Täällä taas!

Eilen juuri postasin ja nyt sitä ollaan täällä taas! Surkean levoton oli viime yö ja sängyssä pyöriskellessäni muistin muun muassa, mitä eiliseltä listaltani unohtui...

8. Laihdutan viisi kiloa.

Lupauksia, lupauksia ja vielä kerran lupauksia

Toukokuu hyvällä mallilla ja olo sen mukainen. Välillä väsyttää ja välillä väsyttää hieman enemmän.
Ajatukset viikollakin mökillä, mutta eipä ne hommat siellä ajatuksen voimalla etene. Siispä aika tehdä LISTA. Näitä laadin muutenkin pitkin vuotta, joten mikseivätpä ne sopisi tähänkin!

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että (teen nämä, ellei helle sekoita päätäni):

1. Tänä kesänä pesen matot. Kaikki. Myös ne varastossa hiiren pesävärkkeinä olleet. Jollen pese, niin hankkiudun niistä tavalla tai toisella eroon.

2. Uudistan kaikki perennapenkit. Kaivan kaikki epätoivoiset taimet ylös. Jaan (tai mitä niille nyt olisi hyvä tehdäkään) ja luultavasti hankin uudet taimet. Tai siirryn ruukkuviljelyyn. Veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Tunnusta hävinneeni taistelun rikkaruohoja vastaan. 6-0. Jatkoajalla.

3. Siirryn hyötypuutarhassa laatikkoviljelyyn. Liittyy kohtaan 2. Tämä on hyvällä alulla, sillä ensimmäinen viljelylaatikko on valmis.

4. Teen omenahilloa. En ehkä vielä tänä kesänä, mutta joskus vielä. Kuopat puille on kaivettu.

5. Olen ahkera blogin kirjoittaja. Varsinkin, jos saavat yhteydet pelaamaan myös mökillä. Olemme jossain katveessa.

6. Jotain muuta, mitä? Nautin kesästä.

7. Yksi juttu vielä: asuntovaunuprojekti olisi hyvä saada valmiiksi. Ihan pari pikku juttua enää.

Tämä pasta sai minut ihastumaan

Näin nätisti Henri Alén kertoo uudessa Maku-lehdessä. Tällainen keski-ikäinen täti-ihminen (kyyninen?) ei usko ennen kuin kokeilee. Ja vaikka heillä tämänkaltainen on arkiruokaa ja vieläpä lohtusellaista, niin minä tein sitä sunnuntaina.
En tiedä, mihin tässä pitäisi ihastua, kun meillä asuu jo mies. Ihastuin sitten pastaan tai paremminkin tuohon kastikkeentapaiseen, joka on nopea (ei kypsentämistä) ja maistuva! Sattuneista syistä jouduin tekemään oman versioni, kun en parissa tunnissa ehtinyt kasvattaa vesikrassia, eikä kaupassa ollut kevätsipuliakaan. Innostuin lisäämään avokadonkin, kun se avokadopasta on kuulemma suurta herkkua. 
Niinpä Vuohenjuusto-vesikrassi -pastasta tuli Appelsiinipastaa.

Appelsiinipastaa kahdelle

200g tulppaanipastaa (sopii kevääseen)

1 iso appelsiini (kuori + mehu)

100 g pehmeää vuohenjuustoa

2 salottisipulia

50g vihreitä viinirypäleitä

1 kypsä avokado

kourallinen persiljaa

suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

nokare voita

Pese appelsiini huolella, raasta kuori ja purista mehu.

Hienonna sipulit.

Huuhtele viinirypäleet ja puolita ne.

Halkaise avokado ja pilko hedelmäliha kuutioiksi.

Hienonna persilja.

Sekoita vuohenjuusto, mehu, kuoriraaste, sipulisilppu, rypäleet, persiljasilppu ja  avokado. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää loraus oliiviöljyä.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Valuta pasta ja sekoita joukkoon nokare voita.

Yhdistä kaikki ja nauti!

Mökillä oli vielä aika talvista. Jää kestää hyvin lenkkeilyä, mutta nastat saa olla alla. Vettäkin jäällä oli muutamia senttejä. Joutsenet mekastivat tutun kuuloisesti. Voi, miten tekisi jo mieli päästä puutarhahommiin, mutta on vaan maltettava odottaa. Tyydyin vähän siivoilemaan. Se ei ole ollenkaan yhtä hauskaa kuin mullassa möyriminen.

Pietarissa

Talvilomakohde oli tällä kertaa Pietari.
Tämä oli ensimmäinen käyntini Venäjällä. Matkaa edeltävät pari iltaa vietin opiskellen kyrilisiä kirjaimia. Latasin tablettiin pikkulasten pelin ja jopas oppi meni helposti päähän. Polleana sitten lueskelin kaikki kyltit ja mainokset. Tosin enhän niistä paljon ymmärtänyt, mutta jotain hajua sentään oli.
Laivamatka, hotelli, itse Pietari täyttivät odotukset. Parasta oli todella hyvä palvelu ja hyvin ystävälliset ihmiset. Edullinen hintataso sekä Pietarissa että laivalla oli myös plussaa. Ruokakin oli varsin mainiota.

Tässä hieman kuvia:

Kevät tulee - oletko valmis?

Olen lähtökuopissa. Viime keväänä jäin hetkeksi kiinni lähtötelineisiin ja maaliin tulin sitten kun tulin. 
Tavallaan otin nyt varaslähdönkin, sillä tein tarvittavia ostoksia jo viime vuoden puolella alelaareista:

Paper pot maker! Voiko olla nätimpi kapine ja vieläpä puinen. Vaikka tällä ei tekisi yhtään mitään, niin tykkään siitä silti. Niin villiksi en vielä ole heittäytynyt, että olisin kokeillut, miten se tehtävänsä hoitaa. Pikkupeflettejä (tai mitä nuo nyt ovatkaan) ostin kun puoleen hintaa sain, joten eikun kokeiluun nekin.
Pikkupussukoitten sisältö vasta jännittääkin! (Eivätkä ne siis ole alennusmyynnistä vaan netistä). Monen sortin chiliä luvassa tänä kesänä. Tai syksyllä, jos jatkan chileistä kirjoittamista sen sijaan, että laittaisin ne kasvamaan!

Yrttikuulumisia vielä lopuksi.
Kyllä ne hengissä näyttävät pysyvän. Nyt siellä on vähän ahdasta, kun tungin salaatinkin sinne viihtymään. Alan oppia paremmin kastelun saloja ja olen pitänyt myös ovea enemmän auki ja tuuletellut, jottei asunto käy liian kosteaksi. Onpa ollut mukava lisäillä ruokiin tuoreita yrttejä!