Meinasin hiihtää

Lauantaiaamu ja ulkona uskomaton näky. Yöllä oli satanut viitisen senttiä valkoistakin valkoisempaa lunta ja lisää putoili harmaalta taivaalta hiljakseen. Vihdoinkin hiihtämään! No, näin jälkikäteen voin kuvitella, että se todellakin oli ensimmäinen ajatukseni. Vannon, että kyllä se ihan oikeasti mielessä käväisi. Hiihtoloman syy, ehkäpä. 
Keli ehti lämmitä hitaan aamiaisen aikana jo niin paljon, että ulos ehdittyäni lumesta oli enää häivähdys jäljellä. Se hiihtämisestä.

Viikonlopun jälkeen päivät ovat olleet kovin keväisiä, vaikkakin harmaita. Järveltä tuulee, ja koivut pudottelevat kilvan kuivia oksia.

Meinasin ottaa valokuvia. Vaikkapa linnuista tai kivoista oravista. Tuulta uhmaten nappasin kamerani, pistin kumisaappaat jalkaan ja kiertelin pitkin tonttia. Ulkona ei liikkunut muita otuksia kuin metsurin näköinen mies. Kuvasin sitten jäätä. Sepä onkin helppo kohde, joka pysyy hyvin paikallaan.

Ja iltasella lisää jäätä.