Joulu 2014

Joulukattaus vuosimallia 2014. Löysin sentään pari kelvollista kuvaa. Ilmeisesti jouluna on sen verran paljon säätämistä tuon ruuan kanssa, että olisi ehkä kannattanut käyttää kamerassa automaattiasetuksia.

Joulu mielellä - vesi kielellä

Olen päättänyt unohtaa ulkona vyöryvän pimeyden. Helpoiten se unohtuu, kun ei mene sinne. Olen siis viihtynyt sisätiloissa ja reilun viikon verran olen selaillut vanhoja ja vähän uudempiakin joululehtiä. Nämä ovat edullisia ruokamatkoja, vaikka suuntautuvatkin näin joulun alla lähinnä oman maan kolkkiin. Tekisinkö tänä vuonna porkkanalaatikkoa tällä vai tällä reseptillä? Mikä on tämän joulun uusi tulokas alkuruokapöytään? Entäpä jälkiruoka? Nämä ovat suuria kysymyksiä. Toinen toistaan kiehtovammat herkut vain odottavat poimijaansa. Huokaisen ja puraisen palasen näkkileipää.

Suuri ruokashow alkaa vasta juuri ennen joulua. Olen listaihminen ja minulla on tallella monien vuosien joulumenut ja työlistat, joiden avulla organisoin ruuanlaiton. Joka vuosi se toimii. Voin siis allekirjoittaa vanhan sanonnan "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty".
En tee joululaatikoitakaan etukäteen pakastimeen, koska parhaat maut tulevat juuri tehdyistä laatikoista. Saa olla eri mieltä.

Sen verran annan sentään periksi, että piparkakkuja voi tehdä etukäteen. Ison piparkakkutalon teon kiersin tänä vuonna ovelasti satsaamalla seiniin. Nimittäin etuseiniin. Mennäänpä 2014 sellaisella periaatteella, että julkisivu ratkaisee.

Laitanpa nyt kuvan tästä vähän isommastakin "talosta", vaikka tällä ei taideta piparikisoissa sijoittua pistesijoille mitalisijoista puhumattakaan. Ideakeittiön kuvagalleriassa olen nähnyt ihan oikeita piparitaloja. Neljä seinää! Ja katto!
Ainut nerokas juttu "talossani" on se, että sain ujutettua nuo helmirakeet tuohon kattoon. Niitä ei juuri muuhun voi käyttää, kun ovat aivan järkyttävän kovia.

Joulun odotusta itse kullekin. Palaan lehtieni pariin.

6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään olemme juhlistaneet päivää katsomalla laadukkaan elokuvan ja luonnollisestikin syömällä hyvin. Lisäksi olemme kuunnelleet, miten sade/räntä ropisee ikkunaan. Ei siis kovin talvista vieläkään.

Kattauksessa hieman sinistä

Alkuruuaksi katkarapuja ruisleivällä

Pääruuaksi poronkäristystä

Jälkiruuaksi mustikoita ja valkosuklaamoussea

 Linnanjuhlia odotellaan.

Joulukuun ensimmäinen

Ihanaa vihdoinkin marraskuu päättyi! Olen aivan varma, että joku on salaa lisännyt päiviä kalenteriin ja oikeasti marraskuu kesti 46 päivää. Noista päivistä 40 oli harmaita, sumuisia ja pimeitä ja ankeita. Loput kuusi olivat sitten koleita ja erityisen pimeitä.
Olen ottanut vasta muutaman askeleen kohti joulua. Ripustellut jouluvaloja (tai kaamosvaloja), sytytellyt kynttilöitä ja ostanut yhden hyasintin. 
Tänään avattiin kalenterista luukku. Tyhjähän se oli, kun ei ajoissa tullut sinne laitettua muuta kuin lämpöisiä ajatuksia. Onneksi kyseessä onkin aikuisten kalenteri, joten konvehdin voi piilottaa sinne vasta iltasellakin.

Viikonloppuna käväistiin mökillä saunomassa. Helppohan sinne on mennä, kun ei tarvitse lumia aurata. Lämpimäksikin tuvan saa aika nopeasti näillä nollakeleillä.

Parasta oli sunnuntaiaamu, kun saatiin nauttia ihan oikeasta auringon valosta. Oikein häikäisi! Vau! Sininen taivas!

