sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Porkkana-siemenpihvit

Kasviskokkailut jatkuvat. Lihaakin meillä vielä syödään, mutta ihan selvästi vähemmän. Minulla on päävastuu ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, joten mies voi sitten vain vikistä, jos ei kelpaa. Sellaista ruokaa en ole vielä uunista ulos ottanut, joka ei olisi kelvannut, joten siinä suhteessa voin temmeltää hellan ääressä täysin huolettomana. Rumia ruokia olen tehnyt kyllä. Kasa tuoreita yrttejä päälle ja ratkeaa usein sekin pulma.
Tällä kertaan sekoittelin raastettuja porkkanoita ja siemeniä pihveiksi ja hyviä tuli.




Porkkana-siemenpihvit

3 porkkanaa (raasteena)
0,25 dl auringonkukansiemeniä
0,25 dl pellavansiemenrouhetta
0,25 dl seesaminsiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
0,25 dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
1 tl yrttimaustetta
2 rkl raastettua parmesania
2 kananmunaa

Sekoittelin takinaksi ja muotoilin kuusi pihviä, paistoin uunissa 175 asteessa noin 25 minuuttia.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Munakoiso, tomaatti ja mozzarella

Olen hehkuttanut jo aikaisemminkin lämmintä suhdettani munakoisoon. Katselin jotain mainoslehtistä, jossa oli tarjouksessa sängynpeitto, jonka väriksi todettiin munakoiso. Sydämeni sykähti heti. Tuollainen peitto meille? No, ei ole tarvetta peitoille, vaikka kylmä onkin. Vatsa sen sijaan kaipasi hyvää ruokaa. 
Munakoisoa viipaloidessani päätinkin, että selvittelen munakoison kasvatuksen saloja ja laitan niitä ensi kesänä mökillä kasvihuoneeseen kasvamaan. Itse kasvatettu munakoiso - oih ja voih!
Munakoison itkettäminen on jäänyt tavaksi, vaikka nykylajikkeet eivät kaiketi sitä kaipaisikaan. Jotenkin vain nuo kyyneleet, jotka suola saa leikkuupinnalle nousemaan, ovat niin hellyttäviä. 
Munakoiso, tomaatti ja mozzarella. Melko yksinkertaista, mutta niin hyvää. Kiitos vaan taas teille Italian äidit, jotka olette meille hyviä ruokareseptejä kehitelleet.


Munakoisovuoka kahdelle

1 munakoiso (n. 400g)
suolaa
oliiviöljyä
tomaattikastike:
1 tlk tomaatteja säilykkeenä (Mutti on suosikkini)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen kirsikkatomaatteja
2 tl oreganoa
2 tl basilikaa
1 tl yrttimaustetta
1 tl hunajaa
lopuksi suolaa myllystä
250 g mozzarellaa 
pinnalle:
parmesania

Viipaloi munakoiso. Minä tein pyöreitä :) Itketä, pyyhi kyyneleet ja paistele sitten oliiviöljyssä, kunnes viipaleet notkistuvat. Hämmentele samalla tomaattikastiketta, jonka laitoit porisemaan sillä aikaa, kun kiusasit munakoisoparkaa. Ilman kantta saat tukevampaa tavaraa.
Puolen tunnin kuluttua lienet valmis latomaan viipaleet vuokaan, vuorotellen viipaloidun mozzarellan ja tomaattikastikkeen kanssa. Pinnalle vielä parmesanraastetta. 200 astetta ja noin 40 minuuttia. Odottaminen maksaa vaivan.

Kovin kaunista ruoka ei ole, mutta maku korvaa sen, mitä ulkonäöstä jää puuttumaan.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Linssit ja tofu

Otin sitten härkää sarvista (jos nyt kasvisruoista puhuttaessa tällainen ilmaus passaa) ja kokkailin linssejä ja tofua. Molemmat toki tuttuja aineksia, mutta pakko tunnustaa, etten niistä mitään herkkuja ole onnistunut loihtimaan. Tällä kertaa kuitenkin lopputulos oli sellainen, että tämä ruoka ei jää viimeiseksi kokeiluksi. Tofupannu tyhjeni! Ihan niin rapeita tofupuikoistani ei tullut kuin odotin. Ehkä pannun olisi pitänyt olla kuumempi. Suosikkini sitruuna sopi sekä tofun marinointiin, että linsseihin mainiosti.


Tarkasti en aineksia ja mausteita mittaillut, joten kunnollista reseptiä en tästä saa aikaiseksi. Tofun marinadissa oli soijaa, chiliä, valkosipulia pilkottuna, sitruunamehua ja sriracha-kastiketta. Pyörittelin tofupuikot riisijauhoissa ennen paistamista. Vihreät linssit keitin pakkauksen ohjeen mukaan ja kypsät linssit maustoin sitruunankuoriraasteella, sitruunamehulla, jeeralla, yrttimausteella, Himalajansuolalla ja tuoreella persiljalla.

