Styroksia hiuksissani

Kauniita kevätpäiviä voi viettää myös vaihtoehtoisella tavalla. Järisyttävän hieno tapa on esimerkiksi repiä lahoja vanereita asuntovaunun seinistä. Kuka nämä on liimannut kiinni? Jos saan sen tyypin käsiini, niin saatanpa sanoa muutaman estottoman sanan. Suomeksi. Joka pala on väännettävä irti hirveällä työllä. Ainoastaan ihan pehmeät osat suostuvat irtoamaan helpommin.
Kahden päivän jälkeen vanerit ovat suurimmaksi osaksi irti. Kämmenessä on euron kolikon kokoinen rakko. Mieliala vaihtelee syvästä epätoivoista keskivaikeaan ahdistukseen. Onko tässä mitään järkeä?
Purku kun ei lopu tähän. Sama tyyppi (jolle ei olisi koskaan pitänyt antaa liima-astiaa) on saanut liimata myös styroksit seiniin. Ne lähtevät irti noin neliösenttimetrin palasina. Tähän tarvitaan joku parempi työkalu...

Keittiöosa näytti aluksi kohtuukuntoiselta, mutta yhden pehmeän kohdan perusteella revimme irti koko kaluston. Ja seinän. Se oli oikea ratkaisu, sillä ainakin yksi vuotopaikka löytyi "keittiön" ikkunan yläpuolelta. 

Ennen

 

 

 

 

 

Jälkeen

Nyt koko komeus on pressun alla odottamassa vappua.
Vappuhan on työn juhla.

Perssonin kiusaus

Työhommia siivittää kunnon mökkipöperöt. Kun ei kerran ole aikaa keittiössä ikuisuuksia ihmetellä, niin ruoan pitää olla simppeliä, mutta maistuvaa. Uuniruuat valmistuvat melkein kuin itsestään.
Tein version janssonin kiusauksesta. Olkoon sitten nimeltään vaikkapa:

 Perssonin kiusaus

1 kg perunasipulisekoitusta

1 rasia janssonin fileitä + liemi

kirsikkatomaatteja (puolikkaina)

suolaa

mustapippuria 

2 valkosipulinkynttä

3-4 dl ruokakermaa

juustoraastetta (mustaleimaa, nam)

Vuoan pohjalle noin puolet perunasipulisekoituksesta, pari kynttä valkosipulia, mausteita. Sekoitellaan. Siihen päälle sillit liemineen, kirsikkatomaatteja ja loput perunat. Kermaa kehiin. Pinnalle juustoraastetta.

(Sekoittelin vielä hieman)

Viskataan uuniin noin tunniksi ja mennään sillä aikaa puutarhahommiin tai vaikkapa purkamaan asuntovaunun sisuksia.

 Nautitaan hyvässä seurassa punaviinin kera.

Valetaanko betoniin?

Hahaa! Loistava idea. Valetaan koko roska täyteen betonia ja upotetaan järveen. Keväisin olisi tosin aina pelko selkäpiissä, että mistä se taas pulpahtaa pintaan ja minkälaisesta ympäristörikoksesta meitä syytetään. Karavaarit lähettelisivät herjaviestejä ja ajelisivat vaunuillaan meistä ylimielisesti ohi. Ei, ei! Nämä uhkakuvat saavat meidät vielä ponnistelemaan. Jostain täytyy löytyä tervettä puuta!

Tyly totuus on, että saatiin aika märkä vaunu. Ei maksettu onneksi paljon, eikä oikein harmistuakaan jaksa. Otetaan tämä vaikkapa mielenkiintoisena haasteena. Ainahan minuakin on  kiinnostanut, että miten ne vaunut oikein on  tehty...

Purkua, purkua. Kaikki pois, mikä irti lähtee. Kalusteita ei oikein ehjänä ulos saatu, joten niille näytettiin sahaa ja sorkkarautaa. Ne tosin pistivät vastaan ihan viimeiseen asti. Jos niillä olisi ollut ääni, niin voi sitä itkua ja parkua, mikä olisi ilmoille päässyt.

Huomenna tutkaillaan ja etsiskellään kohtia, joista vesi on sisään päässyt. Butyylimassaa on jo hankittu.

Ps. Vaunu myytävänä. Pientä laittamista.

Hyvät ja huonot uutiset

Hyviä uutisia on paljon: kevät alkaa oikeasti jo näkyä täälläkin. Vihreää puskee maasta ja puissa ja pensaissa silmut turpoavat. Rannassa on ihanan lämmin. Grillasimme hyvät hampurilaiset kiljuvaan nälkään ja siirryimme sitten pelottomasti vaunun tutkintaan.

Keulassa näytti (edelleen) kohtuullisen hyvältä etenkin, jos roosa on lempiväri.

Eikö vain olekin söpö lamppu? Siihen saatiin valokin eli sähköt toimivat. Tämäkin kuuluu niihin hyviin uutisiin.

Seuraavaksi vaunun peräosa pääsi tarkempaan syyniin. Jesarin määrästä ja nurkkien kupruilusta olimme jopa me osanneet päätellä, että tänne on jotain haudattuna. Turha on näyttää vaaleanpunaista viatonta naamaa - kyllä me Tiedämme. Tai ainakin Aavistamme.

 Kalusteiden irrottelua, tapettien repimistä ja alta paljastuu karu totuus:

Nurkissa on kosteusvauriot eli aavistelu ja öiset painajaiseni eivät olleet turhia.
Tämä riitti tältä päivältä. Laitoimme saunan lämpiämään ja palaamme asiaan huomenissa. Saas nähdä, millaisia unia ensi yönä näen.

Tyttö tuli!

Suunnittelu on aina ollut mukavaa. On kiva kehitellä ideoita, joista osa sitten saattaa toteutuakin. Tervettä on myös se, että ne järjettömimmät päähänpistot jäävätkin idea-asteelle. 

Viimeksi luettelin muutamia tulevan kesän projekteja, joista ainakin saunan kattoremontti lukeutuu niihin järkeviin (=pakollisiin). Vettä pitävä katto on Suomen olosuhteissa aika tärkeä asia. Se näyttää menevän myös lattianmaalaushaaveeni ohi tai ainakin siirtää sitä; Betoluxia pintaan sitten syksymmällä.

Päähänpistoihin lukeutuu ehkä tämä viimeisin hankintamme:

Eilen haimme "tytön" uuteen kotiin. (Tyttö sen on pakko olla, sillä sisustuksessa on sen verran paljon roosaa.) Mökille kaivataan aina silloin tällöin lisää nukkumatilaa. Aittoja meillä on jo kaksi kappaletta, joten uuden rakennuksen pystyttäminen ei tuntunut kovin kiehtovalta ajatukselta. Mietimme vuokraamismahdollisuutta esimerkiksi heinäkuun muutamille viikoille. Siitä se sitten lähti. Mitäpä sitä vuokraamaan, kun voi hankkia ihan oman.

Sprite Musketeer vuosimallia 1989

Vedimme vaunun kunnialla mökkitontille muutamista varsin kelirikkoisista tieosuuksista huolimatta. Harmi, että liikennettä oli sen verran vähän, että emme kunnolla päässeet teiden tukko -tunnelmaan. Vaunu tuli kiltisti perässä ja iloksemme valot ja jarrut toimivat. Katsastusta ajatellen varsin suotavia juttuja...
Ensi viikonloppuna on tarkemman tupatarkastuksen aika. Näen painajaisia kosteusvaurioista, mutta toisaalta myös luuhaan Pinterestissä tutkailemassa hauskaakin hauskempia sisustuksia. Beessin ja marjapuuron aika on ohi!