tiistai 13. maaliskuuta 2018

Peiton alle torkkumaan





Tämä taitaa olla neljäs peittoni isoäidinneliöistä, jos mukaan lasketaan myös vauvanpeitto. Kovin suuria nämä torkkupeittonikaan eivät ole, mutta hyvin niihin mahtuu kääriytymään. Tämä viimeisin alkoi maltillisesti harmaan, valkoisen ja mustan sävyissä. Noin 40 neliön jälkeen värit alkoivat kyllästyttää. Jonain heikkona hetkenä valitsin sitten mukaan punaisen, vaikka tästä huushollista ei löydy punaista muuta kuin jouluna, eikä silloinkaan paljon. Ei minulla ole mitään punaista vastaan ja varsinkin varpaankynsissä ja huulissa se on vallan mainio väri, mutta sisustukseen en sitä juurikaan sekoita.
Peitto saattaakin löytää paikkansa jostain toisesta kodista.



Seuraava isoäidinneliöprojekti on jo mielessä. Olohuoneen rahi kaipaa uudistamista ja olenkin suunnitellut sen verhoilua virkkaamalla! Päällä voisi olla yksi isompi neliö ja sivuilla pienempiä. Tällä kertaa aion pysyä omissa tutuissa ja turvallisissa väreissäni.  Tunnustan, että langatkin on jo hankittuna.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Maaliskuun Bette Box 2018

Vihdoin ehdin minäkin hakea maaliskuun boksini ja tällä kertaa se tuli automaattiin. Laatikko oli yllättävän painava (lähes 800 grammaa) ja aivan täynnä tavaraa. Ensivaikutelma oli kuitenkin jotenkin arkinen. Tämä johtuu varmaankin osittain pakkauksista, joissa ei juuri värejä tai houkuttelevuutta ollut. Mutta kaikkihan sen tietävät, ettei koiraa ole karvoihin katsominen, joten paras vaan tutkailla sisältöä tarkemmin. Näkökulmahan minulla on jo tällaisen varttuneen naisihmisen ja sen mukaisesti tuotteita tutkailen. Eipä tällaisen boksin kokoaminen ihan helppoa ole, kun vastaanottajia on teineistä mummoihin ja makuja on niin monia.

Paketista löytyi tällä kertaa:



Nivea Cellular Anti-age Volume Filling Pearls Serum- kasvoseerumi
Huh, mikä sanahirviö. Piti oikein kirjoittaa kaikki isoilla alkukirjaimilla kunnioituksesta noin seikkaperäistä kuvailua kohtaan. Niveaa ostan harvoin, joten tätäkään seerumia tuskin olisin itse ostanut. Seerumit ovat kuitenkin suosikkejani ja käytän niitä päivittäin. Tämä se lupaa tasoittaa ryppyjä. Kokeilen mielelläni, kunhan saan edellisen seerumipullon tyhjäksi.

Ziaja Oliivi kevyt kasvovoide
Pikkuinen purkki kevyttä kosteusvoidetta. Ziajan tuotteita olen kokeillut muutamia. Ihan kohtuullisia ovat edulliseen hintaansa nähden. Tämä pikkupurkki mahtuu hyvin meikkipussiin.

Manna Kadar HD mascara
Minikokoinen mascara, joka lupaa HD-efektin. Mikä se sitten onkaan, niin varmaan jotain tavoiteltavaa. Pari ripsaria on auki tällä hetkellä, joten tämä saa odottaa vuoroaan.

Lumene Lähde Pure Arctic Miracle puhdistuvesi
Tästä en osaa oikein sanoa mitään. Öljyisiin puhdistusjuttuihin en ole koskenut aikoihin, mutta varmaan näissäkin on kehitystä tapahtunut. Ikävä muisto öljyisillä silmämeikinpoistolapuilla poistetusta maskarasta ja seuraavan päivän turvonneista silmistä vaanii varmaan ikuisesti. Asian tuomaa traumaa ei vähennä se, että seuraavana päivänä oli koulukuvaus. Tietenkin.

Natusan Baby First Touch Baby Oil
Vauvaöljyä, jee! Esittelytekstin mukaan varsin monipuolinen tuote. Ainakin ruskeisiin :) sääriini tätä aion kokeilla, sillä Suomen vesi ja keskuslämmitys kuivattavat etenkin jalkojeni ihoa takuuvarmasti.
Miehelle vinkkasin, että käy kuulemma hierontaöljyksi...

SB 12 Mild -suuvesi
Bonuksena paketissa oli täysikokoinen melko hintava suuvesi, jota saa vain apteekeista. Ihan hyvä tuote kokeiltavaksi. 