Jälkiruoaksi tarjosin ensimmäistä raakakakkukokeiluani. Siitä tuli oikein pieni ja sievä, mutta jotain siitä puuttuu. En ole juurikaan raakakakkuja maistellut, joten en oikein edes tiedä, miltä niiden pitäisi maistua. Reseptejä selaillessani ainesosien valtava määrä on ihmetyttänyt: tässä niitä on kuitenkin vain kuusi (sekä ripaus suolaa). Kokeilut jatkukoot.

 

lauantai 9. tammikuuta 2016

Vuohenjuustolasagne

Kasvisruokaviikonloppu alkoi helpolla ruualla eli vuohenjuustolasagnella. Tässä helppous ei tarkoita sitä, että ruoka olisi nopeaa ja hyvin yksinkertaista valmistaa, vaan sitä, että ruoka maistuu myös lihansyöjälle (miehelle) ilman nikotteluja.
Inspiraation ruokaan sain insinöörin kasvis-vuohenjuustolasagnesta. Ilmeisesti kyseessä on diplomi-insinööri. Lasage on pakkaskeleille sopivaa ruokaa ja ilman juustoja elämä olisi paljon ankeampaa. Rakkaus juustoihin pitääkin minut kaukana ihan vegaanisista pöperöistä ainakin toistaiseksi, ja vuohenjuusto on yksi suosikkijuustoistani. Halusin myös kokeilla, miten kaupasta löytämäni hernerouhe (kuulostaakin jo terveelliseltä) sopisi lasagneen. Hernerouhe on tehty kotimaisista herneistä (hyvä) ja siinä on mukavasti proteiinia (21g/100g, hienoa)
Lasagnesta tuli mehevän maukasta ja mausteista. Lihansyöjäkin kiitteli ja santsasi. Ruoasta ei myöskään tullut lasagnelle tyypillistä ähkyä oloa, mikä sekin on mainio juttu. 

Vuohenjuustolasagne

1 dl hernerouhetta (+2 dl kiehuvaa vettä)
1 paprika paloina
1 iso sipuli silppuna
1 palsternakka raasteena 
200 g herkkusieniä paloina
1 rkl öljyä 
400 g tomaattimurskaa
2 kpl Fond du Chef herbs
5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
200 g vuohenjuustoa murusteltuna
1 dl vettä
1 tl ruokokidesokeria
Mausteita: pippurisekoitusta, basilikaa, timjamia, paprikajauhetta
suolaa
Täysjyvälasagnelevyjä (8 kpl)
Pinnalle:
parmesanraastetta

 Lisää hernerouhe kiehuvan veden joukkoon, ota pois liedeltä ja anna turvota sen aikaa, kun pilkot ja silppuat muut ainekset.
Paistele kasviksia öljyssä riittävän isolla pannulla, kunnes hieman kypsyvät. Lisää muut ainekset ja mausteet. Anna hautua vartin verran. Tarkista maku. Kastike saa olla varsin mausteista!
Kokoa lasagne kastikkeesta ja lasagnelevyistä. Aloita ja päätä rakentelu kastikkeella. Pinnalle parmesania, luonnollisesti.
175 asteessa n. 45 minuuttia ja sitten syömään. Jos pystyt, niin anna vetäytyä hetken...


torstai 7. tammikuuta 2016

Popsin, popsin porkkanaa!

Kahden kilon pussi kotimaisia porkkanoita maksoi alle euron. Mitä kaikkea porkkanoista voisikaan tehdä? Aloitin tutusta ruuasta eli kasvissosekeitosta. Sosekeitot ovat hyviä ja maistuvat myös lämmitettyinä. Ennen joulua lipsuin pahasti kunnon eväistä töissä. Korvasin lounaan rahkalla ja voileivällä tai hedelmällä. Oikeaa ruokaa söin ihan liian harvoin. Nyt tähän tulee muutos!

Pehmeä porkkanasosekeitto

400 g porkkanoita
2 perunaa
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl  tuoretta raastettua inkivääriä
1 tl suolaa
1 dl kookoskermaa
mustapippuria, ripaus caeynnea

Pinnalle rouhittuja cashewpähkinöitä

Annoksesta riittää kahdelle nälkäiselle tai kolmelle vaikka alkukeitoksi


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Uuden vuoden tuulahduksia

Uudenvuodenlupaukset eivät kuulu tapoihini, mutta siitä huolimatta tammikuu on loistava hetki aloittaa jotain uutta. Valon lisääntyminen, kevään odotus antavat intoa ja virtaa pitkän syksyn puurtamisen jälkeen.
Kiireettömyys on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen. Miten saisi hidastettua tahtia? Lopetettua juokseminen kellon kanssa? Aikaa on, mutta miksi se ei tunnu riittävän.
Itsestä huolehtiminen. Olen laiminlyönyt itseäni ja se näkyy peilissä. Nyt on aika lähteä liikkeelle ilman selityksiä. Aika myös kurkistaa jääkaappiin ja muihin ruokakaappeihin. Voisinko syödä hyvin ja nautiskellen, mutta hieman terveellisemmin? Voisin kyllä. Hatarat askeleet syksyllä jo otin raakaruokien suuntaan ja niistä tullut energinen ja pirteä olo on vielä muistissa.
Kaikki muutokset pitää suunnitella ja kirjojen lukemisella on hyvä aloittaa.
Kaupoista on mukaan lähiaikoina tarttuneet ainakin seuraavat kirjat, joita luen tietyllä varauksella. Siitepölypallerot tuskin minun ruokiini päätyvät. Muutenkaan terveellisyys ei ole ainut asia, jota ruoalta haluan, vaan haluan, että ruoan on oltava myös hyvää. Eikä elämä ilman herkkuja ole kivaa ollenkaan. Haluaisin kuitenkin löytää jotain sellaista hyvää, joka maistuu ilman vehnäjauhoja ja sokeria.






