Marraskuu, joulukuu, kuka näitä laskee?

Marraskuu on kadonnut johonkin ja vaihtunut kuin vaivihkaa joulukuuhun.Enpä aio sen perään kysellä, sillä harmaiden, pimeiden ja sateisten päivien kiintiö alkaa olla täysi. Taidankin lämmittää vähän glögiä, sillä koko ajan palelee. Siitäs saat, marraskuu. Minä en välitä. Samat sanat joulukuu.

Viikonloput on ollut helppo viettää mökillä, koska ei ole ollut pakkasta, ei lunta. Tai yhden kerran oli, mutta vain vähän ja sitäkin riemua kesti vain hetken. Edes joutsenet eivät vieläkään ole ymmärtäneet lähteä etelään. Sunnuntaina ne uiskentelivat muina lintuina, sillä oletettu poikanen haukkui. Kyllä. Ihan kuin koiran haukahduksia, ei ollenkaan niitä töttörööjuttuja. Mielenkiintoista. Kääntelin kyllä päätäni varmistaakseni, ettei kyseessä oikeasti ole koira. Uuteen korvaani ei voi ihan täysin luottaa. Kuulo on tyydyttävä, mutta ilmeisesti paranemista vähitellen on luvassa.

Itsenäisyyspäivää oli helppo juhlistaa sisätiloissa. Televisiosta katselin ihmisiä, joiden nenästä tai hatun reunasta valui vesi. Linnanjuhlissa sentään näytti kuivemmalta. Boolia lukuunottamatta.

Menyy 6.12.2015 näytti tältä:

  

Korvakuulumisia

Korvaleikkauksesta on kulunut nyt kaksi viikkoa. Umpeen täytetystä korvasta on osa voiteesta tullut ulos, mutta hyvin, hyvin hitaasti. Voiteen poistumisen lisäksi sieltä on alkanut tulla jotain muutakin ulos. Aluksi se näytti ihan hammaslangalta, mutta onkin jotain paksumpaa ja takkuisempaa... Onneksi korvapoli jaksaa ystävällisesti vastata kysymyksiini. Annetaan tulla vaan. Leikkelen vaan enimpiä pois. Mitään sinne ei kuulemma ole varsinaisesti "unohtunut". Tämän haluan uskoa. 

Ehkä tästä tukoksesta johtuen kuulen edelleen hyvin epämääräisesti. Korva kohisee hiljaisuudessa jonkin verran ja yllättävät kovat äänet kaikuvat epämiellyttävästi. Astioiden kalistelu keittiössä on ikävää. Parasta pysyä poissa sieltä. Vessan vetäminen kaikuu ikävästi. No, se on pakko tehdä.

Nyt vain pitää odotella, että korva paranee, toivottavasti myös kuulo vähitellen. Jännittävää on odotella, mitä kaikkea korvasta ilmestyykään. Näin jo unta jostain työkalusta. 

Kukkivia ruusuja marraskuussa 

Joko se meni? Se halloveeni.

Zombit, hirviöt, noidat, hämähäkit, muumiot, kurpitsat, luurangot, veriset sormet ja ties, mitkä muut elimet.  Karkit ja kepposet. Ihan sinuiksi en vielä ole tämän kaiken kanssa päässyt, enkä varmaan pääsekään. Halloween ei kuulu omaan lapsuuteeni, eikä edes omien lapsieni lapsuuteen. Huh, kuulostaapa siltä kuin olisin ikivanha...

Viikonloppuna kuitenkin muun kokkailun ohessa annoin teemalle hieman periksi ja tein nopean ja helpon jälkkärin, jonka koristelun ideana on kaatopaikkaa tonkivat rotat :) Kivoja lautasliinoja, iloisia rottia ja pääkalloja. Ei kovin pelottavaa, mutta ihan hauskaa. 

Rottaisan jälkkärin ohje löytyy Ideakeittiöstä

Kahvin kanssa

Toipilaan päivä rytmittyy kahvin avulla. Aamupäiväkahvi, päiväkahvi, jälkiruokakahvi...  Iltakahvista olen kuitenkin luopunut, vaikka olisihan se hyvä päätös päivälle. Kattoon tuijotteleminen ja unen odottelu taas yöaikaan ei olisi ollenkaan mukavaa.
Kahvi toki maistuu sellaisenaankin, mutta leivonnaisen (tai ainakin suklaapalasen) kera vielä paremmalta. Joku piirakka voisi olla kiva... Näissä leipomusasioissa saan aina mieheltä vankan kannatuksen. Kyllä, kahvin kanssa hunajaista juustopiirakkaa!

Hunajainen sitruuna-juustopiirakka

pohja:

2 rkl seesaminsiemeniä

n. 3 dl luomuvehnäjauhoja

0.25 dl sokeria

100 g margariinia (voita)

1 kananmuna

täyte:

200 g sitruunatuorejuustoa

3 rkl tomusokeria

0.5 dl hunajaa

1 dl kermaa

1 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa

Paahda siemenet kuivassa paistinpannussa. Yhdistä pohjan ainekset taikinaksi. Monitoimikone olisi näppärä, itse käytin vatkainta. Onnistui silläkin.
Painele taikina irtopohjavuokaan (26cm)  ja esipaista 225-asteessa 10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja paista 15 -  20 minuuttia.
Tarjoile jäähtyneenä. 
Pohjasta tuli mukavan rapea, hieman keksimäinen. Kokonaisuutena piirakka on maistuva, muttei kovin makea.

Lisää kahvin kanssa tarjottavaa löytyy Ideakeittiöstä

Kuka poistaa sidokset?

Korvalääkäri tietenkin, mutta sunnuntaina olin jo avulias ja aloitin poiston itsekin. En tosin tarkoituksella. Halusin vain vaihtaa siistin vanutupon pyhäpäivän kunniaksi ja mielenkiintoista kyllä vanutuppoa seurasi jotain muutakin. Ei kuitenkaan mitään hätää, sanottiin maanantain korvapolilla, kun sinne soittelin ja tunnustin tekoni. En kuulemma itse saa mitenkään kaikkia täytteitä sieltä pois.
Tänään poistettiin loput. Lääkäri kysyi, kuulenko. Vähän tuohon oli helppo vastata, koska  a) mies oli puolen metrin päässä b) puhui reippaalla äänellä c) en tosin osannut sanoa, kummalla korvalla kuulin. Tällä hetkellä vaikea sanoa asiasta sen enempää, sillä korva on täynnä antibioottisalvaa. Seuraava kontrolli kuukauden kuluttua ja silloin tutkitaan kuuloakin ihan oikeasti.

Olen testaillut kuuloani kuitenkin musiikin avulla:

Ei toistoa saa/variointeja vaan/

juuri tällaista kauneutta/

ei saa samanlaista/

Tartutaan kii/

painetaan sydämiin/tämä hetki/tämä onni//

Se tuli tervehtimään/ei se pitkäksi jää/siis sulje jo muut/anna itsesi nyt

 

Chisu: Onni

Käsityöt ovat sopivaa rauhallista toipilashommaa ja sain kolmannen torkkupeittoni valmiiksi paljon aikaisemmin kuin kuvittelin. Syynä saattaa kyllä olla se, että siitä tuli pienten unien peitto pienehköille ihmisille...

Luulin, että tuo on peitto jää viimeiseksi vähään aikaan, mutta eipä aikaakaan, niin huomaan taas olevani ruutujen kimpussa. Vähänkö nämä koukuttaa? Ihan käsittämätöntä. Värimaailma tosin aivan toisenlainen tällä kertaa. Sopisikohan keltainen mukaan?