Pääsiäisen aikaan

Pääsiäinen kului pääasiassa mökillä, vaikka yöpakkaset olivat melkoisen kovia. Päivällä lämpeni jo reilusti plussan puolelle ja toivoin hartaasti, että lumi jo sulaisi. Valitettavasti lähes metrisessä hangessa ei juuri sulamista havainnut.
Järven jäällä hiihtäminen ei ole tänä talvena onnistunut ollenkaan omituisen jäätilanteen takia. Jäällä on lunta ja vettä kerroksittain, eikä ladun teko onnistu.
Onneksi kauniista päivistä voi nauttia muutenkin, vaikka kulkemalla kamera kaulassa ja mittailemalla jääpuikkoja. Olin liikkeellä "uuden"(= vuosi sitten ostetun) objektiivini kanssa, johon en juurikaan ole ehtinyt (= saanut aikaiseksi) tutustua. Eipä ollut ihan helppoa, mutta harjoittelu jatkukoon.

Varsinaisen pääsiäisaterian söimme vasta kotosalla: salaattia keväisissä väreissä, lammasta ja valkosipuliparsakaalia sekä juustokakkuja purkissa. Pääruokaa en ehtinyt kuvaamaan, mutta se ei haittaa, sillä maku meni ulkonäön edelle. Kerrankos sitä niin pääsee käymään...

Keväistä salaattia

Juustokakut purkissa

Hyvää pääsiäistä!

Matka kuumaan Kuubaan 1: Havanna

Pitkään itänyt halu vierailla Kuubassa toteutui tänä vuonna. Päädyimme yhdistelmämatkaan ja vielä melko helppoon ja turvalliseen versioon eli matkatoimiston järjestämään. Loman alkuosa vietettiin Havannassa ja sen lähiympäristössä ja loppuosa rantakohteessa nimeltä Jibacoa.

Matkan tilasimme vasta loppuvuodesta. kun vihdoin ja viimein pääsimme yhteisymmärrykseen siitä mikä matkakohteemme helmikuussa tulee olemaan. Tuossa vaiheessa saimme reissusta jo jonkin verran alennustakin, vaikkei ihan äkkilähdöllä tuohon maahan lähdetäkään, sillä matkustamiseen tarvitaan turistikortti. Niitä saa Kuuban konsulaatista joko asioimalla paikan päällä tai hoitamalla asian postitse. Käytimme jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka tiedossa on pariskunta, joka joutui hiljattain noutamaan kortit Helsingistä, koska sieltä lähettäminen oli "unohtunut".  Turistikortit tulivat kuitenkin ajoissa, mutta vasta paria päivää ennen lähtöä, joten ehdimme niiden perään soitellakin jo kerran. Kortti osoittautui pieneksi vaatimattomaksi kaksiosaiseksi lappuseksi. Hintaa kuitenkin oli 47 euroa (+valokuva ja postikulut).

Finnairin sinisin siivin matkustimme sujuvasti ja mukavasti. Reilun 11 tunnin matka ei tuntunut mahdottomalta, vaikka istuimmekin käytävän eri puolilla. Ehkä juuri siksi.

Maahan saapuminen sujui yllättävän helposti ja muodollisuudet hoidettiin sutjakkaasti, mitä nyt välillä leimasin oli epäkunnossa. Eipä ihme, kun sillä iskettiin niin voimallisesti kaikkiin papereihin. Ei tosin passiin. Lentokoneessa piti täyttää paperilappunen, jossa piti selvittää mukana olevaa elektroniikkaa, matkatavaroiden arvoa ym. Tämä paperi kerättiin viimeisimpänä, mutta tuskin ilman sitä olisi maahan ollut asiaa.

Aikaero Kuubaan on seitsemän tuntia. Enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen olimmekin sitten ensimmäisten joukossa aamiaisella ilman herätyskelloa.

Kuvia eri puolilta Havannaa. (Kuvat puhelimella otettuja)

Vapauden aukio

Kuvia vanhasta kaupungista, jossa riittii nähtävää:

Olimme melko aikaisin liikkeellä ja vanha kaupunkikin heräsi kunnolla vasta puolen päivän maissa, jolloin joka kuppilasta kuului musiikkia. Lahjakkaita muusikoita tuntuu riittävän. Kuvassa oleva bändi oli reissun paras. Harmi, että heiltä ostamamme CD osoittautui Suomessa tyhjäksi...

Havannasta löytyy myös sademetsäalue, jota kutsutaan Havannan keuhkoiksi. Joen ympäristö on myös Santeria-uskonnon harjoittajien temmellyskenttää. Vesi ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.