Kasvisruokakokkailua aion lisätä. Tänään aloitin tekemällä falafeleja. Oikeaoppisesti liotin kikherneet yön yli (vaihdoin veden pari kertaa) ja maustoin reippaasti. Näistä tuli kuitenkin yrtitön versio, sillä kovien pakkasten takia en kaupan yrttejä tohtinut ostaa. Seuraavaksi laitan myös reippaasti persiljaa. Uppopaistamisen sijaan kypsensin falafelit uunissa.  Hyvin pysyivät koossa, kuoresta tuli rapea, tosin melko paksu. Paistoaika olisi ehkä voinut olla vähän lyhyempi. Tsatsikin ja salaatin kanssa maistuva ateria. Hyvää flunssantorjuntaa tällä valkosipulimäärällä.



 Falafelit

200g kuivattuja kikherneitä (liotetaan)
1 sipuli
3 reilunkokoista valkosipulinkynttä
1 rkl tahinia
1 tl jeeraa
1 tl korianteria
2 rkl seesaminsiemeniä
lisäksi chiliä, mustapippuria ja Himalajasuolaa
oliiviöljyä (loraus taikinaan ja käsiin pyöryköiden pyörittelyyn)

Kaikki ainekset monitoimikoneella massaksi. Helppoa! 
Tein 20 pyörykkää ja paistoin varman päälle puoli tuntia 200 asteessa. Leivinpaperin sivelin öljyllä.




Valmiit falafelit, tsatsikia ja salaattia

maanantai 4. tammikuuta 2016

Kun mies saa toivoa

Miehen suosikkialkuruoka on kampasimpukat. Pidän niistä itsekin, joten mielelläni toteutan hänen toiveensa aina silloin tällöin. Tuoreista kampasimpukoista ei ole havaintoja kauppareissuilla, joten pakkasesta pyydystin japaninkampasimpukat nytkin. Pakkauksessa on kymmenen kappaletta, joten siitä riittää hyvin kahdelle.

Kylmässä vedessä sulattelun ja talouspaperilla kuivaamisen laitoin simpukat kuumalle pannulle voihin paistumaan. Minuutti per puoli riittää,  muutoin sitkistyvät ikävästi.
Tarjosin simpukat salaatin kanssa (friseesalaattia,  kirsikkatomaatteja, kurkkua, avokadoa) ja kastikkeeseen laitoin yhden limen mehun, pilkotun valkosipulinkynnen, avokadoöljyä, suolaa ja mustapippuria.












Erilainen joulu

Tämän joulun vietimme ulkomailla. Pitkä, pimeä, märkä syksy vaihtui etelän aurinkoon ja ensimmäistä kertaa elämässäni olin joulun poissa Suomesta. Matkustaminen poisti myös joulustressin. Ei lahjoja, ei joulusiivoja, ei joulukokkailuja. Matka toimi lahjana ja onnea oli saada läheiset ihmiset sinne mukaan.
Fuerteventura on ennestään tuttu: mukava, hiljainen ja kaunis saari. Saarella on pitkiä rantoja ja hiekkadyynejä, komeita vuoristoja ja ihana meri. Auton vuokraus kannattaa ehdottomasti, mikäli haaveena ei ole vain makailla uima-altaalla ruskettumassa.
Meillä oli kolme päivää auto vuokralla ja tiivis tunnelma takapenkillä: neljä henkeä ja vyöt auki. 
Vietimme yhden päivän komeassa eläinpuistossa, jossa Afrikan eläimiin pääsi tutustumaan oikeasti. Olen silittänyt seepran, kamelin ja kirahvin turpaa. 
Toisen reissun teimme vuoristoon kevyellä ennakkosuunnittelulla, mutta se kannatti, vaikka takapenkillä jännitettiinkin hurjia, kapeita vuoristoteitä. Mutkan takaa tuleva bussi oli pahin painajainen.
Ylhäältä vuorilta oli komeat näköalat lähes koko saarelle. Komeat muinaisten provinssien kuninkaat seisoivat ylhäällä ylpeästi. Pieniä maaoravia vilisteli kallion koloissa. 
Kolmas autopäivä omistettiin pääkaupungissa käymiseen. Puerto del Rosarion suuri ostoskeskus passaa shoppailuun mainiosti. 

Muutamia kännykällä otettuja kuvamuistoja matkalta: