Jotain uutta, jotain vanhaa

Jotain remppaa pitää mökillä olla aina, muutenhan sitä vain öllöteltäisiin ja kuunneltaisiin lintujen laulua. Tämän kesän yllätysprojekti oli lattian maalaus. Olen sen verran sisustuslehtiä lukenut, että osasin kertoa miehelle, että naiset suunnittelevat ja miehet sitten toteuttavat. Minkä hän sille sitten voi? Maalikauppaan kepein askelin ja takaisin Betolux-pöntön kanssa. Ai, että lattia on hieno. Vaaleanharmaa. Tummat hiukseni erottuvat siinä kivasti.
Sisustusinto iskee silloin kun se iskee ja siihen pitää tarttua. Mies oli kaupassa (luultavasti rautakaupassa) ja sillä aikaa päätin kantaa sohvan ulos. Ei se ihan helppoa ollut ja sohva pisti vastaan viimeiseen asti. Sohvasta oli tarkoitus tulla kesäpeti alaterassille. Sellainen lötköttely- ja lukupaikka puolivarjoon valoverhovirityksien kera. Hah, sohva virui sateessa aikansa ja rottingissa alkoi olla kosteutta sen verran, että sohva oli pakko nostaa saunakamariin.
Tupaan tuli kuitenkin mukavasti tilaa, kun iso sohva on nyt poissa. Kaksi rottinkituolia saivat jäädä. Niiden ylimuhkeat ja kuluneet tyynyt roudattiin kaatopaikalle ja Ikean valkoiset istuintyynyt saavat riittää.

Vaaka päätyi ostoskoriin Lidlissä. Nyt se nököttää uuden apupöydän päällä. Apupöydän kokosin ihan itse. Pappani oli näet puutöiden opettaja.

Paikallisessa kierrätyskeskuksessa teemme kesän mittaan aina silloin tällöin kierroksen. Koskaan ei voi tietää, millaisia löytöjä saattaa tehdä.
Viimeksi hurahdin kukallisiin kultareunaisiin lautasiin. Mitähän herkkuja näiltä tarjoilisin?