Marraskuu on kadonnut johonkin ja vaihtunut kuin vaivihkaa joulukuuhun.Enpä aio sen perään kysellä, sillä harmaiden, pimeiden ja sateisten päivien kiintiö alkaa olla täysi. Taidankin lämmittää vähän glögiä, sillä koko ajan palelee. Siitäs saat, marraskuu. Minä en välitä. Samat sanat joulukuu.
Viikonloput on ollut helppo viettää mökillä, koska ei ole ollut pakkasta, ei lunta. Tai yhden kerran oli, mutta vain vähän ja sitäkin riemua kesti vain hetken. Edes joutsenet eivät vieläkään ole ymmärtäneet lähteä etelään. Sunnuntaina ne uiskentelivat muina lintuina, sillä oletettu poikanen haukkui. Kyllä. Ihan kuin koiran haukahduksia, ei ollenkaan niitä töttörööjuttuja. Mielenkiintoista. Kääntelin kyllä päätäni varmistaakseni, ettei kyseessä oikeasti ole koira. Uuteen korvaani ei voi ihan täysin luottaa. Kuulo on tyydyttävä, mutta ilmeisesti paranemista vähitellen on luvassa.
Itsenäisyyspäivää oli helppo juhlistaa sisätiloissa. Televisiosta katselin ihmisiä, joiden nenästä tai hatun reunasta valui vesi. Linnanjuhlissa sentään näytti kuivemmalta. Boolia lukuunottamatta.
Menyy 6.12.2015 näytti tältä: