Suu makiaksi ja äkkiä

Välillä tulee näitä päiviä, jolloin voi ihmetellen todeta, että tätäkään en tiennyt. Ihan oikeasti en ollut ajatellutkaan, että mikrossa voi "leipoa". Sulattaminen ja lämmittäminen ovat sentään tuttuja juttuja, mutta että mikrokakku...
Pikaista suklaakakun reseptiä etsiskellessäni löysin useitakin ohjeita, joissa ainekset sekoitellaan ja kypsennetään hetkinen - mikrossa. Suhtauduin asiaan tietenkin terveen epäluuloisesti, mutta väsynyt ja kiireinen ihminen on valmis kokeiluun, jos tuloksena luvataan suklaakakku ja seuraava päivänä on kokous, johon aikoo viedä jotain itse tehtyä kahvipullaa.
Yhdistelin ohjeita, sulattelin, sekoittelin, voitelin, jauhotin ja kippasin uunivuokaan. Ei mennyt montaa minuuttia siihenkään.
Kypsennysvaihe oli varsin jännittävä. Kakku nimittäin kohosi moninkertaiseksi ja pysyi uunivuoassa juuri ja juuri. Olisihan siinä ollut oma hupinsa kaapia se mössö mikron pohjalta. Näin ei siis kuitenkaan käynyt. Kyllä siitä kakku tuli ja maultaan ihan hyvä. Ulkonäköpisteitä ei tälle kakulle voi hirveästi jaella, mutta onneksi tomusokerihunnulla voi tehdä ihmeitä. Ainakin lähes.

4 minuuttia - ja siinä se on!

Tomusokerihunnutettuna

Pikainen suklaakakku

100g Pandan tummaa suklaata

100g voita

3 kananmunaa
n.1dl ruokosokeria

vajaa 1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sulata voi ja suklaa. Sekoita kananmunat ja ruokosokeri. Yhdistä kaikki aineet. Laita taikina voideltuun ja jauhotettuun isoon vuokaan. Kypsennä täydellä teholla 4 min.

Tulkoon talvi!

Missä se kunnon talvi viipyy? Rasittavaa tämä päättämättömyys. Eilen vesikeli, tänään pakkasta ja tapaturmaisen liukasta. Minun talveeni kuuluu viisi astetta pakkasta ja parikymmentä senttiä lunta. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa?

Sitäpaitsi sukkia riittää:

Mies sanoi, että mennään

Vähän minä siinä ensin vikisin, että tarkeneeko sitä ja onko se nyt viisasta, kun myrskyäkin lupaavat ja jaksaako sitä taas ulkohuussiin tepastella... Niin me sitten pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja  vietimme viikonlopun mökillä pikkujouluillen. Mökkitiellä oli muutama sentti lunta, joten aurausta ei tarvinnut vielä tilata naapurilta. Pakkastakin oli sen verran vähäsen, että tuvassa tarkeni mainiosti. Järveltä tosin puhalsi lauantaina sellainen vinkka, että lattian rajassa villakoirat hyppelivät.
Viikonloppuna söimme jouluista ruokaa: leikkeleitä, sienisalaattia, kylmäsavulohta, kinkkua ja bataattilaatikkoa. Hyvältä maistui, vaikka osa olikin suoraan kaupan tiskiltä. Bataattilaatikonkin tein valmiista soseesta. Mökkiolosuhteissa saa vähän oikoa.

Jouluinen haaste

Tasan kuukausi jouluun, joten nonnalta saamani haaste on varsin paikallaan. Työhuoneen lattialla repsottaa avoimena kaksi laatikollista joulukoristeita. Niistä esille päätyy yleensä vain alle puolet, sillä laatikot sisältävät myös enemmän tai vähemmän entisiä koristeita: hieman rujoja tonttuja, katkenneita siipiä, varisseita oksia. Roskiin laittaminen ei vaan onnistu. Miten tontun voi laittaa roskikseen? Enkelistä puhumattakaan...
Omaa lempikoristettani ei tarvinnut kovin kauan miettiä. Enkelikelloon liittyy paljon lapsuuden muistoja. Pyörivät enkelit, kynttilöiden hohde ja hento kilinä  toivat jouluista tunnelmaa. Enkelikellon kokoamisessakin oli omat niksinsä, jotka piti joka joulu palauttaa mieleen. Omasta koristelaatikostani kelloja löytyy kaksikin kappaletta sekä Ruotsista saamamme tonttuinen versio. Yhdessä rasiassa on vielä tallella hintalappukin: 33,50. Markka-aikaan hankittu siis.

