Siksakkia

Isoäidinneliöistä pääsin vihdoin ainakin hetkeksi eroon, mutta virkkaamisesta en ilmeisesti koskaan. Uusia malleja selaillessani päädyin yksinkertaiseen, mutta viehättävään siksakvirkkaukseen. Ei enää neliöitä! Se osoittautuikin paljon helpommaksi ja nopeammaksi kuin olin kuvitellut. Langaksi valitsin 7 veljestä ja virkkuukoukuksi numeron 4,5. Keväiset säätkö asialla vai mikä lie hempeily iski, mutta tällä kertaa piti saada vaaleanpunaista lankaa. Sille kaveriksi sentään valkoista ja vaaleanharmaata.

Ohjeita siksakvirkkaukseen löytyy runsaasti ja myös erilaisia versioita, joissa pylväiden ja ketjusilmukoiden määrä vaihtelee. Myös kiinteitä silmukoita käyttää. Omassani on kuuden pylvään ryhmiä. (jollei lasketa muutamia kierroksia, joissa on yksi ylimääräinen, hups).

Tätä oli todella kiva virkata telkkarin ääressä ja näin paksusta langasta hieman kevyemmällä käsialalla peitto valmistui nopeasti ja on keveä. Pääteltäviä lankojakin oli ihan huikean paljon vähemmän kuin aikaisemmassa peitossa (niitä mummoja). Itse tykkään ainakin aika kovasti, joten tämä jää vaihteeksi omaan käyttöön. Sormet syyhyävät jo uuden aloittamiseen... Mustaa ja valkoista vai keväistä vihreää?

Torkkupeitto (taas)

Taisin edellisen torkkupeittoni jälkeen luvata, että seuraavaksi jotain ihan muuta kuin isoäidinneliöitä. Eipä tainnut kahta viikkoa enempää mennä, kun jo keräilin Prismasta Nalle-lankoja virkkauskiilto silmissä. Iltaisin on niin mukava istahtaa telkkarin ääreen ja tehdä jotain käsityötä, joka sujuu ilman ohjeiden seuraamista. Käsityöt nollaavat pään juuri sopivasti. Olen kuitenkin päättänyt, että ennen työn aloittamista on syytä tietää, kenelle tai minne valmis työ päätyy. Ihan pipotuotantoni kanssa en ole tässä onnistunut, mutta näitten isompien töiden kanssa kyllä. Onneksi tällekin peitolle löytyi perhepiiristä helposti vastaanottaja, joka esitti joitakin väritoiveita, mutta muuten sain vapaat kädet. Muutamia neliömalleja selailin ihan näön vuoksi ja sitten niin vain pääsi käymään, että mummoihin päädyin jälleen. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta...

Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Bette box maaliskuu 2019

Maaliskuu maata näyttää ja Bette box postilokeron täyttää...

Kevättä selvästi ilmassa pakkasesta huolimatta, ainakin tällaisen kevätihmisen mielestä.

Tämän kuun boksi tuntuu kohtuullisen painavalta ja näyttää täydeltä. Teemana on keskittyminen yksityiskohtiin, mikä ei ihan minulle auennut, mutta mitäpä siitä.

Sisältö tässä jälleen siinä järjestyksessä kuin ne laatikosta poimin.

Vihreässä matkakoon 50ml pullossa meille betteläisille tarjoillaan Ziajan Misellivettä. Okei, ihan tarpeellinen tuote ja koko on sopiva tuotteen testaamiseen tai matkalle mukaan otettavaksi. Täysikokoisena n. 10e.

Seuraavaksi boksin suurin tuote eli iso tuubi shampoota Noughty-merkiltä. Kiva tutustua ihan uuteen brändiin, joka on vegaaninen ja sisältää luonnollisia ainesosia 97%. Luonnottomia sitten ilmeisesti 3%? 

250ml koolla hintaa 10,90e. Oma shampooni on To the Rescue eli kuiville ja pörröisille hiuksille. Just mulle!

Kolmantena löysin boksin kätköistä tutun merkin tuotteen eli Dermosilin sävyä kirkastavan peitekynän. Tuote on kohdennettu pitkäaikaistilaajille. Kiitos!

Pinkki yllätys oli mielenkiintoisen muotoinen meikkisieni. Tällaista en ole vielä aikaisemmin kokeillutkaan. Tykkään kyllä käyttää näitä, vaikka inhoankin niiden putsausta. Hintaa tällä tatilla on kympin verran.

Yrttihammastahna ei ehkä kaikkia miellytä, mutta minä olen kyllä valmis Himalaya Herbalsin Sparkly White - tahnaa testaamaan. Pikku tuubi 10ml on näpsäkkä koko pitää mukana vaikka käsilaukussa. Normikoolla hintaa 3,20e.

Boksin pohjalta löytyi vielä Garnierin Ambre Solaire Natural Bronzer itseruskettava liina, joka lupaa nopean rusketuksen. Liina käy sekä kasvoille että vartalolle. Saatanpa tällä sääret pyyhkäistä, kunhan päästään keväämmälle. Liinalla hintaa 2,30e eli ei kovin edullinen tapa itseruskettaa ja turhaa roskaakin tulee aika paljon.

Boksissa oli myös Dermosilin lahjakortti eli maaliskuun ajan saa Vitamin E Miselliveden tilauksen yhteydessä ilmaiseksi. Tämän edun saankin hyödynnettyä, sillä työpaikan yhteistilaus on juuri lähdössä. 

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä boksi. Kaikki tuotteet tulevat käyttöön ja tilaajalahjaksi mukana tulleelle kangaskassillekin löytyy varmasti käyttöä.

Talvilomaviikon kosmetiikkaostokset

Loman alkaessa piipahdimme ensiksi Tallinnassa tarkoituksena karistaa työkuviot kunnolla mielestä. Muuta syvällisempää tavoitetta matkalla ei ollutkaan. Toki hyvälle ruualle ja juomalle on aina tilausta, kulttuuria unohtamatta. 

No, aiheeseen. Matkalla pydähdyimme Citymarketissa pienillä ostoksilla ja käytin tilaisuutta hyväkseni (livahdin ruokaosastolta). Unohtuneen silmämeikinpoistoaineen hyvitin ottamalla kokeiluun Nivean MicellAir Skin Breathe Expert Eye-make-up putelin. Tulikohan nimi nyt varmasti oikein?

Hieno musta pullo ja sisältökin osoittautui vallan kelvolliseksi. Tämä saattaa olla uusi suosikkini.
Essencen hyllyn ohi on joskus vaikea mennä. Lash Princess -ripsivärin nappasin matkaani, kun kerran puhdistusasiatkin olivat kunnossa.

Joskus halvalla voi saada hyvää, mutta tällä kertaa ei kyllä heti kolahtanut.

Isolla kömpelöllä harjalla tuli aluksi paljon ja sottaista jäljeä. Aika kaukana prinsessaripsistä. Mutta toisella kerralla onnistui jo paremmin. Ihan kivat räpsyt tällä saakin! 

Tallinnassa kelit vaihtelivat harmaasta ja apeasta loskakelistä aurinkoiseen päivään. Vanha kaupunki jaksaa viehättää edelleen, vaikka sen kadut alkavatkin olla jo aika tutut. Virossa vietettiin itsenäisyyspäivää ja se näkyi katukuvassa lippuina, tiesulkuina, ja erilaisina tapahtumina. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. 

Piipahdin muutamassa luonnonkosmetiikkaa myyvässä liikkeessä todetakseni, että hintataso vaikutti lähes samalta kuin Suomessa. Sisäinen pihtaajani tekikin muutamia ostoksia vain Rimissä. Mitään en olisi tarvinnut, mutta silti ostoskoriini päätyi muutama juttu. Natura Sibericalta olen ostanut aikaisemmin yövoiteen ja tykännyt siitä kovasti. Nyt ostin uuden tilalle. Sarja näytti olevan tarjouksessa ja siitä innostuneena poimin koriini myös päivävoiteen ja silmänympärysvoiteen testattavaksi. Kassan jälkeen tajusin, että alennus taisikin olla asiakaskortilla. Tuotteet olivat hyvin edullisia ilman alennustakin, joten asia ei jäänyt sen enempää kaivelemaan. Sen sijaan inciä  tarkemmin tutkailtuani vasta kotona olen vähän pettynyt siitä , miten sarjaa markkinoidaan luonnonkosmetiikkana ties minkälaisilla sertifikaateilla, vaikka luonnonkosmetiikkaa kaikki sen tuotteet eivät suinkaan ole. Eivät etenkään nämä minun ostamani. Ensi kerralla täytyy tutustua merkin omaan myymälään tarkemmin; nyt ehdin siellä vain piipahtaa.

Sen sijaa Ingli Pain Roosivesi sitä (siis luonnonkosmetiikkaa) on ja oli mukava saada taas uusi pullo tätä ihanuutta.

Käsittämätöntä on, että käsivoide unohtuu niin usein reissuun lähtiessä, vaikka sitä joka päivä tarvitsee. Ei kai se tahallistakaan voi olla? Ostamastani käsivoiteesta en osaa tarkemmin kertoa, sillä tekstit ovat  venäjäksi lukuun ottamatta Silk oil elixiriä. Ihan ok voide, joka imeytyy todella nopeasti. Jouduin kuitenkin laittamaan tätä monta kerrosta, enkä pidä tätä kovin hoitavana.

