Marraskuu, joulukuu, kuka näitä laskee?

Marraskuu on kadonnut johonkin ja vaihtunut kuin vaivihkaa joulukuuhun.Enpä aio sen perään kysellä, sillä harmaiden, pimeiden ja sateisten päivien kiintiö alkaa olla täysi. Taidankin lämmittää vähän glögiä, sillä koko ajan palelee. Siitäs saat, marraskuu. Minä en välitä. Samat sanat joulukuu.

Viikonloput on ollut helppo viettää mökillä, koska ei ole ollut pakkasta, ei lunta. Tai yhden kerran oli, mutta vain vähän ja sitäkin riemua kesti vain hetken. Edes joutsenet eivät vieläkään ole ymmärtäneet lähteä etelään. Sunnuntaina ne uiskentelivat muina lintuina, sillä oletettu poikanen haukkui. Kyllä. Ihan kuin koiran haukahduksia, ei ollenkaan niitä töttörööjuttuja. Mielenkiintoista. Kääntelin kyllä päätäni varmistaakseni, ettei kyseessä oikeasti ole koira. Uuteen korvaani ei voi ihan täysin luottaa. Kuulo on tyydyttävä, mutta ilmeisesti paranemista vähitellen on luvassa.

Itsenäisyyspäivää oli helppo juhlistaa sisätiloissa. Televisiosta katselin ihmisiä, joiden nenästä tai hatun reunasta valui vesi. Linnanjuhlissa sentään näytti kuivemmalta. Boolia lukuunottamatta.

Menyy 6.12.2015 näytti tältä:

  

Korvakuulumisia

Korvaleikkauksesta on kulunut nyt kaksi viikkoa. Umpeen täytetystä korvasta on osa voiteesta tullut ulos, mutta hyvin, hyvin hitaasti. Voiteen poistumisen lisäksi sieltä on alkanut tulla jotain muutakin ulos. Aluksi se näytti ihan hammaslangalta, mutta onkin jotain paksumpaa ja takkuisempaa... Onneksi korvapoli jaksaa ystävällisesti vastata kysymyksiini. Annetaan tulla vaan. Leikkelen vaan enimpiä pois. Mitään sinne ei kuulemma ole varsinaisesti "unohtunut". Tämän haluan uskoa. 

Ehkä tästä tukoksesta johtuen kuulen edelleen hyvin epämääräisesti. Korva kohisee hiljaisuudessa jonkin verran ja yllättävät kovat äänet kaikuvat epämiellyttävästi. Astioiden kalistelu keittiössä on ikävää. Parasta pysyä poissa sieltä. Vessan vetäminen kaikuu ikävästi. No, se on pakko tehdä.

Nyt vain pitää odotella, että korva paranee, toivottavasti myös kuulo vähitellen. Jännittävää on odotella, mitä kaikkea korvasta ilmestyykään. Näin jo unta jostain työkalusta. 

Kukkivia ruusuja marraskuussa 

Joko se meni? Se halloveeni.

Zombit, hirviöt, noidat, hämähäkit, muumiot, kurpitsat, luurangot, veriset sormet ja ties, mitkä muut elimet.  Karkit ja kepposet. Ihan sinuiksi en vielä ole tämän kaiken kanssa päässyt, enkä varmaan pääsekään. Halloween ei kuulu omaan lapsuuteeni, eikä edes omien lapsieni lapsuuteen. Huh, kuulostaapa siltä kuin olisin ikivanha...

Viikonloppuna kuitenkin muun kokkailun ohessa annoin teemalle hieman periksi ja tein nopean ja helpon jälkkärin, jonka koristelun ideana on kaatopaikkaa tonkivat rotat :) Kivoja lautasliinoja, iloisia rottia ja pääkalloja. Ei kovin pelottavaa, mutta ihan hauskaa. 

Rottaisan jälkkärin ohje löytyy Ideakeittiöstä

Kahvin kanssa

Toipilaan päivä rytmittyy kahvin avulla. Aamupäiväkahvi, päiväkahvi, jälkiruokakahvi...  Iltakahvista olen kuitenkin luopunut, vaikka olisihan se hyvä päätös päivälle. Kattoon tuijotteleminen ja unen odottelu taas yöaikaan ei olisi ollenkaan mukavaa.
Kahvi toki maistuu sellaisenaankin, mutta leivonnaisen (tai ainakin suklaapalasen) kera vielä paremmalta. Joku piirakka voisi olla kiva... Näissä leipomusasioissa saan aina mieheltä vankan kannatuksen. Kyllä, kahvin kanssa hunajaista juustopiirakkaa!

Hunajainen sitruuna-juustopiirakka

pohja:

2 rkl seesaminsiemeniä

n. 3 dl luomuvehnäjauhoja

0.25 dl sokeria

100 g margariinia (voita)

1 kananmuna

täyte:

200 g sitruunatuorejuustoa

3 rkl tomusokeria

0.5 dl hunajaa

1 dl kermaa

1 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa

Paahda siemenet kuivassa paistinpannussa. Yhdistä pohjan ainekset taikinaksi. Monitoimikone olisi näppärä, itse käytin vatkainta. Onnistui silläkin.
Painele taikina irtopohjavuokaan (26cm)  ja esipaista 225-asteessa 10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja paista 15 -  20 minuuttia.
Tarjoile jäähtyneenä. 
Pohjasta tuli mukavan rapea, hieman keksimäinen. Kokonaisuutena piirakka on maistuva, muttei kovin makea.

Lisää kahvin kanssa tarjottavaa löytyy Ideakeittiöstä

Kuka poistaa sidokset?

Korvalääkäri tietenkin, mutta sunnuntaina olin jo avulias ja aloitin poiston itsekin. En tosin tarkoituksella. Halusin vain vaihtaa siistin vanutupon pyhäpäivän kunniaksi ja mielenkiintoista kyllä vanutuppoa seurasi jotain muutakin. Ei kuitenkaan mitään hätää, sanottiin maanantain korvapolilla, kun sinne soittelin ja tunnustin tekoni. En kuulemma itse saa mitenkään kaikkia täytteitä sieltä pois.
Tänään poistettiin loput. Lääkäri kysyi, kuulenko. Vähän tuohon oli helppo vastata, koska  a) mies oli puolen metrin päässä b) puhui reippaalla äänellä c) en tosin osannut sanoa, kummalla korvalla kuulin. Tällä hetkellä vaikea sanoa asiasta sen enempää, sillä korva on täynnä antibioottisalvaa. Seuraava kontrolli kuukauden kuluttua ja silloin tutkitaan kuuloakin ihan oikeasti.

Olen testaillut kuuloani kuitenkin musiikin avulla:

Ei toistoa saa/variointeja vaan/

juuri tällaista kauneutta/

ei saa samanlaista/

Tartutaan kii/

painetaan sydämiin/tämä hetki/tämä onni//

Se tuli tervehtimään/ei se pitkäksi jää/siis sulje jo muut/anna itsesi nyt

 

Chisu: Onni

Käsityöt ovat sopivaa rauhallista toipilashommaa ja sain kolmannen torkkupeittoni valmiiksi paljon aikaisemmin kuin kuvittelin. Syynä saattaa kyllä olla se, että siitä tuli pienten unien peitto pienehköille ihmisille...

Luulin, että tuo on peitto jää viimeiseksi vähään aikaan, mutta eipä aikaakaan, niin huomaan taas olevani ruutujen kimpussa. Vähänkö nämä koukuttaa? Ihan käsittämätöntä. Värimaailma tosin aivan toisenlainen tällä kertaa. Sopisikohan keltainen mukaan?

Aika hoitaa

Follow my blog with Bloglovin

Leikkauksesta toipuminen jatkuu, vaikka selvästi vie aikaa. Unentarve on suuri. Pitkien yöunien jälkeen päiväunet maistuvat silti oikein hyvin. Sateinen ja harmaa ilma lisäävät raukeutta.