Tämä haaste on lähtöisin blogista:  http://www.karkkipurkki.com/2013/11/joulukoristeista-lempparein.html

Tänään taas itkin

Perjantain itku johtui sipuleista, ei siis mitään kovin dramaattista luvassa, valitan.
Askeettisen viikon jälkeen oli pakko helliä ruokakuntaamme rakkaimmalla sipulipiirakallani. Veikkaisin, että Valiolla on alkuperäisessä ohjeessa näppinsä pelissä, sillä piirakkaan tulee sekä voita että kermaa. Oma versioni on tämä:

pohja:

kökkö voita (esim. 150g)

2,5 dl luomuvehnäjauhoja

loraus vettä

1 dl emmentalia raasteena

täyte:

iso kasa sipuleita renkaina (melkein kilo)

kuullottamiseen voita riittävästi

kunnon loraus valkoviinietikkaa (tämä on tärkeä!)

mustapippuria

muskottipähkinää

ripaus suolaa

3 munaa

reilu dl kermaa (kuohu passaa hyvin)

juustoraastetta mielin määrin

Aikomuksenani oli lisätä pannulle myös pekonia, mutta enpä sitä muistanut. Periksi en kuitenkaan antanut, joten muutaman hippusen laitoin lopuksi piirakan pinnalle - sanotaan nyt vaikka koristeeksi.

Juomasuositus:  Alamos Tempranillo Mendoza, Argentiina 2011

Tällä viikolla olen juonut töissä niin paljon mustaa ja osittain aivan hirveän makuista kahvia, että vieroitusoireiden pelosta viikonlopun kakun on oltava kahvinen:

Pikkuinen kahvikakku

pohja:
puoli paketillista Café Noir -keksejä

n. 75g voita
täyte:

prk kahvinmakuista jugurttia

100g Philadelphia-tuorejuustoa

70g valkosuklaata

½ dl tomusokeria

½ dl vahvaa kahvia

3 liivatelehteä

Jouluhirviä

Yltäkylläisten viikkojen jälkeen on ollut pakko jo käytännön syistä palata hieman askeettisempaan elämään. Vaatekaapin sisältöä ei viitsi eikä halua uusia, eikä tämä ahdistava olokaan ole hauskaa. Pitkä flunssajakso on vienyt voimia, muttei ruokahalua. Suolainen ruoka maistuu, makeasta puhumattakaan!
Liikunta - mitä sen on?

Työkaverin reseptin innoittamana tein tänään paprika-kesäkurpitsa-fetapaistosta broilerin fileen ja herkkusienien kylkeen. 8% feta hieman arvelutti kevyttuotteiden vastaista minääni, mutta sitä laitoin kuitenkin. Oliiviöljyä lorauttelinkin sitten reippaasti. Maistui terveellisen mainiolta... mainion terveelliseltä.
Tätä pitää tehdä kesällä mökilläkin.

 

Jääkaapilla käymisen tilalle pitää keksiä jotain muuta puuhaa. Sukkia kutomalla sujui alkuviikko hyvin, mutta sukkapari valmistui ja tälle illalle piti keksiä muuta ohjelmaa. Mies kiinni ja kyytiin ja kaupoille.  Olohuoneeseen saatiin viimeinkin uusi matto, ja poistopisteestä löysin nämä piparimuotit kolmella eurolla. Ei mitään Petteri Punakuonoja, vaan kunnon hirviä!
Jouluhirviä ja joulujuna...

Marraskuu, uhuu

Viimeisiä mökkireissuja ennen talven tuloa. Kaikki alkaa olla valmista: laituri ja vene nostettu, tavarat aitoissa ja varastoissa, joulukuusi valittu. Hiiretkin tapettu. Anteeksi. 
Aurinko soi armollisesti muutamia säteitään. En tiedä, lohduttiko se vai lisäsikö haikeutta. Syksyssä on niin paljon luopumista, mutta toisaalta taas niin paljon uuden odotusta, että sen kestää.

Viimeinen pihlajanmarja oli jotenkin jouluinen.

Lauantain herkkuosastolla oli tällä kertaa vuorossa Rocky Road. Minivaahtokarkkeja, kuivattuja hedelmiä, suolapähkinöitä, Fazerin sinistä ja Brunbergin tummaa. Siinä se vadillinen oleili keittiön pöydällä aikansa ja kahden ihmisen voimin se siitä katosi. Marraskuun hiilihydraattihimolle ei ole vertaista!

Rumat lapaset, ruma sää

Turha on kyllä harmaata ja apeaa säätä näistä lapasista syyttää. Jotenkin vaan oli niin huono käsityöfiilis koko ajan, että aloin uskoa kouluaikojen käsityömuistoja, joiden mukaan minun ei ehkä kannata kuvitella olevani omavarainen vaatepuolen suhteen. Aloitus oli vaikea ja täynnä lapsellisia virheitä. Mokoma hunakenno oli ihan helppo malli, mutta jo vain sain senkin tyrittyä pariin kertaan. Keskivaiheilla meni kohtalaisesti - kunhan olin purkanut ja tehnyt uudelleen muutaman kerran. Loppujen lopuksi lapasista tuli vielä liian pienet, ainakin itselle. No, taidan antaa lahjaksi. Rumatkin kun ovat.

