Hurmaava huhtikuu

Auringossa paistattelun ihanuutta pitkän talven jälkeen ei voita mikään. Osittain aurinko virittää minut työteliääksi, mutta enemmänkin juutun kyllä terassiasteelle tyyliin "vitsit, kun paistaa ihanasti, onko meillä aurinkovoidetta, eikö oo, onko aurinkolaseja, ai ne on kaupungissa, no, onko jotain juomista edes, joo, okei, mä katson ite jääkaapista". 
Jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Kasvihuone on siivottu ottamaan vastaan uudet innokkaat asukkaat. Aitat on tsekattu ja jotain sisustusuunnittelua on mielessä. Yrttipenkin reunustin noin viiden vuoden suunnittelun jälkeen viimeinkin tiilillä. Näyttää aika kivalta!
Lehtiä olen haravoinut kuutioittain. Puutarhaohjeissa usein neuvotaan jättämään lehdet haravoimatta "sinne ne maatuvat ja tuottavat ravinteita blaa...blaa". Häh, siellähän ne keväällä odottavat, eikä talvi ole tehnyt niille juurikaan mitään. Siis haravoimaan. Se on hyvin fyysistä hommaa. Minulle on iskostunut tapa haravoida ilman hanskoja. Sillä tapaa saattaa saada  rakkojakin, mutta ei haittaa.
Kesän projekteista ykkösenä on saunarakennuksen peltikaton uusiminen. Viime kesänä mökki sai uuden katon, joten hommahan menee ainakin teoriassa varsin helposti. Seuraavana työlistalla on maalaushommia. Osa niistä on niitä ikuisuuksia listalla roikkuneita, mutta jospa tänä kesänä olisi niiden vuoro. Mökki on työleiri, mutta kun se on oma ja itselleen tekee, niin mikäs sen mukavampaa...
Projektia riittää aina ja mies haaveilee talviasuttavasta mökistä. Lottoa, mies, lottoa, sanon minä ja kannustan toki.
Yksi uusi projekti on lähes hankittu, mutta kerron siitä sitten tarkemmin, kunhan se saadaan tuohon pihaan kuskattua. Se voi olla tosi hyvä juttu tai sitten pahuksenmoinen risti. Katsotaan, aika näyttää.

Pääsiäispyhien ruuat ovat olleet maistuvia. Mökillähän kaikki yleensäkin maistuu; varmaan johtuu tuosta raittiista ilmasta. Suklaakakun tein tällä kertaa jo kaupungissa etukäteen ja se oli niin herkullinen, että jaan reseptin. Ohje on repäisty jonkin lehden keksimainoksesta ja tuunailin sitä tähän malliin:

Suklaakakku

keksipohja:

1 pkt dominokeksejä

pari rkl voita

täyte:

200g maustamatonta tuorejuustoa

1 tl vaniljasokeria

levy Maraboun lakritsisuklaata (sulatettuna)

2 kananmunaa 

Keksipohjaa varten murskasin keksit ja sekoitin ne sulaan voihin. Esipaistoin pohjaa vajaat 10 min irtopohjavuoassa.

Täytteet ainekset vips vaan sekaisin ja pohjan päälle. Uunissa muhitin kakkua n. 45 minuuttia.

Pinnalle vispasin kermaa ja koristeeksi oli tarkoitus laittaa pääsiäismunia, mutta suunnitelma muuttui kaupassa, kun espanjalaiset mansikat pyysivät mukaani. Ne maistuivat melkein oikeilta mansikoilta.

Lasken viikkoja

Työviikon jälkeen auton keula kääntyy mökkiä kohti aivan varmasti. En seuraa säätiedotuksia kovin tarkasti, jottei tulisi kovin suuria pettymyksiä. Toivon kuitenkin aina aurinkoa ja lämpenevää. No, toivoahan aina saa. Nyt tuuli kuin Tanskassa ja lauantaina vihmoi lisäksi vettä. Pääsin kuitenkin jo haravan varteen ja rapsuttelin tonttia sieltä sun täältä. Aika turhaa touhua, sillä tuuli puhalsi lehtikasani matkoihinsa. Tärkeintähän kuitenkin on päästä aloittamaan keväthommia. Ehdotin miehelle vaahteran kaatamista, sillä sitä tuleva lehtimäärä on ihan tolkuton. Ehdotus ei mennyt läpi.

