Matka kuumaan Kuubaan 1: Havanna

Pitkään itänyt halu vierailla Kuubassa toteutui tänä vuonna. Päädyimme yhdistelmämatkaan ja vielä melko helppoon ja turvalliseen versioon eli matkatoimiston järjestämään. Loman alkuosa vietettiin Havannassa ja sen lähiympäristössä ja loppuosa rantakohteessa nimeltä Jibacoa.

Matkan tilasimme vasta loppuvuodesta. kun vihdoin ja viimein pääsimme yhteisymmärrykseen siitä mikä matkakohteemme helmikuussa tulee olemaan. Tuossa vaiheessa saimme reissusta jo jonkin verran alennustakin, vaikkei ihan äkkilähdöllä tuohon maahan lähdetäkään, sillä matkustamiseen tarvitaan turistikortti. Niitä saa Kuuban konsulaatista joko asioimalla paikan päällä tai hoitamalla asian postitse. Käytimme jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka tiedossa on pariskunta, joka joutui hiljattain noutamaan kortit Helsingistä, koska sieltä lähettäminen oli "unohtunut".  Turistikortit tulivat kuitenkin ajoissa, mutta vasta paria päivää ennen lähtöä, joten ehdimme niiden perään soitellakin jo kerran. Kortti osoittautui pieneksi vaatimattomaksi kaksiosaiseksi lappuseksi. Hintaa kuitenkin oli 47 euroa (+valokuva ja postikulut).

Finnairin sinisin siivin matkustimme sujuvasti ja mukavasti. Reilun 11 tunnin matka ei tuntunut mahdottomalta, vaikka istuimmekin käytävän eri puolilla. Ehkä juuri siksi.

Maahan saapuminen sujui yllättävän helposti ja muodollisuudet hoidettiin sutjakkaasti, mitä nyt välillä leimasin oli epäkunnossa. Eipä ihme, kun sillä iskettiin niin voimallisesti kaikkiin papereihin. Ei tosin passiin. Lentokoneessa piti täyttää paperilappunen, jossa piti selvittää mukana olevaa elektroniikkaa, matkatavaroiden arvoa ym. Tämä paperi kerättiin viimeisimpänä, mutta tuskin ilman sitä olisi maahan ollut asiaa.

Aikaero Kuubaan on seitsemän tuntia. Enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen olimmekin sitten ensimmäisten joukossa aamiaisella ilman herätyskelloa.

Kuvia eri puolilta Havannaa. (Kuvat puhelimella otettuja)

Vapauden aukio

Kuvia vanhasta kaupungista, jossa riittii nähtävää:

Olimme melko aikaisin liikkeellä ja vanha kaupunkikin heräsi kunnolla vasta puolen päivän maissa, jolloin joka kuppilasta kuului musiikkia. Lahjakkaita muusikoita tuntuu riittävän. Kuvassa oleva bändi oli reissun paras. Harmi, että heiltä ostamamme CD osoittautui Suomessa tyhjäksi...

Havannasta löytyy myös sademetsäalue, jota kutsutaan Havannan keuhkoiksi. Joen ympäristö on myös Santeria-uskonnon harjoittajien temmellyskenttää. Vesi ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.

Hemingwayn jalanjälkiä Havannassa ja sen lähiympäristössä riitti. Suosikkikuppiloita oli lukuisia ja pakko myöntää, että täällä kyllä saa maailman parhaat mojitot. Lukuisat turistit olivat saaneet samoista paikoista vihiä, joten porukkaa piisasi, mutta siitä huolimatta palvelu pelasi.

Hempan huvila oli hienolla paikalla kauniissa ympäristössä. Hyvä siellä on ollut kirjoitella.

Vähän vaihtelua mojitoille: rommia ja sokeriruokomehua.

Jälleen löytyi yksi Hemingwayn kantaravintola. Paikka oli hieno, mutta ruoka melko keskinkertaista.
Kuubalainen ruoka ei jättänyt erityisiä muistoja. Määrä tuntui korvaavan laadun: annokset olivat todella suuria, mutta varsin mauttomia. Mausteita ei juurikaan käytetä. Ei edes suolaa. Paikallinen olut oli hyvää ja kylmää; viinit sen sijaan hyvin vaatimattomia.