Leikkauksessa korvakäytävää leikattiin hieman auki ja sen vuoksi korvalehden yläreunassa on muutama tikki. Päähän yöksi laitettavan todella soman verkkosukan ja pistelevien tikkien vuoksi nukkuminen oikealla kyljellä ei oikein onnistu. Yöuni on siis aika pätkittäistä.
Kävellessä välillä tuntuu kuin kävelisi vähän vinossa, muuten liikkuminen sujuu ongelmitta. Särkyä ei onneksi juurikaan ole. Ilta-aikaan olen ottanut tavallisen särkylääkeen ja se auttaa nukahtamaan. 
Makuhermoa leikkauksessa joudutaan venyttämään ja kielen oikealla reunalla olenkin huomannut, että monet maut tuntuvat kylmiltä. Ehkä se on sama kuin metallinen maku, josta puhuttiin jossain artikkelissa.

Korvaani asennettiin titaaninen implantti, mäntä, joka auttaa ääniä siirtymään sisäkorvaan. Toivottavasti se viihtyy korvassani. Yritän kuunnella paljon mukavia asioita jatkossa.
Korva on edelleen tamponoitu umpeen, joten kuulosta ei vielä voi sanoa mitään. Kuitenkin kovat äänet tulevat läpi yllättävän jopa luonnottoman kovan kuuloisina. Suihkukopin suhina tuntuu rajulta.
Suihkusta puheen ollen, hiusten pesuun pitää keksiä kohta jokin viritys.

Korvaleikkaus

Minut oli kutsuttu sairaalaan jo seitsemäksi. Sain rannekkeen, sairaalavaatteet tukisukkineen ja erinomaisen ystävällistä kohtelua. Sairaanhoitajan haastattelun ja parturoinnin (korvan ympäriltä ajeltiin hiukset pois)  jälkeen minua tultiin hakemaan leikkaussaliin. Olin etukäteen hieman jännittänyt, mutta rauhallinen ilmapiiri rentoutti. Salissa tehtiin valmisteluja ja sain suoneen ensimmäisen aineen - mitä sitten olikaan.  Tehokkaalta vaikutti, koska siihen putosin.
Seuraava havainto oli pää paketissa heräämössä noin kolme tuntia myöhemmin. Päätä särki kovasti, myös korvaan sattui. Pyörryttikin hieman. Sain kivunlievitystä useaan kertaan, mutta pääsärky oli sitkeä. Pahoinvointia ei onneksi ollut. Leikannut lääkäri kävi tervehtimässä ja kertomassa,  että leikkaus oli onnistunut. Omaa osuuttani keskustelussa en juurikaan muista.
Puolen päivän jälkeen pääsin osastolle. Heikko olo oli. Tiputuksessa edelleen ja happiviikset naamalla. Niin huono olo ei kuitenkaan ollut, etten hieman somettamaan olisi pystynyt. Päätä särki kuitenkin edelleen, mutta lääkkeillä se helpotti. Iltapäivällä sain kupin kahvia. Jippii!
Eka vessareissu oli hutera. Äkkinäiset liikkeet huimasivat, mutta hyvin meni. Olo parani tunti tunnilta.
Päivällisen makkarakeitto maistui mainiolta, vaikka sairaalaruokaa olikin. Iltateetä odotin jo innolla.

Erään korvan tarina

Aloitetaanpa sitten aika alusta eli oudon korvan tarina.

Kolmekymppisenä valittelin tukkoista korvaani työterveyslääkärille. Duact-reseptin kanssa lähdin. Samaa lääkettä tarjottiin vuosien varrella useasti, mutten koskaan siitä apua kokenut saavani. Korva oli "outo",  kuin lukossa, välillä  se taas suhisi ja piti omaa elämäänsä ja omia ääniään. Tinnitus haittasi usein nukahtamista. Välillä korva oli ääniyliherkkä. Kovaäänisten ihmisten seura sai kananlihalle.
Nelikymppistarkastuksessa kehotettiin putsaamaan korvasta vaikku. Vuodet vierivät ja sain lähetteen erikoislääkärille. Ilmastointiongelmaa korvassa oli selitys ja yksi Duact-resepti lisää. Totuin vuosien mittaan korvaani ja myös vähitellen siihen, että kuulo heikkeni,  mutta hyvin hitaasti. Vihdoin kuuloani alettiin seurata tarkemmin ja muutama vuosi sitten varmistui, että korvassani on mitä todennäköisimmin otoskleroosi.
Otoskleroosihan on sairaus, jossa sisimmäinen kuuloluu eli jalustin, kiinnittyy virheellisesti sisä- ja välikorvan väliseen soikeaan ikkunaan.  Tämä vaikeuttaa äänten kulkeutumista sisäkorvaan. Otoskleroosin syytä ei tiedetä, vaikkakin tuhkarokkoa on jossain tutkimuksissa epäilty osasyylliseksi.