Ruokapuoli mökillä oli tänä viikonloppuna yksinkertaista, mutta tukevaa. Puutarhatyöt vaativat kunnon sapuskat. Tulipahan kuitattua taas viikon kalorivajeet viimeistä myöten. Ei siis ihme, ettei laihdutus etene ihan toivotulla vauhdilla.

Kinkkupaprikapiirakan teko sujui näppärästi, sillä olin jo kotosalla laittanut pakastepussiin kuivat aineet ja mökillä lisäsin vain voisulaa ja vettä. Kätevä emäntä. Päälle reilusti paprikaa, kinkkua ja Koskenlaskijaa. Punaviinin kera piirakka katosi. Joku sen söi.

 

Olemme seuranneet jo viikkoja järvemme joutsenpariskunnan ylilentoja. Tänä viikonloppuna lähellä rantaamme oli sulavedessä uusi pariskunta. Ainakin toistaiseksi ne saivat pulikoida samalla järvellä kuin vakipariskunta. Otinpa sitten vuoden luontokuvaa hipovan kuvan joutsenista. Kyllä siellä kaksi joutsenta pitäisi näkyä...

Maaliskuu maata näyttääpi

Maaliskuun viimeinen viikonloppu ja aurinko lämmitti jo sen verran, että hain aitasta pari tuolia terassille. Istuinkin toppatakki päällä ja aurinkolasit silmillä jonkin aikaa ja uskoin (väitin) terassikelien alkaneen. No, ei sentään vielä. Eikä vielä maaliskuussa tarvitsekaan. Kasvihuoneessa oli kuitenkin mukavan lämmin. On vain tehtävä melkoinen siivous, ennen kuin siellä voi kevätkahvitella naistenlehtien tyyliin, silleen idyllisesti...

Rannassa oli vähän sulaa. Tänä keväänä jäät lähtevät varmaan aikaisemmin kuin normaalisti, vaikkakin yöpakkaset sen kun jatkuvat.

Vihreitä unelmia

Keväinen keli saa minut unelmoimaan kesästä. Selailen innokkaasti puutarhalehtiä ja näen jo mielessäni kasvihuoneen viidakon, jossa vihreät oksat notkuvat herkullisten tomaattien painosta.
Siemenpussit ja mullat on ostettu ja takatekstit tavattu. Ajoittaminen vaan taas mietityttää. Jos laittaa taimet kasvamaan liian aikaisin, niiden liikuttaminen käy hankalaksi. Kasvihuoneessa ei ole lämmitystä, joten taimia ei voi mökin kasvuvyöhykkeellä kovin aikaisin sinne viedä. Jos laittaa liian myöhään, sato ei ehdi kypsyä. Kurkkujen kanssa sentään olen yleensä onnistunut, mutta chilien ja paprikoiden kanssa on ollut hankaluuksia. Päätinkin, etten laita niitä tänä vuonna lainkaan kasvamaan. Keskityn kurkkuihin, tomaatteihin, yrtteihin, kesäkurpitsoihin ja kesäkukkiin. Voi olla, että mieli muuttuu toukokuussa. On muuttunut nimittäin ennenkin. Sitten hankin valmiita taimia.

Kesäkukkia odotellessa täytyy tyytyä sisäkukkien kukintaan. Vaaleanpunaiset kukat miellyttävät tällä hetkellä erityisesti silmääni.

9½

Kiitettävä arvosana on annettava tälle viikonlopulle. Mökillä oli jo niin keväisen oloista, vaikka sen merkkejä olivatkin lähinnä vain paljas maa ja joutsenten törähtelyt järven toisessa päässä. Jääkengillä tepastelu jäällä sujui mukavasti. Jäätä on vielä 35-40 cm jäljellä, joten jäällä saattoi lenkkeillä huoletta.

Päivän kääntyessä iltaa kohti aurinko hiveli rantaa. 

 

Sunnuntaina iski ruuanlaittovimma. Alkuruokana söimme kampasimpukoita avokadosalaatin kera ja pääruuaksi ihania vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja, kalkkunapihvejä ja makoisaa kastiketta. Aterian kruunasimme karamellisoiduilla päärynöillä. 9½ myös ruualle! Seurakin oli mainiota.