Sunnuntairuuaksi nautimme tällä kertaa uuniperunoita, katkarapukastiketta ja kylmäsavulohta.

Katkarapukastikkeen ohjeen tallensin Ideakeittiöön. Sieltä löytyy paljon maistuvia reseptejä.

Saiskos olla vielä salaattia?

Kun tästä nyt näyttää tulevan ruokablogi, niin lisäänpä tänne vielä viikonloppuna tarjoillun salaatin.
Ohje on uusimmasta Pirkasta. Tällaisen version tein siitä:

Brie-granaattiomenasalaatti

salaattisekoitusta

1 granaattiomena

1 iso kypsä päärynä

½ pakettia briejuustoa

tummaa balsamietikkakastiketta

Annoksesta riittää 2-3 ruokailijalle. Pirkan ohjeessa oli mantelisekoitusta, jota en itse laittanut. Kun ei ollut. Mutta hyvää oli ilmankin. Ja helppoa.

brietä, päärynää ja granaattiomenaa

Tee meistä jotakin!

huusivat banaanit keittiössä. Niillä oli hieman hätä, sillä ne olivat hirmuisen pilkullisia ja muuttuivat koko ajan ruskeammiksi ja ruskeammiksi, vaikkeivat olleet nähneet aurinkoa aikoihin.
Tee meistä muffineja! Tai leipää! Tai kakku!
Pakko oli heltyä, sillä tänään on ollut keittiöpäivä jo muutenkin. Kattilaleipä on liinan alla kohoamassa ja huomenna se pääsee uuniin. Tänään siis pikaisesti banaanikakkua kaapista löytyvistä aineksista:

Banaanikakku

100g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 banaania (kaksikin riittänee, mutta huutavia banaaneja oli kolme)

3 rkl nutellaa

n. 2½ dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

Vaahdotellaan voi ja sokeri. Lisätään muna ja muussatut banaanit. Kuivat aineet sekoitellaan ja lisätään. Kaadetaan voideltuun&jauhotettuun pitkulaiseen vuokaan. Paistetaan 200 asteessa  reilu puoli tuntia. Syödään. Ei koristella.

banaanikakku

Tämähän menee ihan kokkailuksi

Hyvänä hetkenä kaupan hyllyltä kärryihini päätyi pussillinen hirssihiutaleita, koska niissä ei ole gluteenia ja ne sisältävät runsaasti mineraaleja ja B-vitamiinia. Näin. Päivän hyvä teko.
Parasta pussissa oli se, että nurjalta puolelta löytyy pannukakkuohje. Banaanipannukakkuja hirssihiutaleilla!

Eipä aikaakaan, kun keittiössä syntyi 12 komeaa ja potraa banaanipannukakkua. No, meni tähän tosin hieman aikaa, sillä taikinan tehtyäni huomaisin, että lettupannu on mökillä. Mies ei luvannut lähteä sitä hakemaan, joten piti käydä välillä Prismassa. Nyt on sitten ihan oma pannu kummassakin huushollissa.

Tässä taloudessa ei ole vasikoita, joten meiltä ei maitoa löydy. Vaan onpahan mantelimaitoa ja sillä korvasin ohjeessa olevan maidon.

Tarjoillaan hillon ja kermavaahdon kera. Vitsi, vitsi. Tarjoillaan raejuuston ja banaanisiivujen kera.

 Banaanipannukakut hirssihiutaleilla (ohje Risenta)

1 dl vehnäjauhoja

1½ dl hirssihiutaleita

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1 kypsä banaani soseutettuna

1 muna

2 rkl voisulaa (kyllä)

2½ dl maitoa (mantelimaitoa)

Sekoitetaan kuivat aineet. Lisätään muut aineet. Annetaan taikinan turvota sen aikaa, kun käydään ostamassa lettupannu.

Paistetaan pannukakut voissa kullanruskeiksi.

Syödään iltapalaksi. Tai aamupalaksi.

Chilibroileria

Ai, miten joskus tekeekään mausteista ruokaa mieli! Moiseen mielitekoon auttaa  mainiosti ruoka, johon laitetaan chiliä ja reilusti valkosipulia. Varmuuden vuoksi upotetaan koko komeus smetanaan.

Chilibroileria smetanassa

800 g broilerin (ohut)leikkeitä

3 paprikaa esim. paprikamix

2 reilunkokoista sipulia

3-4 valkosipulinkynttä

2-3 chilipalkoa (Rawen)

1 pikkuprk tomaattipyrettä

2 tl sokeria

2 tl suolaa
mustapippuria

3 dl kanalientä (kuutiosta)

3 rkl paholaisenhilloa

350 g smetanaa 

Kuullota suikaloidut paprikat ja silputut sipulit. Lisää joukkoon tomaattipyre, sokeri, suola, mustapippuri, kanaliemi, hillo ja smetana. Hämmentele herkkua hetken verran. Paista broilerit kevyesti ja laita ne vuokaan. Kaada kastike vuokaan. Kypsennä uunissa 175 asteessa puolisen tuntia.
 Passaa hyvin riisin kanssa, mutta meillä seuraksi asettuivat paahdetut bataattikuutiot, koska niitä nyt vaan sattui tekemään mieli.

Valmis!

Keväällä aloitettu, kesäkuukaudet odotellut ja nyt syksyn mittaan virkkailtu loppuun... Torkkupeittoni on valmis! Noita isoäidinneliöitä on tosi kiva virkata; ovat helppoja ja nopeita tehdä. Langanpätkien päättely ja neliöiden yhdistäminen sen sijaan olivat hieman tylsempää puuhaa, mutta telkkarin ääressä nekin sujuivat vähän kuin itsestään.

Asuntovaunuunhan peittoa suunnittelin ja sinne se ehkä päätyykin, mutta vasta ensi kesänä. Siihen saakka kääriydyn siihen talviunille ja näen unta kesästä ja mökistä...

Virkattu torkkupeitto

Syyslomalla mökille... eiku Viroon

Halusin lomalla etelään ja pääsinkin. Ihan Tarttoon asti. Oikein kiva kaupunki ja kun olimme autolla liikkeellä, niin pääsimme lyhyenkin vierailun aikana näkemään sekä keskustaa että lähiympäristöä. 

Tässä kuvaterveisiä:

Puolukkakookosjälkkärit

Sunnuntaina teen yleensä kunnon aterian mökiltä kotiuduttuamme. Eilen söimme tulista porkkanakeittoa, appelsiinilohta ja jälkiruuaksi puolukkakookoshässäkkää. Kaikki maistui. Tänään on ollut nälkä vasta iltasella, joten ruoka oli hyvää ja sitä oli ilmeisen riittävästi.

Puolukkakookosjälkkärit

1 prk kookoskermaa
vajaa ½ rs mascarponejuustoa

n.½ dl sokeria

ripsaus vaniljasokeria

kaksi liivatelehteä

sitruunamehua+vettä liivatteitten liottamiseen

puolukkahilloa kerrosten väliin

pinnalle: kookoshiutaleita

(Tästä tulee kaksi isoa tai 3 - 4 pienehköä annosta)

Puolukkaa ja kookosta samassa lasissa

Syyspuuhastelua

Joo, puolukoita on metsät tulvillaan. Yksi satsi on haettu ja vieläkin revin päänahastani hirvikärpästen puremien jäljiltä ilkeitä ja kutisevia rupia. Jos ei kauheasti maailman kirjat menisi sekaisin, niin minusta hirvikärpäsistä voitaisiin luopua. Kai sinne metsään jotain DDT-tyyppistä myrkkyä voitaisiin sumuttaa. Toisaalta kun on nähnyt hirvikärpästen uskomattoman elinvoiman, niin voin kuvitella, miten ne myrkytyksen jälkeen nousisivat hitaasti, hieman oikoisivat koukkuisia jalkojaan ja pyrähtäisivät sitten lentoon kuin terminaattorielokuvan Arnold S. aikoinaan. Paitsi se lento.

Mökin syyskuntoon laitto tapahtuu vähitellen ja hiljalleen. Yleensä aina jonkin verran liian myöhään. Keväällä sitten ihmettelen, että eikö näitä pyykkipoikiakaan muka syksyllä ehditty keräillä pois.
Miestä ei ole paljon näkynyt, kun se on aina varaston takana. Kuulemma laajentaa, jotta kaikki mökillä tarvittavat vempaimet, härvelit, laitteet ja vielä koneetkin mahtuvat paremmin.