Vihdoin aloin olla kypsä leikkaukseen. "Mitä" -sanan esiintymisfrekvenssi puheessani oli taaja, suuntakuulo mennyttä, hälyssä olin pulassa, kun en pystynyt seuraamaan keskustelua, vaikkakin olin oppinut kääntelemään päätäni, asettumaan parempi korva puhujaan päin. Hyvä puoli korvassa oli se, että oli helppo nukahtaa, kun painoi terveen korvan tyynyyn, niin hiljaisuus alkoi.

Syysloman aikoihin

Mökkikausi lähes lopuillaan,  vaikka tämä syksy onkin hellinyt keleillään. Syyslomaviikolla ehdimme käydä sekä Ruotsissa sukuloimassa (ajokilometrejä reilut 1600) että laittamassa mökillä loputkin paikat kuntoon. Hiirten sinisiä herkkuja unohtamatta. Myös omenapuiden ympäristö on miinoitettu.

Maanantaina en poikkeuksellisesti palannutkaan työn ääreen,  vaan marssin sairaalaan. Tässä vaiheessa blogistani tuleekin nyt sitten joksikin aikaa sairaskertomus... 

Syyspuuhissa

Syyskuu on ollut uusi ja parempi kesäkuu. Kiitos. Vähitellen on taivuttava kuitenkin siihen, että mökkikausi alkaa olla lopuillaan. Otin siis pyykkipojat pois narulta.

Kasvihuoneessa vielä sinnittelee näilläkin keleillä tomaatteja ja chilejä. Vähän hidasta on kypsyminen ollut, mutta sitäpä iloisempi yllätys on jokainen punaposkinen hedelmä (vai marjojako ne ovat?).

Sadon kypsyttelyä seuratessa, myös omassa päässä kypsyy jo seuraavan kasvukauden suunnittelu. Olen taipuvainen luopumaan tomaattiviljelystä. Ne eivät vaan ole minun lajini. Sitä paitsi tomaatin varret ja lehdet haisevat pahalle. Chilit sen sijaan ovat osoittautuneet myös tällaisen heikommankin kesän (ja viljelijän) kasveiksi. Sato eri lajeissa on ollut vaihteleva, mutta kokeilemalla selviää, mitkä lajit parhaiten menestyvät. Keskikokoiset olen jo kantanut tupaan, mutta isoimmat joutuvat jäämään kasvihuoneeseen. Kovin kylmiä öitä ei vieläkään ole luvassa, joten eivätköhän ne siellä pärjää.

Tänä kesänä kokeilussa oli kuusi lajia:

Cayenne. Punaisia ja pitkiä, kuten huomaatte.

 

Hot Tomato. Pienehköjä ja vihreitä. Eivät tähän mennessä ole vielä punastuneet.

 

Bolivian Rainbow. Nämä ne vasta pikkuisia ovat. Kasvi on kaunis ja kukkii runsaasti, mutta hitaasti. Punaiseksi näistä ei ole vielä yksinkään ehtinyt, mutta hauskannäköisiä ovat kuitenkin.

 

Dedo de Moca. Tämä on ollut kiitollinen kasvatettava. Tuottaa runsaasti satoa!

Trepadeira Werner. Mitähän näistä nyt sanoisi. Aika blondeja. Runsaasti Verneri on kukkinut, mutta hitaasti tuottaa marjoja.

Super Chili. Nimensä veroinen! Erittäin helppo kasvatettava ja runsaasti satoa tuottava.

