Syyspuuhissa

Syyskuu on ollut uusi ja parempi kesäkuu. Kiitos. Vähitellen on taivuttava kuitenkin siihen, että mökkikausi alkaa olla lopuillaan. Otin siis pyykkipojat pois narulta.

Kasvihuoneessa vielä sinnittelee näilläkin keleillä tomaatteja ja chilejä. Vähän hidasta on kypsyminen ollut, mutta sitäpä iloisempi yllätys on jokainen punaposkinen hedelmä (vai marjojako ne ovat?).

Sadon kypsyttelyä seuratessa, myös omassa päässä kypsyy jo seuraavan kasvukauden suunnittelu. Olen taipuvainen luopumaan tomaattiviljelystä. Ne eivät vaan ole minun lajini. Sitä paitsi tomaatin varret ja lehdet haisevat pahalle. Chilit sen sijaan ovat osoittautuneet myös tällaisen heikommankin kesän (ja viljelijän) kasveiksi. Sato eri lajeissa on ollut vaihteleva, mutta kokeilemalla selviää, mitkä lajit parhaiten menestyvät. Keskikokoiset olen jo kantanut tupaan, mutta isoimmat joutuvat jäämään kasvihuoneeseen. Kovin kylmiä öitä ei vieläkään ole luvassa, joten eivätköhän ne siellä pärjää.

Tänä kesänä kokeilussa oli kuusi lajia:

Cayenne. Punaisia ja pitkiä, kuten huomaatte.

 

Hot Tomato. Pienehköjä ja vihreitä. Eivät tähän mennessä ole vielä punastuneet.

 

Bolivian Rainbow. Nämä ne vasta pikkuisia ovat. Kasvi on kaunis ja kukkii runsaasti, mutta hitaasti. Punaiseksi näistä ei ole vielä yksinkään ehtinyt, mutta hauskannäköisiä ovat kuitenkin.

 

Dedo de Moca. Tämä on ollut kiitollinen kasvatettava. Tuottaa runsaasti satoa!

Trepadeira Werner. Mitähän näistä nyt sanoisi. Aika blondeja. Runsaasti Verneri on kukkinut, mutta hitaasti tuottaa marjoja.

Super Chili. Nimensä veroinen! Erittäin helppo kasvatettava ja runsaasti satoa tuottava.

Seuraavaksi onkin mietittävä, miten sato säilötään. Pakkaseen? Kuivatukseen? Kallistun kuivattamisen puolelle, koska pakastimen kätköihin minulta unohtuu yleensä yhtä sun toista. Kuivuria en vielä tällä satokaudella aio hankkia, joten muita virityksiä on kehiteltävä.