Salus Floradix -ravintolisä
Näyte rautaa sisältävästä mehuvalmisteesta.

Kokonaisuutena ihan hyvä sisältö, jonka arvo on reippaasti yli tilaushinnan. 
Tämä oli kuitenkin viimeinen yllätyslaatikkoni tällä erää, sillä kolmen kuukauden tilaus on nyt päättynyt. Lentokoneestakin tuli shoppailtua kosmetiikkaa jonkin verran mm. tämä Lumenen pakkaus:


 Ehkäpä onkin aika tällä kauneudenhoidon saralla hiljentyä hetkeksi ja keskittyä käyttämään kaikkia näitä hienoja seerumeita ja voiteita. Aikaa vastaan on vaikea taistella, mutta yritettävähän se on.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Matkalukemista minikoossa



Kirjan ystävänä kovasti ihmettelen, miten tällainen painetun kirjan muoto on minulta mennyt ihan ohi. Googlettamalla selvisi, että näitä minikokoisia kirjoja Miki-formaatilla on sentään painettu jo vuodesta 2013. Eipä vaan ole silmään sattunut vaikka kirjakaupoissa ja markettien kirjaosastoilla käyn säännöllisesti.
Kirjaa mainostetaan kevyenä. Totta, ostamani kirja painaa 132 g, vaikka siinä on noin 850 sivua. Kirjan luvataan olevan myös kestävä. Tämä selviää, kun kirja on matkalukemisena tehtävänsä hoitanut. Helppokäyttöisyys? Todella ohut paperilaatu tuntuu hieman haastavalta: on hankala kääntää vain yksi sivu kerrallaan. Myös poikkeavassa asennossa luettava kirja vaatii kyllä totuttelua.

Hinta oli yllättävän edullinen. 1,50 e eli huomattavasti huokeampi kuin pokkari. Viidellä eurolla kirjoja olisi saanut neljä kappaletta. Nämä varmaankin ovat alennushintoja.

Luen vain paperisia kirjoja. E-kirjat eivät ole minusta saaneet ystävää. Kokeillut kyllä olen, mutta aina palaan siihen tunteeseen, joka kirjan kädessä pitämisestä tulee. 


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Pastakastike lohisuikaleista ja katkaravuista

Pakkaset vain jatkuvat, joten ihmisraukka tarvitsee kunnon ruokaa, jotta tarkenee. Mies oli asiasta samaa mieltä ja nyökytteli pasta-ajatuksilleni.
Tänään siis herkuteltiin lohikastikkeella ja täysjyväpastalla. Luomua. Smetanaa, koska ei aina voi syödä juustoa.

Ei ehkä kovin valokuvauksellinen ruoka, mutta ihanan pehmeänmakuinen kastike, jota teen taatusti toistekin.




Pastakastike lohisuikaleista ja katkaravuista

1 iso sipuli hienonnettuna
1 iso valkosipulinkynsi pilkottuna
nokare voita kuullottamiseen
200 g tuoreita herkkusieniä pilkottuna
250 g maustamattomia lohisuikaleita
2 dl ruokakermaa
50 g katkarapuja
3 rkl smetanaa
½ tl currya
1 tl sitruunapippuria
suolaa

Kuullota sipulit, lisää sienet. Ruskista kevyesti. Lisää lohisuikaleet. Anna paistua hetkinen. Kaada kerma joukkoon. Anna muhia pastan kypsymisen verran. Lisää smetana, mausteet ja katkaravut. Kuumenna. Tarkista maku.
Tarjoa pastan kaverina. Älä unohda valkoviiniä.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Lapaset pikkulapselle

Nukenvaatteiden virkkauksen jälkeen on virkistävää vaihtelua tarttua puikkoihin ja tehdä jotain ihan oikealle ihmiselle. Mummin kullalle valmistui kahdessa illassa kunnon villalapaset. Olisi valmistunut nopeamminkin, jos mummi ei katselisi Netflixistä samaan aikaa jännittävää sarjaa ja välillä unohtaisi, mitä on tekemässä. Kierrosten laskenta toimi miehen kanssa yhteistyössä saumattomasti. Mies pyöritteli kierrosmittaria hep-kehoituksesta. Olen aivan toivoton, jos yritän laskea kierroksia päässä. Tai laskeminen sujuu toki kyllä, mutta minulla on taipumus laskea ajatuksissani eteenpäin vauhdikkaammin kuin työ etenee. Näin kymmenestä kierroksesta tulee varsin nopeasti kaksitoista tai enemmänkin.

Mallia kävin kurkkimassa mm. Käsin tehty työ -blogista. Kiitos, Satu!