Seuraavaksi onkin mietittävä, miten sato säilötään. Pakkaseen? Kuivatukseen? Kallistun kuivattamisen puolelle, koska pakastimen kätköihin minulta unohtuu yleensä yhtä sun toista. Kuivuria en vielä tällä satokaudella aio hankkia, joten muita virityksiä on kehiteltävä.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Jotain remppaa pitää mökillä olla aina, muutenhan sitä vain öllöteltäisiin ja kuunneltaisiin lintujen laulua. Tämän kesän yllätysprojekti oli lattian maalaus. Olen sen verran sisustuslehtiä lukenut, että osasin kertoa miehelle, että naiset suunnittelevat ja miehet sitten toteuttavat. Minkä hän sille sitten voi? Maalikauppaan kepein askelin ja takaisin Betolux-pöntön kanssa. Ai, että lattia on hieno. Vaaleanharmaa. Tummat hiukseni erottuvat siinä kivasti.
Sisustusinto iskee silloin kun se iskee ja siihen pitää tarttua. Mies oli kaupassa (luultavasti rautakaupassa) ja sillä aikaa päätin kantaa sohvan ulos. Ei se ihan helppoa ollut ja sohva pisti vastaan viimeiseen asti. Sohvasta oli tarkoitus tulla kesäpeti alaterassille. Sellainen lötköttely- ja lukupaikka puolivarjoon valoverhovirityksien kera. Hah, sohva virui sateessa aikansa ja rottingissa alkoi olla kosteutta sen verran, että sohva oli pakko nostaa saunakamariin.
Tupaan tuli kuitenkin mukavasti tilaa, kun iso sohva on nyt poissa. Kaksi rottinkituolia saivat jäädä. Niiden ylimuhkeat ja kuluneet tyynyt roudattiin kaatopaikalle ja Ikean valkoiset istuintyynyt saavat riittää.

Vaaka päätyi ostoskoriin Lidlissä. Nyt se nököttää uuden apupöydän päällä. Apupöydän kokosin ihan itse. Pappani oli näet puutöiden opettaja.

Paikallisessa kierrätyskeskuksessa teemme kesän mittaan aina silloin tällöin kierroksen. Koskaan ei voi tietää, millaisia löytöjä saattaa tehdä.
Viimeksi hurahdin kukallisiin kultareunaisiin lautasiin. Mitähän herkkuja näiltä tarjoilisin?

 

Yks per päivä

Lomallaan sitä ihminen tarttuu kaikenlaiseen puuhasteluun välttääkseen niitä tärkeämpiä ja ikävämpiä. Ikkunat kaipaisivat kipeästi pesua, mutta onneksi sadekuuro yllättää aina juuri silloin, kun olen aikeissa hakea pesuvälineitä. Hämähäkinverkkoja käyn sentään huiskimassa silloin tällöin pois. Sekin on niin maailman toiseksi turhinta hommaa. Ennen kuin olen yhden ikkunan huiskinut, niin jo on uusi verkko työn alla.
Sateiset päivät saivat tarttumaan myös virkkuukoukkuun ja isoäidin neliöiden rauhoittava muoto sopii myös kesäpäiviin, ainakin niihin sateisiin. Väriajatuksena oli alkukesän lemmikit, mutta jotenkin tämä väritys tuo nyt kuitenkin vauvanpeiton mieleen. Ehkä liitän palaset yhteen jollain räväkällä värillä esimerkiksi mustalla tai violetilla. Katsotaan nyt, sillä tällä "yks per päivä" -vauhdilla liittäminen on edessä vasta joulukuussa.

Sadetta mä kuuntelen

Tässä kuussa on saanut paljon liikuntaa jo siitä, kun roudaa terassin pöydälle liinan ja tuoleihin tyynyt. Kymmenen minuutin kuluttuahan ne  on haettava pois vesisateen tieltä. Mistä tämä kaikki vesi oikein tulee?

Mutta hyviäkin puolia kosteassa kesässä on. Voi, tätä vihreyden määrää! (Voi, tätä rikkaruohojen määrää!) Kasvimaalle ei ole tarvinnut juurikaan vettä kantaa ja kasvilaatikoissa vihertää jo mukavasti. 

