusokeripilvellä hunnutettuna pintakaan ei tuntunut liian tummalta. Tämä olkoon yksi ehdokas pääsiäisen kakuksi. Silloin sen voisi koristella vaikkapa suklaamunilla.

Talvimökkeilyn mahdollistajia

Mökkimme  on kesämökki ja sellaiseksi aikanaan rakennettu. Mielellään kuitenkin tänne haluamme tulla muinakin vuodenaikoina, joten olemme tehneet muutamia ratkaisuja, joiden avulla talvisaikaankin täällä pärjää. Talviasuttavaksi mökkiä ei sentään ole remontoitu, eikä tästä vanhuksesta sellaista olisi helppo tehdäkään.
Mökissämme on kaksi osaa: vanha puoli ja uudempi puoli, jolla mökkiä on 80-luvulla laajennettu. Uusi osa on lähes pelkkää ikkunaa ja selkeästi kesäkäyttöön suunniteltu. Vanha hirsiosa taas pienine ikkunoineen lämpiää nopeammin ja pysyy helpommin lämpimänä. Asensimme siis näiden osien väliin haitarioven, jota pidämme talvisaikaan kiinni ja keskitymme vanhan osan lämpimänä pitämiseen. Tämä  oli ensimmäinen ratkaisumme ja se on osoittautunut toimivaksi. Kylmien ilmojen väistyttyä  ovi on sivussa lähes huomaamattomana.

Toinen ratkaisu oli vanhan takan ja ison tiiliseinän purkaminen. Huonosti vetävän punatiilisen takan tilalle hankittiin varaava takka, joka rapattiin valkoiseksi ja näin saatiin valoa koko huoneeseen. Lisälämpölähteinä meillä on pattereita.

Makuusopin seinällä hurisee etähallintalaite. Laitteen avulla saamme tekstiviestillä kytkettyä sähköt päälle tiettyihin pistorasioihin. Pistorasioihin kytketyt patterit käynnistyvät ja alkavat lämmittää ennen saapumistamme. Muitakin hienouksia laitteeseen on kytkettävissä, mutta meillä on käytössä vain tämä. Ehdottoman hyvä hankinta. Välillä Mökki lähettää tekstareita; jotenkin liikuttavaa.

Näiden kolmen lisäksi toki tärkeä on myös naapuri, joka auraa tienpätkältämme lumet.

 Talvimökkeily siis onnistuu, vaikka siinä on omat haasteensa. Lumen syvyys näyttää olevan 80 - 90 senttiä ja sitä on osittain saman verran myös katoilla. Lumitöiden tekoa riittää kyllästymiseen asti. Kaivoonkaan ei vielä ole kurkistettu, mutta se on arvattavasti jäässä. Miehellä on sitä varten jokin hyvin maskuliininen moukariviritys.

Aurinko paistaa kuitenkin suloisesti ja lämmittää jo jonkin verran. Taivaan sinisyys on uskomaton. Täällä on hyvä olla. Mietitään sähkölaskua sitten myöhemmin.

Peiton alle torkkumaan

Tämä taitaa olla neljäs peittoni isoäidinneliöistä, jos mukaan lasketaan myös vauvanpeitto. Kovin suuria nämä torkkupeittonikaan eivät ole, mutta hyvin niihin mahtuu kääriytymään. Tämä viimeisin alkoi maltillisesti harmaan, valkoisen ja mustan sävyissä. Noin 40 neliön jälkeen värit alkoivat kyllästyttää. Jonain heikkona hetkenä valitsin sitten mukaan punaisen, vaikka tästä huushollista ei löydy punaista muuta kuin jouluna, eikä silloinkaan paljon. Ei minulla ole mitään punaista vastaan ja varsinkin varpaankynsissä ja huulissa se on vallan mainio väri, mutta sisustukseen en sitä juurikaan sekoita.
Peitto saattaakin löytää paikkansa jostain toisesta kodista.

Seuraava isoäidinneliöprojekti on jo mielessä. Olohuoneen rahi kaipaa uudistamista ja olenkin suunnitellut sen verhoilua virkkaamalla! Päällä voisi olla yksi isompi neliö ja sivuilla pienempiä. Tällä kertaa aion pysyä omissa tutuissa ja turvallisissa väreissäni.  Tunnustan, että langatkin on jo hankittuna.

Maaliskuun Bette Box 2018

Vihdoin ehdin minäkin hakea maaliskuun boksini ja tällä kertaa se tuli automaattiin. Laatikko oli yllättävän painava (lähes 800 grammaa) ja aivan täynnä tavaraa. Ensivaikutelma oli kuitenkin jotenkin arkinen. Tämä johtuu varmaankin osittain pakkauksista, joissa ei juuri värejä tai houkuttelevuutta ollut. Mutta kaikkihan sen tietävät, ettei koiraa ole karvoihin katsominen, joten paras vaan tutkailla sisältöä tarkemmin. Näkökulmahan minulla on jo tällaisen varttuneen naisihmisen ja sen mukaisesti tuotteita tutkailen. Eipä tällaisen boksin kokoaminen ihan helppoa ole, kun vastaanottajia on teineistä mummoihin ja makuja on niin monia.

Paketista löytyi tällä kertaa:

Nivea Cellular Anti-age Volume Filling Pearls Serum- kasvoseerumi

Huh, mikä sanahirviö. Piti oikein kirjoittaa kaikki isoilla alkukirjaimilla kunnioituksesta noin seikkaperäistä kuvailua kohtaan. Niveaa ostan harvoin, joten tätäkään seerumia tuskin olisin itse ostanut. Seerumit ovat kuitenkin suosikkejani ja käytän niitä päivittäin. Tämä se lupaa tasoittaa ryppyjä. Kokeilen mielelläni, kunhan saan edellisen seerumipullon tyhjäksi.

Ziaja Oliivi kevyt kasvovoide

Pikkuinen purkki kevyttä kosteusvoidetta. Ziajan tuotteita olen kokeillut muutamia. Ihan kohtuullisia ovat edulliseen hintaansa nähden. Tämä pikkupurkki mahtuu hyvin meikkipussiin.

Manna Kadar HD mascara

Minikokoinen mascara, joka lupaa HD-efektin. Mikä se sitten onkaan, niin varmaan jotain tavoiteltavaa. Pari ripsaria on auki tällä hetkellä, joten tämä saa odottaa vuoroaan.

Lumene Lähde Pure Arctic Miracle puhdistuvesi

Tästä en osaa oikein sanoa mitään. Öljyisiin puhdistusjuttuihin en ole koskenut aikoihin, mutta varmaan näissäkin on kehitystä tapahtunut. Ikävä muisto öljyisillä silmämeikinpoistolapuilla poistetusta maskarasta ja seuraavan päivän turvonneista silmistä vaanii varmaan ikuisesti. Asian tuomaa traumaa ei vähennä se, että seuraavana päivänä oli koulukuvaus. Tietenkin.

Natusan Baby First Touch Baby Oil

Vauvaöljyä, jee! Esittelytekstin mukaan varsin monipuolinen tuote. Ainakin ruskeisiin :) sääriini tätä aion kokeilla, sillä Suomen vesi ja keskuslämmitys kuivattavat etenkin jalkojeni ihoa takuuvarmasti.

Miehelle vinkkasin, että käy kuulemma hierontaöljyksi...

SB 12 Mild -suuvesi

Bonuksena paketissa oli täysikokoinen melko hintava suuvesi, jota saa vain apteekeista. Ihan hyvä tuote kokeiltavaksi. 

Salus Floradix -ravintolisä

Näyte rautaa sisältävästä mehuvalmisteesta.

Kokonaisuutena ihan hyvä sisältö, jonka arvo on reippaasti yli tilaushinnan. 

Tämä oli kuitenkin viimeinen yllätyslaatikkoni tällä erää, sillä kolmen kuukauden tilaus on nyt päättynyt. Lentokoneestakin tuli shoppailtua kosmetiikkaa jonkin verran mm. tämä Lumenen pakkaus:

 Ehkäpä onkin aika tällä kauneudenhoidon saralla hiljentyä hetkeksi ja keskittyä käyttämään kaikkia näitä hienoja seerumeita ja voiteita. Aikaa vastaan on vaikea taistella, mutta yritettävähän se on.

Matkalukemista minikoossa

Kirjan ystävänä kovasti ihmettelen, miten tällainen painetun kirjan muoto on minulta mennyt ihan ohi. Googlettamalla selvisi, että näitä minikokoisia kirjoja Miki-formaatilla on sentään painettu jo vuodesta 2013. Eipä vaan ole silmään sattunut vaikka kirjakaupoissa ja markettien kirjaosastoilla käyn säännöllisesti.
Kirjaa mainostetaan kevyenä. Totta, ostamani kirja painaa 132 g, vaikka siinä on noin 850 sivua. Kirjan luvataan olevan myös kestävä. Tämä selviää, kun kirja on matkalukemisena tehtävänsä hoitanut. Helppokäyttöisyys? Todella ohut paperilaatu tuntuu hieman haastavalta: on hankala kääntää vain yksi sivu kerrallaan. Myös poikkeavassa asennossa luettava kirja vaatii kyllä totuttelua.

Hinta oli yllättävän edullinen. 1,50 e eli huomattavasti huokeampi kuin pokkari. Viidellä eurolla kirjoja olisi saanut neljä kappaletta. Nämä varmaankin ovat alennushintoja.

Luen vain paperisia kirjoja. E-kirjat eivät ole minusta saaneet ystävää. Kokeillut kyllä olen, mutta aina palaan siihen tunteeseen, joka kirjan kädessä pitämisestä tulee. 

Pastakastike lohisuikaleista ja katkaravuista

Pakkaset vain jatkuvat, joten ihmisraukka tarvitsee kunnon ruokaa, jotta tarkenee. Mies oli asiasta samaa mieltä ja nyökytteli pasta-ajatuksilleni.
Tänään siis herkuteltiin lohikastikkeella ja täysjyväpastalla. Luomua. Smetanaa, koska ei aina voi syödä juustoa.

Ei ehkä kovin valokuvauksellinen ruoka, mutta ihanan pehmeänmakuinen kastike, jota teen taatusti toistekin.

Pastakastike lohisuikaleista ja katkaravuista

1 iso sipuli hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi pilkottuna

nokare voita kuullottamiseen

200 g tuoreita herkkusieniä pilkottuna

250 g maustamattomia lohisuikaleita

2 dl ruokakermaa

50 g katkarapuja

3 rkl smetanaa

½ tl currya

1 tl sitruunapippuria

suolaa

Kuullota sipulit, lisää sienet. Ruskista kevyesti. Lisää lohisuikaleet. Anna paistua hetkinen. Kaada kerma joukkoon. Anna muhia pastan kypsymisen verran. Lisää smetana, mausteet ja katkaravut. Kuumenna. Tarkista maku.
Tarjoa pastan kaverina. Älä unohda valkoviiniä.

Lapaset pikkulapselle

Nukenvaatteiden virkkauksen jälkeen on virkistävää vaihtelua tarttua puikkoihin ja tehdä jotain ihan oikealle ihmiselle. Mummin kullalle valmistui kahdessa illassa kunnon villalapaset. Olisi valmistunut nopeamminkin, jos mummi ei katselisi Netflixistä samaan aikaa jännittävää sarjaa ja välillä unohtaisi, mitä on tekemässä. Kierrosten laskenta toimi miehen kanssa yhteistyössä saumattomasti. Mies pyöritteli kierrosmittaria hep-kehoituksesta. Olen aivan toivoton, jos yritän laskea kierroksia päässä. Tai laskeminen sujuu toki kyllä, mutta minulla on taipumus laskea ajatuksissani eteenpäin vauhdikkaammin kuin työ etenee. Näin kymmenestä kierroksesta tulee varsin nopeasti kaksitoista tai enemmänkin.

Mallia kävin kurkkimassa mm. Käsin tehty työ -blogista. Kiitos, Satu!