Hemingwayn jalanjälkiä Havannassa ja sen lähiympäristössä riitti. Suosikkikuppiloita oli lukuisia ja pakko myöntää, että täällä kyllä saa maailman parhaat mojitot. Lukuisat turistit olivat saaneet samoista paikoista vihiä, joten porukkaa piisasi, mutta siitä huolimatta palvelu pelasi.

Hempan huvila oli hienolla paikalla kauniissa ympäristössä. Hyvä siellä on ollut kirjoitella.

Vähän vaihtelua mojitoille: rommia ja sokeriruokomehua.

Jälleen löytyi yksi Hemingwayn kantaravintola. Paikka oli hieno, mutta ruoka melko keskinkertaista.
Kuubalainen ruoka ei jättänyt erityisiä muistoja. Määrä tuntui korvaavan laadun: annokset olivat todella suuria, mutta varsin mauttomia. Mausteita ei juurikaan käytetä. Ei edes suolaa. Paikallinen olut oli hyvää ja kylmää; viinit sen sijaan hyvin vaatimattomia.

Kirppislöytöjä

Kirppisten kiertely on hauskaa ajanvietettä. Liian suuria odotuksia kun ei aseta, niin ei myöskään pahasti pety.  Valinnan teen täysin tunnepohjalta.  Toinen periaatteeni nykyään on se, että minulla täytyy olla mielessäni paikka tai käyttötarkoitus esineelle. Pelkästään kiva, kutsuva ulkonäkö ei vielä riitä.
Heikoin kohtani on astiat. Kaupunkikodin kaapit on täynnä, mutta mökille mahtuu. Ainakin jonkin verran vielä. Tosin paljon on tavaraa laitettu kiertämään, jotta uudemmille tulee tilaa. Olen opetellut luopumaan esineistä, jotka eivät oikeasti miellytä. Olkoot sitten perittyjä tai lahjaksi saatuja. Helppoa tämä opettelu ei ole ollut, kun säästäminen on perimässä tai jossain hyvin syvällä ainakin.

Tässä muutamia astioita, joita olen kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista löytänyt hyvin edullisesti.

Kultareunaiset kukkakuvioiset isot mukit löytyivät kierrätyskeskuksesta. Kunnoltaan ne ovat moitteettomat, luultavasti käyttämättömät. Iso koko tekee niistä mainiot teekupit kauniiseen kesäaamuun. Kultareunaiset astiat käyvät mökille mainiosti, kun ei ole houkutusta laittaa niitä astianpesukoneeseen.

Nämä kirppiseltä löytyneeet punaiset snapsilasit pääsevät pöytään ainakin aina elokuisissa rapujuhlissa. Harmi, että näitä on vain neljä kappaletta. Mutta näistä tykkäsin ostaessani ja tykkään edelleen. Värikin on säilynyt hyvin.

Kesä ja perhoset. Hyvä yhdistelmä, joten olen poiminut perhosia myös mökin sisustukseen ja astioihin, kun sopivia on kohdalle osunut. Nämä kolme pientä perhoslautasta ostin pelkästään kuvioiden takia. Kotitekoinen jäätelö maistuu kesäterassilla kauniilta lautaselta vieläkin paremmalta.
Olisipa jo kesä.

Tämä lasikippo kuuluu sarjaan: Osta minut, älä jätä enää yksin tänne. Tämä ainokainen päätyi mukaani eilen. Nuo pikkuiset pallukat ovat vain niin vastustamattomat. Tässä on lisäksi jotakin tuttua, mutta en keksi mitä. Jollakin pienellä herkulla tämän voisin täyttää. Ranskalaisilla pastilleilla esimerkiksi. Tai pikkuisilla pääsiäismunilla.

Sitruunainen juustokakku uunissa

Sitruunaiset leivonnaiset kiehtovat minua vuodesta toiseen ja erityisen hyvin ne sopivat kevääseen ja pääsiäiseen. Ja kesään.
Flunssa on vienyt voimani ja hermoni, mutta tänään kokosin itseni ja sain kuin sainkin juustokakun aikaiseksi. Hyydykekakkuja olen tehnyt niin paljon, että vaihteluksi halusin uuniversion.   Tiskiä tuli taas ihan kiitettävästi. Onneksi mies siivoaa aina jälkeni keittiössä, sillä siihen eivät heiveröiset voimani olisi tänään mitenkään riittäneet.

Sitruunainen juustokakku

200 g Kultamuro-keksejä

100 g voita

4 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina)

2 rasiaa sitruunatuorejuustoa

1 dl sokeria

2 rkl lemon curdia

1 luomusitruunan kuoriraaste

0,5 sitruunan mehu

0,4 dl perunajauhoja

Murustele keksit ja lisää sulatettu voi.

 Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. 

Painele muruseos vuoan pohjalle ja tästä keksimäärästä riittää hyvin reunoillekin.

Erottele keltuiset ja valkuaiset.

 Vatkaa keltuaiset, tuorejuusto, sokeri ja lemon curd. 

Lisää kuoriraaste, mehu ja perunajauhot. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. 

Yhdistä valkuaisvaahto ja keltuaismassa nuolijalla varovasti nostellen.

 Kaada massa vuokaan. (Käytin 20 cm irtopohjavuokaa) Paista 175 asteessa vajaa tunti.

Pinnasta tuli aika tumma, vaikka peitinkin kakun foliolla loppuvaiheessa.
Irtopohjavuokani alkavat olla tiensä päässä. Niin tämäkin vuoka lirutteli uunin pohjalle kivasti siivottavaa. Nyt oli ihan ihan pakko putsata uuni. Tätä hommaa en ole saanut siirrettyä miehen tehtäväksi.
Vaikein vaihe alkaa kakun uunista ottamisen jälkeen. Milloinkas sitä syödään ? - tyyppisiin kysymyksiin kun joutuu vastaamaan, että ei vielä, kun sen pitää ensin jäähtyä...

Odottavat palkittiin makoisalla kakulla. Tomusokeripilvellä hunnutettuna pintakaan ei tuntunut liian tummalta. Tämä olkoon yksi ehdokas pääsiäisen kakuksi. Silloin sen voisi koristella vaikkapa suklaamunilla.

Talvimökkeilyn mahdollistajia

Mökkimme  on kesämökki ja sellaiseksi aikanaan rakennettu. Mielellään kuitenkin tänne haluamme tulla muinakin vuodenaikoina, joten olemme tehneet muutamia ratkaisuja, joiden avulla talvisaikaankin täällä pärjää. Talviasuttavaksi mökkiä ei sentään ole remontoitu, eikä tästä vanhuksesta sellaista olisi helppo tehdäkään.
Mökissämme on kaksi osaa: vanha puoli ja uudempi puoli, jolla mökkiä on 80-luvulla laajennettu. Uusi osa on lähes pelkkää ikkunaa ja selkeästi kesäkäyttöön suunniteltu. Vanha hirsiosa taas pienine ikkunoineen lämpiää nopeammin ja pysyy helpommin lämpimänä. Asensimme siis näiden osien väliin haitarioven, jota pidämme talvisaikaan kiinni ja keskitymme vanhan osan lämpimänä pitämiseen. Tämä  oli ensimmäinen ratkaisumme ja se on osoittautunut toimivaksi. Kylmien ilmojen väistyttyä  ovi on sivussa lähes huomaamattomana.

Toinen ratkaisu oli vanhan takan ja ison tiiliseinän purkaminen. Huonosti vetävän punatiilisen takan tilalle hankittiin varaava takka, joka rapattiin valkoiseksi ja näin saatiin valoa koko huoneeseen. Lisälämpölähteinä meillä on pattereita.

Makuusopin seinällä hurisee etähallintalaite. Laitteen avulla saamme tekstiviestillä kytkettyä sähköt päälle tiettyihin pistorasioihin. Pistorasioihin kytketyt patterit käynnistyvät ja alkavat lämmittää ennen saapumistamme. Muitakin hienouksia laitteeseen on kytkettävissä, mutta meillä on käytössä vain tämä. Ehdottoman hyvä hankinta. Välillä Mökki lähettää tekstareita; jotenkin liikuttavaa.

Näiden kolmen lisäksi toki tärkeä on myös naapuri, joka auraa tienpätkältämme lumet.

 Talvimökkeily siis onnistuu, vaikka siinä on omat haasteensa. Lumen syvyys näyttää olevan 80 - 90 senttiä ja sitä on osittain saman verran myös katoilla. Lumitöiden tekoa riittää kyllästymiseen asti. Kaivoonkaan ei vielä ole kurkistettu, mutta se on arvattavasti jäässä. Miehellä on sitä varten jokin hyvin maskuliininen moukariviritys.

Aurinko paistaa kuitenkin suloisesti ja lämmittää jo jonkin verran. Taivaan sinisyys on uskomaton. Täällä on hyvä olla. Mietitään sähkölaskua sitten myöhemmin.