Sadekuurojen välissä on toki aurinkokin paistanut ja kesäiset kukkakuvat sen todistavat (ne kukat, jotka eivät ole hukkuneet)

 Sadepäiviksihän löytyy helposti tekemistä. Aina voi lukea, virkata tai TADAA! - kierrätysaskarrella:

Tyypillinen iltataivas. Illan rusko on ollut aamun pasko. Kyllä sananlaskut tietää.

Kannattiko luvata?

Kuukausi vierähtänyt kesän vietossa. Villasukat ja fleecet ovat tulleet entistä rakkaammaaksi. Myös äkkilähtösivustoihin olen solminut lähes päivittäisen suhteen. 
Kuukauden verran on kulunut myös lupauksien täyteisestä postauksestani. Siispä on aika katsoa, miten sujuu...

1. mattojen pesu: 2 pestyä edelleen märkää mattoa, joiden pesun aikana kaksi raekuuroa. 

2. perennapenkit: kaksi puolittain ylöskaivettua penkkiä. Ei voi uudistamiseksi kutsua. Katsotaan, mitä sieltä nousee. Jos nousee.

3. Laatikkoviljely: kaksi puista laatikkoa ja kaksi muovista olleet tämän kesän pelastus. Missäpä muualla pikkuiset taimiruiset olisivat pärjänneetkään? Eikä kitkemistä! 

4. Omenahillo: haaveissa kyllä. Kaksi Pirja-puuta istutettu. Tämän jälkeen tietenkin on hyvä lukea se kyljessä oleva lappunen, jossa pienellä painetussa tekstissä mainitaan, että pitäisi sitten olla toistakin lajia. Jaaha. Naapurissa on. Riittääks se?

5. Ahkera bloggaaja: hahahahahahhaahhahahha....Syytän kyllä teleoperaattoriani myös. Yhteys on heikko. Tämänkin kirjoittaminen kasvattaa kärsivällisyyttäni äärimmilleen!

6. Kesästä nauttiminen: vilukissalle tämä ei ole ollut helppoa. Auringossa dekkarin lukeminen drinksu kädessä? No, laiskat aamut ja makoisat mökkisaunat. Niitä en unohda ja niistä nautin.

7. Asuntovaunuprojekti: ei ole edistynyt lainkaan. Siellä se vieläkin pressun alla odottelee. Olen pari kertaa käynyt kurkkimassa. Hyvin se siellä voi.

8. Pudotettuja kiloja: +1

 

Täällä taas!

Eilen juuri postasin ja nyt sitä ollaan täällä taas! Surkean levoton oli viime yö ja sängyssä pyöriskellessäni muistin muun muassa, mitä eiliseltä listaltani unohtui...

8. Laihdutan viisi kiloa.

Lupauksia, lupauksia ja vielä kerran lupauksia

Toukokuu hyvällä mallilla ja olo sen mukainen. Välillä väsyttää ja välillä väsyttää hieman enemmän.
Ajatukset viikollakin mökillä, mutta eipä ne hommat siellä ajatuksen voimalla etene. Siispä aika tehdä LISTA. Näitä laadin muutenkin pitkin vuotta, joten mikseivätpä ne sopisi tähänkin!

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että (teen nämä, ellei helle sekoita päätäni):

1. Tänä kesänä pesen matot. Kaikki. Myös ne varastossa hiiren pesävärkkeinä olleet. Jollen pese, niin hankkiudun niistä tavalla tai toisella eroon.

2. Uudistan kaikki perennapenkit. Kaivan kaikki epätoivoiset taimet ylös. Jaan (tai mitä niille nyt olisi hyvä tehdäkään) ja luultavasti hankin uudet taimet. Tai siirryn ruukkuviljelyyn. Veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Tunnusta hävinneeni taistelun rikkaruohoja vastaan. 6-0. Jatkoajalla.

3. Siirryn hyötypuutarhassa laatikkoviljelyyn. Liittyy kohtaan 2. Tämä on hyvällä alulla, sillä ensimmäinen viljelylaatikko on valmis.

