Korvaleikkaus

Minut oli kutsuttu sairaalaan jo seitsemäksi. Sain rannekkeen, sairaalavaatteet tukisukkineen ja erinomaisen ystävällistä kohtelua. Sairaanhoitajan haastattelun ja parturoinnin (korvan ympäriltä ajeltiin hiukset pois)  jälkeen minua tultiin hakemaan leikkaussaliin. Olin etukäteen hieman jännittänyt, mutta rauhallinen ilmapiiri rentoutti. Salissa tehtiin valmisteluja ja sain suoneen ensimmäisen aineen - mitä sitten olikaan.  Tehokkaalta vaikutti, koska siihen putosin.
Seuraava havainto oli pää paketissa heräämössä noin kolme tuntia myöhemmin. Päätä särki kovasti, myös korvaan sattui. Pyörryttikin hieman. Sain kivunlievitystä useaan kertaan, mutta pääsärky oli sitkeä. Pahoinvointia ei onneksi ollut. Leikannut lääkäri kävi tervehtimässä ja kertomassa,  että leikkaus oli onnistunut. Omaa osuuttani keskustelussa en juurikaan muista.
Puolen päivän jälkeen pääsin osastolle. Heikko olo oli. Tiputuksessa edelleen ja happiviikset naamalla. Niin huono olo ei kuitenkaan ollut, etten hieman somettamaan olisi pystynyt. Päätä särki kuitenkin edelleen, mutta lääkkeillä se helpotti. Iltapäivällä sain kupin kahvia. Jippii!
Eka vessareissu oli hutera. Äkkinäiset liikkeet huimasivat, mutta hyvin meni. Olo parani tunti tunnilta.
Päivällisen makkarakeitto maistui mainiolta, vaikka sairaalaruokaa olikin. Iltateetä odotin jo innolla.