Paluumatkalla laivan marketista ostin heräteostoksena Kocostar Princess kultaisia silmänympäryslappuja. Ehkä aamuiset silmänaluset hotellin peilissä olivat jääneet mieleen.  On se kumma, ettei osata valaista kylppäreitä oikein...

Kokeillaanpa nyt sitten näitäkin, mutta kovin suuria odotuksia en uskalla näille asettaa, vaikka kultainen ulkomuoto lupaakin luksusta. Prinsessajuttuja. 

Kosmetiikkaostokseni täydentyivät yllättäen (ruokaostoksilla) Lidlissä mökkireissulla. Ei varsinaista kosmetiikkaa kuitenkaan, vaan setti siveltimiä naurettavan edullisesti.

Ostin setin oikeastaan niitten mukana tulevan nätin kuljetuspussukan vuoksi, sillä tähän asti minulla ei ole ollut mitään järkevää tapaa  kuljettamiseen. Olenkin ratkaissut asian jättämällä siveltimet kotiin ja käyttänyt pakkausten mukana tulevia pikkusiveltimiä, joilla harvemmin tekee yhtään mitään. En odottanut saavani seitsemää näin mainiota sivellintä ja varsin kivaa pussukkaa viiden euron hintaan. Siveltimet ovat tukevat ja ihanan pehmeät ja tuuheat. Ei tietenkään huipputasoa, muttei todellakaan mitään halpissuteja.

Pakkausta olen pyöritellyt, eikä mikään viittaa Kiinaan. Siinäkö se? Sitä paitsi Mies osti ison paketin erikokoisia nippusiteitä. Kumpikin oli tyytyväinen ostoksiinsa ja mökillä niitä yhdessä ihasteltiin. 

Helmikuussa mökillä

Talvilomalla on ollut aikaa rauhoittua ja rentoutua mökillä. Leuto keli helpottaa toki lämmittämistä, mutta ulkoilua ajatellen se ei ole ihan paras vaihtoehto meidän mökin ympäristössä. Suksien sijaan olen napsauttanut kenkiini nastavyötteet. Kaikki lumi on sulanut järveltä, eikä mökin pihamaallakaan lunta ole enää metrikaupalla, mutta liukasta riittää.

Mökkikäyntiin liittyy olennaisesti kartoitus siitä, missä kunnossa rakennukset ovat ja miten ne ovat talven pakkasista ja lumikuormista selvinneet. Paljukatoksen sortuminen ei ollut kovin suuri yllätys, sillä niin iäkäs se jo olikin - ajalta ennen kestopuuta. Nätisti se oli vajonnut vähitellen kyljelleen vahingoittamatta paljua. Valokatteetkin olivat säilyneet ehjinä. Mies sahasi mokoman virityksen pois ja nyt voidaankin lisätä ensimmäinen kohta tulevan kesän työlistaan.

Muut rakennukset vaikuttavat olevan kunnossa, eivätkä hiiretkään ole bilettäneet talven aikana ainakaan sisätiloissa.

Omenapuiden suojaus on onnistunut ainakin runkojen suhteen. Muutamien alimpien oksien kärjet ja osa silmuista on nätisti napsaistu. Kohteliaasti on kuitenkin jätetty vaihtokaupassa kasa papanoita puun juurelle. Kiitosta vaan. Nuorin puumme oli verkotettu ja se säästyi pupuilta. Ei tosin saatu sitten papanoitakaan.

Muut kasvit vielä lumen alla ja niiden talvehtiminen selviää keväällä.

Eipä ollutkaan kaikki vauriot vielä tässä. Rannan tuntumassa olevan vierasaittamme huopakatteesta on irronnut iso pala. Huomasimme tämän ihan juuri ja voi olla, että tuuli repäisi sen lopullisesti irti vasta ihan äsken. Onhan aitta kattoineen ollut säiden armoilla yli 12 vuotta ja tähän asti kestänyt paahtavat helteet, sadekesät ja lukuisat myrskyt, mutta luulisi kestoa riittävän moniksi vuosikymmeniksi. Kesän työlistaan voidaankin lisätä siis jo toinenkin kohta.

Kävelylenkillä (liukkaalla sellaisella) bongasin ensimmäiset pajunkissat. Kamera kieltäytyi jyrkästi tarkentamasta tuulessa heiluviin kissoihin, joten kuvaamisesta ei tullut mitään.
Maaliskuu. Mökkiviikonloput lähestyvät vauhdilla. Ihanaa!