4. Teen omenahilloa. En ehkä vielä tänä kesänä, mutta joskus vielä. Kuopat puille on kaivettu.

5. Olen ahkera blogin kirjoittaja. Varsinkin, jos saavat yhteydet pelaamaan myös mökillä. Olemme jossain katveessa.

6. Jotain muuta, mitä? Nautin kesästä.

7. Yksi juttu vielä: asuntovaunuprojekti olisi hyvä saada valmiiksi. Ihan pari pikku juttua enää.

Tämä pasta sai minut ihastumaan

Näin nätisti Henri Alén kertoo uudessa Maku-lehdessä. Tällainen keski-ikäinen täti-ihminen (kyyninen?) ei usko ennen kuin kokeilee. Ja vaikka heillä tämänkaltainen on arkiruokaa ja vieläpä lohtusellaista, niin minä tein sitä sunnuntaina.
En tiedä, mihin tässä pitäisi ihastua, kun meillä asuu jo mies. Ihastuin sitten pastaan tai paremminkin tuohon kastikkeentapaiseen, joka on nopea (ei kypsentämistä) ja maistuva! Sattuneista syistä jouduin tekemään oman versioni, kun en parissa tunnissa ehtinyt kasvattaa vesikrassia, eikä kaupassa ollut kevätsipuliakaan. Innostuin lisäämään avokadonkin, kun se avokadopasta on kuulemma suurta herkkua. 
Niinpä Vuohenjuusto-vesikrassi -pastasta tuli Appelsiinipastaa.

Appelsiinipastaa kahdelle

200g tulppaanipastaa (sopii kevääseen)

1 iso appelsiini (kuori + mehu)

100 g pehmeää vuohenjuustoa

2 salottisipulia

50g vihreitä viinirypäleitä

1 kypsä avokado

kourallinen persiljaa

suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

nokare voita

Pese appelsiini huolella, raasta kuori ja purista mehu.

Hienonna sipulit.

Huuhtele viinirypäleet ja puolita ne.

Halkaise avokado ja pilko hedelmäliha kuutioiksi.

Hienonna persilja.

Sekoita vuohenjuusto, mehu, kuoriraaste, sipulisilppu, rypäleet, persiljasilppu ja  avokado. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää loraus oliiviöljyä.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Valuta pasta ja sekoita joukkoon nokare voita.

Yhdistä kaikki ja nauti!

Mökillä oli vielä aika talvista. Jää kestää hyvin lenkkeilyä, mutta nastat saa olla alla. Vettäkin jäällä oli muutamia senttejä. Joutsenet mekastivat tutun kuuloisesti. Voi, miten tekisi jo mieli päästä puutarhahommiin, mutta on vaan maltettava odottaa. Tyydyin vähän siivoilemaan. Se ei ole ollenkaan yhtä hauskaa kuin mullassa möyriminen.

Pietarissa

Talvilomakohde oli tällä kertaa Pietari.
Tämä oli ensimmäinen käyntini Venäjällä. Matkaa edeltävät pari iltaa vietin opiskellen kyrilisiä kirjaimia. Latasin tablettiin pikkulasten pelin ja jopas oppi meni helposti päähän. Polleana sitten lueskelin kaikki kyltit ja mainokset. Tosin enhän niistä paljon ymmärtänyt, mutta jotain hajua sentään oli.
Laivamatka, hotelli, itse Pietari täyttivät odotukset. Parasta oli todella hyvä palvelu ja hyvin ystävälliset ihmiset. Edullinen hintataso sekä Pietarissa että laivalla oli myös plussaa. Ruokakin oli varsin mainiota.

Tässä hieman kuvia:

Kevät tulee - oletko valmis?

Olen lähtökuopissa. Viime keväänä jäin hetkeksi kiinni lähtötelineisiin ja maaliin tulin sitten kun tulin. 
Tavallaan otin nyt varaslähdönkin, sillä tein tarvittavia ostoksia jo viime vuoden puolella alelaareista:

Paper pot maker! Voiko olla nätimpi kapine ja vieläpä puinen. Vaikka tällä ei tekisi yhtään mitään, niin tykkään siitä silti. Niin villiksi en vielä ole heittäytynyt, että olisin kokeillut, miten se tehtävänsä hoitaa. Pikkupeflettejä (tai mitä nuo nyt ovatkaan) ostin kun puoleen hintaa sain, joten eikun kokeiluun nekin.
Pikkupussukoitten sisältö vasta jännittääkin! (Eivätkä ne siis ole alennusmyynnistä vaan netistä). Monen sortin chiliä luvassa tänä kesänä. Tai syksyllä, jos jatkan chileistä kirjoittamista sen sijaan, että laittaisin ne kasvamaan!

