Lomaterapiaa

 

Loman hyviä puolia on se, että voi tehdä. Tai jättää tekemättä. Suunnitteleminenkin on tärkeää. Tässä terapiablogiosuuteni.

Meinasin hiihtää

Lauantaiaamu ja ulkona uskomaton näky. Yöllä oli satanut viitisen senttiä valkoistakin valkoisempaa lunta ja lisää putoili harmaalta taivaalta hiljakseen. Vihdoinkin hiihtämään! No, näin jälkikäteen voin kuvitella, että se todellakin oli ensimmäinen ajatukseni. Vannon, että kyllä se ihan oikeasti mielessä käväisi. Hiihtoloman syy, ehkäpä. 
Keli ehti lämmitä hitaan aamiaisen aikana jo niin paljon, että ulos ehdittyäni lumesta oli enää häivähdys jäljellä. Se hiihtämisestä.

Viikonlopun jälkeen päivät ovat olleet kovin keväisiä, vaikkakin harmaita. Järveltä tuulee, ja koivut pudottelevat kilvan kuivia oksia.

Meinasin ottaa valokuvia. Vaikkapa linnuista tai kivoista oravista. Tuulta uhmaten nappasin kamerani, pistin kumisaappaat jalkaan ja kiertelin pitkin tonttia. Ulkona ei liikkunut muita otuksia kuin metsurin näköinen mies. Kuvasin sitten jäätä. Sepä onkin helppo kohde, joka pysyy hyvin paikallaan.

Ja iltasella lisää jäätä.

Herbs, herbs, herbs!

Suomeksi siis eläköön, eläköön, eläköön! 
Sanokoon kalenteri mitä haluaa, mutta minulla on kevät. Viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa mökille ja olipa se leppoisan mukavaa. Tupa saatiin nopeasti lämpimäksi ja sohvalla oli mukava köllötellä kisoja katsellen. Ja ne rantasaunan löylyt! 

Pientä huolta kannan kasvien talvehtimisesta. Lumipeite on niin kovin ohut. Jänikset eivät ainakaan vielä olleet tehneet tuhojaan. Yhtenä talvena ne kun nälissään napostelivat punaherukkapuskatkin.

Iltalukemisena minulla on yrttikirjallisuutta. Mitähän sitä tänä kesänä kasvattaisi?