Kööpenhamina, köhä ja kinkkupiirakka

Harmaa, mutta viehättävä Kööpenhamina oli mukava paikka käydä. Ohi on ajeltu aikaisemmin, ja tälläkin kertaa tutustuminen jäi melko pintapuoliseksi. Säästimme aikaa ja jalkoja ja teimme kiertoajelun bussilla. Ehkä seuraavalla kerralla paistaa aurinko.

Pieni merenneito oli pieni.

Selittäkääpä tämä ihme!

Kööpenhaminan ja Ruotsin tuliaisina saatiin flunssa. Voi, sitä pärskimisen määrää! Normaaliin työkuntoon palaaminen on yhä kesken. 
Mökkiviikonlopun saimme siis unohtaa. Flunssaisena viileähköön mökkiin meno ei ole kovin viisasta, joten päätimme parannella tautia kotosalla. Ruoka on hyvä lääke (=lohduke). Ei ole nimittäin vienyt makuaistia eikä ruokahalua tämäkään pöpö.

Perjantain kinkkupiirakka oli maittava. Voinen ja tuhti eväs, mutta ah, niin suussasulava. Salaattia viereen ja heti näyttää terveellisemmältä.

Miksi aurinko paistaa aina vasta sunnuntaina?

Lauantai laahataan harmaassa kosteassa rätinraskaassa kelissä ja sitten "poks" tulee sunnuntai ja kotiin valumisen päivä. Mitä sanoo sää? No, aurinko paistaa tietenkin. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta.

Lyhtykolmikko siirtyi sisälle

Onneksi on loma! Siirrymme nyt kuitenkin takaisin kaupunkiin, sillä tarkoitus on tehdä pikku reissu Tanska-Ruotsi -maisemissa. Melkein kuin etelään menisi. Silta-sarjan innokkaana katsojana vatsaa kutittaa tuleva junamatka...


Loman kunniaksi tein leivoksia jälkiruuaksi. Kaakaokekseistä pohja, täytteeksi kerma-valkosuklaamoussea ja kirsikoita. Aika nam! Mieheni sanoo aina, ettei pidä makeista jälkiruuista ja sitten kuitenkin aina tykkää. Ota tuostakin nyt sitten selvä. 

Syyslomatunnelmia

Loman aloittajaisia kesämökillä. Syysmökillä sopisi ehkä paremmin. Ruska alkaa olla ohi - lehdet jo maassa. Onneksi ilma on vielä leuto. Haravoin, vaikka voiko turhempaa hommaa olla. Huomenna polut ovat kuitenkin taas lehtien peitossa. Illalla oli komea iltarusko. Laukkasin rantaan kameran kanssa noin viisitoista kertaa ja aina tuntui, että paras väritys karkasi. Joko olin hidas tai sitten vain kuvittelin.

Yhden illan tossut

Varma syksyn merkki on se, kun alkaa kudotuttaa. Osittain tälle tielle ajaa lankakopassa pölyä keräävä jämälankavarasto, jolle ihan oikeasti pitäisi tehdä jotakin. Tänään kokeilin yksinkertaista tossuohjetta, joka löytyy Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta
Yhden illan tossut valmistuivat helposti ja nopeasti. Olisivat valmistuneet vieläkin nopeammin, ellen olisi joutunut purkamaan pari kertaa... TV:n katselu ja huolimaton ohjeen luku, mitäpä muuta sitä tarvitaan.

Joskus tilanne vaatii kakkua

Ruuanlaitto ja leivonta on jonkin verran helpompaa kaupunkiolosuhteissa kuin mökillä. Etenkin astianpesukoneeseen minulla on hyvin lämmin suhde. Kuulun siihen kokkaajakuntaan, joka tekee tiskiä aivan käsittämättömän määrän. 

Lauantain päiväkahville tein kevyehkön mangohyydykekakun.
Pohjaan laitoin sentään suklaakeksejä - joku raja se on keveydelläkin... Täytteessä Flora vispiä, purkki mango-appelsiinijugurttia, tomusokeria, sitruunamehua ja liivatetta. Kiille mangososeesta. Pienille vieraillekin kakku maistui jopa santsipalan verran!

Vihdoinkin valmis

Tänään sain vihdoin viimein valmiiksi Baktus-huivini. Johan se on tuossa sohvan nurkassa jo pyörinytkin useita viikkoja odottamassa viimeisiä kerroksia. Edellisen huivin tein villalangasta ja se kutittaa kaulaa, vaikka onkin ihanan pehmeä ja lämmin. Tämä huivi on tehty Puro Batikista.

Syyskuun viimeinen viikonloppu

Kuulas syyskeli. Aurinko pilkahtelee silloin tällöin. Joutsenet viipyilevät vastarannalla tyyntäkin tyynemmässä järvessä. Idyllisen tunnelman rikkoo mies ja moottorisaha. Sauna- ja takkapuita valmistuu!

Kun ulkona viilenee, niin sisällä onneksi tarkenee. (Kiitos miehen, moottorisahan ja klapikoneen)

Työteliään syyspäivän kruunasi luovasti tehty lasagne (joukossa mm. persikkaa). Kastikkeena tällä kertaa juustokeitto, joka toimi vallan mainosti.