Yrttikuulumisia vielä lopuksi.
Kyllä ne hengissä näyttävät pysyvän. Nyt siellä on vähän ahdasta, kun tungin salaatinkin sinne viihtymään. Alan oppia paremmin kastelun saloja ja olen pitänyt myös ovea enemmän auki ja tuuletellut, jottei asunto käy liian kosteaksi. Onpa ollut mukava lisäillä ruokiin tuoreita yrttejä!

Viides matkustaja

Joka päivä seuraan puutarhani kukoistusta. Viikko vierähtänyt ja yrtit ovat hyvässä hapessa. Voiko kasveista sanoa noin? Ehkä ei. No, sanoinpa kuitenkin.

Persilja on mielestäni hieman kasvanut. Basilika on runsas ja kurkkii lähes laitteesta ulos. Rosmariini ok. Ainut, jonka kanssa näyttää olevan ongelmia on timjami. Hentoinen timjami ei näytä kaipaavan yhtä paljon vettä kuin muut yrtit. Nostin purkin erilliseen kippoon ja kastelen sitä vähemmän. Vaivalloiselta näyttää kuitenkin timjamin vointi tällä hetkellä. 
Kitchen Gardenin oppaassa sanotaan, että puutarha on neljälle yrtille. Ohjeitahan täytyy usein soveltaa, joten eilen sinne muutti viides asukas. Tilaa on ihan hyvin, joten katsotaan, miten tilli asettuu taloksi. Iloisesti se ainakin tänään kurkisteli yläaukosta ulos!

No, onkos tullut kevät?

Ei ole. Mutta sielu ja ruumis lepää ajatuksesta. Ulkona on k-y-l-m-ä, mutta minä se vaan ostelin innoissani kirjan, jota selailemalla matkaan kohti kevättä ja kesää...

Oi, mitä ohjeita! Miltä kuulostaa pähkinäsuklaajäätelö ja paahdetut vaahtokaramellit? Tai rommi-toffee-rusinajäädyke? Entäpä jäinen sitrusterriini?
Kirjan lopusta löytyy myös mielenkiintoisia ruokaisia jäätelöitä kuten vuohenjuusto-balsamicojäätelö.
Pakko kokeilla viikonloppuna. Sopisiko blinien jälkiruuaksi jokin kevyt sorbetti?
Kirjan tekijät muuten ovat Chris & James Tanner.

Vihreää näkyvissä

Olen viettänyt aikaa reseptien, ruokakuvien ja keskustelujen parissa Ideakeittiössä ja kiitoksena siitä olen nyt keittiöpuutarhan onnellinen omistaja!
Kesällä olen yrttien suurkuluttaja, sillä niitä kasvaa kasvimaalla, ruukuissa ja kasvihuoneessa. Kaupunkiin palattuamme otan osan niistä mukaan ja urheasti ne taistelevat ikkunalaudalla vähenevässä valossa, kunnes niille on sanottava hyvästi. Aikani kannan yrttejä kaupasta ja ne ehtivät yleensä nuupahtaa ennen kuin ruoka on valmis. Monenlaista hoitoa olen kokeillut, mutta lopputulos on ollut aina sama. 
Nyt siis keittiössä puhisee Kitchen Garden. Höpsistä, ei puhise, sillä laite on täysin äänetön.

Timjami, persilja, rosmariini ja basilika pääsivät uuteen kotiin eilen. Toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Persilja oli ostettaessa hieman pienikokoinen ja basilika taas vastaavasti niin iso, että se piti tunkea sisälle. Kovakourainen kohtelu saattoi vaikuttaa siihen, että se oli aamulla hieman apea. Lisäsin vettä ja päivän aikana se olikin piristynyt.
Jännityksellä nyt sitten seuraan, miten yrtit viihtyvät. Niiden pitäisi jopa kasvaa!