Jos asuntovaunusta puhuttaisiin ääneen, niin näyttäisin tämän kuvan:

Siellä se on tallessa odottamassa ensi kevättä. Takaosa laitettu, etuosa laittamatta. Helteet hidastivat remonttia. Laiskuus tuli hyvänä kakkosena.

Ensi viikolla tulee kaivinkone hieman mylläämään tonttia. Puitten kaatoakin luvassa. Ammattilaisten toimesta tällä kertaa. Ei siis katkota räystäslautoja - eikä solisluita.

Taivaan tuijottelu tekee hyvää

Kauniit syysillat hemmottelivat työviikosta väsynyttä mökkeilijää.

Ei omena kauas puusta putoa

Omenainen herkku

½ kg omenoita

1 dl vettä

1 dl ruokokidesokeria

1 tl kanelia

½ prk Flora vanillaa

½ prk Mascarpone-tuorejuustoa

Omenat kuoritaan, poistetaan siemenkodat ja paloitellaan.

Keitellään kattilassa sokeriliemessä, kunnes pehmenevät sopivasti. Itse tykkään, etteivät mene ihan soseeksi. Annetaan jäähtyä.

Flora Vanilla vaahdotetaan, lisätään tuorejuusto ja omenasose. Annostellaan jälkiruokakippoihin. Ripotellaan pinnalle kanelia, keksimuruja, mantelirouhetta tms.

Eivät ole nämä omenat oman puun satoa, vaikkakin lähiruokaa sentään. Omien puiden istutus on suunnitteilla. Paikkakin alkaa olla katsottuna. Tämä nyt vaan tiedoksi jäniksille, että ihan turha vaivautua vielä tänä talvena.

Hyvää iltaa, Herra Rapu.

Elokuun viimeistä viikonloppua vietettiin rapujuhlatunnelmissa. Selkeästi säässä oli jo syksyä. Illalla poltettiin tulta takassa muutenkin kuin tunnelman vuoksi ja rakkaat villasukat olivat tarpeen.

Haikeaa, muttei vaikeaa. Luotan siihen, että reippaita kuulaita syksyviikonloppuja on tulossa, ja auton nokka kääntyy mökkiä kohti uskollisesti perjantaina heti töiden jälkeen.

Lohipiirakka

Kuppikakuista tämän verran

Tulin luvanneeksi leipoa ja lupaus on lupaus. Että paakkelseja arkipäivänä.
No. Kun kerran lupasin.

Sain äitienpäiväsyntymäpäivälahjaksi tyttäriltäni kirjan Baking instinct, joka sisältää makeita ja vielä makeampia leivonnaisohjeita. Tähän asti on riittänyt kirjan herkullisten kuvien katselu ja reseptien ihmettely. Ihan perusaineksilla näistä resepteistä ei selviä. Kauppaan jouduin minäkin, tosin vain appelsiinin ja voin ostoon. Järkytyksekseni unohdin ostaa kuohukermaa, tuota kaikkien leivonnaisten äitiä! Sovelsin sitten hieman ja lorautin omalla vastuulla kerman tilalle maustamatonta jugurttia. Eleonora von Smöör luultavasti puistelee päätään moiselle kevennykselle, mutta vaikenen asiasta visusti.
Lisäksi kuvittelin olevani fiksu ja tein kuorrutuksen vastoin ohjetta. Sainpahan nenälleni. Siitä tuli lirua. Onneksi kaapista löytyi toinenkin rasia tuorejuustoa, joten sain pursotukset tehtyä. Ei tullut ihan priimat. Ei kyllä ohjeen mukaan tälläkään kertaa.

Tiikeri-cupcaket onnistuivat muutoin mainiosti ja jo taikina oli käsittämättömän hyvää. Kunhan täydentelen ruoka-ainevarastojani muscovadosokerilla, hillotulla appelsiinikuorella, viskillä, vihreällä matchateejauheella, seljankukkamehulla, tyrnihillolla ja  kuivatuilla laventelinkukilla sekä tietenkin sillä kuohukermalla, olen valmis seuraaviin kokeiluihin.

Tiikeri-cupcaket (ohje hieman lyhennettynä...)

taikina 

3 munaa

2½ dl sokeria

1tl vaniljasokeria

150 g voita

1½ dl kuohukermaa

1 appelsiinin kuori raastettuna

3½dl erikoisvehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

½ dl appelsiinimehua

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

kuorrutus

70 g pehmeää voita

3 dl tomusokeria

1 appelsiinin kuori raastettuna

½ rkl appelsiinimehua

200 g maustamatonta tuorejuustoa

Wiener Nougat Crush -rouhetta

Uuni 175 astetta.

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi.

Sulata voi. Lisää voisulaan kerman ja appelsiininkuori.

 Anna jäähtyä. 

Yhdistä jauhot ja leivinjauhe.

Lisää ne munasokerivaahtoon vuorotellen voikerman ja appelsiinimehun kanssa.

Sekoita nopeasti tasaiseksi.

Jaa taikina puoliksi ja sekoita toiseen osaan kaakaojauhe.

Laitaa muffipellin lokeroihin paperivuoat (12 - 15 kpl).
 Laita vuokiin vaaleaa, tummaa ja lopuksi vaaleaa taikinaa.

Sekauta hieman esim. lusikalla.

Paista 15 - 20 minuuttia.

Jäähdytä.

Kuorrutus

Vaahdota voi ja sokeri.

Lisää appelsiininkuori, mehua ja tuorejuusto. Sekoita.

Levitä leivonnaisille.

Koristele rouheella.

Nauti...

(Suuren) sadonkorjuun aika alkaa

Kasvihuoneessa tuhajavien taimien määrästä voisi kuvitella tämän suurperheen (kaksi henkeä) elävän tuotolla varsin mukavasti jouluun saakka, mutta totuus ei taida olla ihan sellainen.

Kurkku on kuitenkin ystäväni. Ilmeisesti se on niin takuuvarma kasvi kasvatettavaksi, ettei oikeastaan mitään voi mokata.
Vai mitäs sanotte tästä?

Hmmm... Asiaan. Kurkkua on kokeilussa kahta eri lajiketta: Futuraa ja Bellaa. Molemmat kasvavat hyvin ja ovat sopivan satoisia.

Tomaattipuskia on kuin sademetsässä ja kyllä ne pitkän harkinnan jälkeen ovat ymmärtäneet, että tomaatteja tässä odotellaan. Kuumeisesti. Punaisia.
Nämä toimisivat vain värisokeilla?

Herukoista ensimmäisenä maaliin ehti Vertti eli viherherukka. Mukava maku ja nämä päätyvät pakkaseen kokonaisina. Talviaamuina ne pääsevät hieman kohmeisina jugurtin joukkoon. En ole mehunkeittäjä enkä hillonhämmentäjä. Marjat marjoina.
Karviaiset syödään suoraan puskasta. Mielellään hieman raakoina - ihan niin kuin lapsena mummolan puskista.

Perhosia

Tänä kesänä on ainakin täällä meidän mökillämme ollut tavallista vähemmän perhosia. Alkukesän sitruunaperhosten jälkeen ei montaa päiväperhosta ole pihassa lennellyt. Yksi haapaperhoshavainto ja kaaliperhosia. Siinäpä ne.

Ehkäpä juuri tämän puutostilan vuoksi kauppareissulla sain miehen eksytettyä grillimakkaraosastolla ja kiidin sisustuspuolelle. Siellä niitä oli: perhosia!

Tänään terassilla lepattelikin sitten neitoperhonen. Ehkäpä uudet mökkiostokseni houkuttelivat sen paikalle...

Edes jotakin

Vihdoin sisälämpötila mökillä alle 28 ja koneella istuminen onnistuu ilman litrahikeä. En valita. Kunhan mainitsin. Kirjoitan edes jotakin.

Heinäkuu on ollut kesävieraskuu ja aika on mennyt kuin siivillä. Ei siinä paljon ole blogeja päivitelty muuta kuin ajatuksissa.

Olen yrittänyt säilöä kameraan kesän värejä ja tunnelmia. Näitä on mukava katsella talven pimeinä iltoina. Pitäisi ehkä säilöä muutakin, mutta katsotaan nyt nämä kuvat ensin...

Ruuhka-aika